Peurat

Peurat

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


maanantai 26. marraskuuta 2012

Ennen ensilumia


Lupasivat ensilumen satavaksi tällä viikolla.
Nyt on oiva aika ottaa kuvia marraskuun niukoista väreistä.


Sävyt ovat enempi ruskean harmaita vihreää nurmea vasten.


Puiden oksat valuvat vettä. Ilman kosteus on ollut lähes sata prosenttia jo useamman viikon.


Ruusunnupuissa on aavistus persikan oranssia sävyä.


Japanin happomarjapensaat ovat lähinnä kuin diskovalot siniharmaassa värimaailmassa.


Japanin tatarin lämpöisen oranssinruskeat oksat erottuvat edukseen maisemassa. Kerään niitä maljakkoon kuistille.


Museon saunankuistia koristaa vielä vihreät vuorenkilven lehdet.


Iloisilla väreillä voi leikitellä istutuksissa. Koristekaalit ovat säilyneet mukavan näköisinä jo koko syksyn.


Marraskuussa on mukavampaa ratsastaa sisätiloissa.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Marraskuussa


Marraskuussa elämä siirtyy väkisinkin enemmän sisätiloihin.
Koska ulkona ei juuri valoa ole, sitä on itse tehtävä - sisäisesti ja ulkoisesti.


Tehdään sitä, mistä mieli valoistuu.
Minä tulen iloiseksi, kun saan värkättyä kukka-asetelmia. Museon sisäänkäynnin eteen kannoin pienen pöydän, johon siirsin lintuhäkissä kasvaneen muratin. Istutin jouruusuja astiaan ja jouluruusun takana on vielä pieni havu ja punainen erika. Piristää kummasti, kun siitä ohi kävelee.
Täytyy tunnustaa, että tein vielä Eurobulbille kukkasipulitilauksen, kun olivat niin järjettömän edullisia. Päivittäin olen pussillisen käynyt hautaamassa eri puolelle tonttia. Ensi keväänä uusia sipuleita nousee varmasti yli tuhat!


Joulukynttelikkö pääsi museon akkunalle.


Kuka se siellä kurkistelee linnunpöntöstä?
Orava on näemmä muuttanut sinne navetan päädyn tuulihaukanpesästä.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Sain Saraheinältä hauskan haasteen. Haasteessa on tarkoitus kertoa viime kesästään kuudella valokuvalla. Kuvien on oltava viime kesältä, muuten toteutus on vapaa.
Tämän haasteen on alullepannut Pirjo, Mökkipuutarhassa-blogin pitäjä.

Mikä onkaan ihanampaa keskellä pimeintä marraskuuta, kun palata fiilistelemään kesäkuvia.

Minun kesääni kuului:


Huokailua ensimmäisten sipulikukkien avautuessa...


Innostunutta istutuslaatikoiden rakentamista...


Pörriäisten kuuntelua omenapuiden alla...


Satujen maailmaan uppoamista...


Aamuisia nuuhkutuskierroksia puutarhassa...


Villien ja vapaiden levittäytymisen seuraamista...

Haastekapulan ojennan edelleen seuraavien blogien pitäjille:

Minttulille kuvailuja-blogiin
Saaripalstan Sailalle
Titelle - Vanhan talon korjaajalle
Leena Lumille
Villipihan Sannalle
Irmastiinalle Villa Ruusukumpuun

Nostalgista loppuviikkoa kaikille!

lauantai 10. marraskuuta 2012

Metsän raivausta



Tämä kirjoitus on kohdistettu kiitoksena lähimmille iseille!

Talojamme ympäröi metsä. Vuosien saatossa se tihenee ja muuttuu läpinäkymättömäksi ja -pääsemättömäksi. Puut hiipivät salakavalasti kohti taloja. Koska kehitys on niin hidasta, sitä ei huomaa. Havahduimme kesällä tähän ongelmaan. Perheen miehet käärivät hihansa ja tarttuivat mootorisahaan. Valtavia puukasoja rahdattiin kasoihin metsän peittoon. Osa rungoista haketettiin suoraan metsänpohjaan.
Leikkimökki oli kadonnut kummasti metsään ja nyt se on jälleen saatu valoon.



Suuret rungot on saatu taas esille. Euroopan pähkinäpensas peitti muutamassa vuodessa kaiken näkyvistä.


Sammaloituneet kivet tulevat näkyviin.



Metsän keskeltä paljastui istutettuja havuja, kuten marjakuusia ja koreankuusia.


Metsänsiivouksen jäljiltä löytyy pyhiä paikkoja.


Pikkuisten ihmisten poikastenkin on helppo kulkea metsässä tutkimassa ja löytämässä aarteita.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Kotona puutarhassa


Ihanaa olla taas Suomessa... kotona...puutarhassa.


Haluan upota näihin vahvoihin ja pehmeisiin väreihin.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Damanhurissa Italiassa


Terveisiä Pohjois-Italiasta, Damanhurin ekoyhteisöstä!
Kuva on Damjlista, Damanhurin keskuksesta, vierastalosta ja turistien vastaanotosta.
Tämän paikan on perustanut italialainen Oberto Airaudi, Falco, ystävineen vuonna 1975. He unelmoivat paremmasta maailmasta, missä vallitsee hyvyys ja myönteinen ilmapiiri, luovuus kukoistaa ja ihmiset tekevät yhteistyötä panemalla käytäntöön itseään kiinnostavia asioita.
He käynnistivät projektin rakentamalla Piemontin alpeille luolaston. Luolastossa sijaisee temppeleitä, jotka on omistettu kehittyvälle ihmiskunnalle.


Damanhurissa asutaan taloissa, joissa asuu noin 20 ihmistä muodostaen nukleon, joka on sosiaalisen rakenteen perusyksikkö. Nämä eivät ole sementoituja vaan elävät jatkuvassa muutoksessa ihmisten mielenkiinnon mukaan.
Tällä hetkellä pelkästään yhteisössä työtä tekeviä asukkaita on n. 500 ja osa-aikaiset mukaan lukien noin 1000 asukasta.


Kouluun mennään sisälle tästä ovesta. Oppilaita on tällä hetkellä 70.
Koulun lisäksi heillä on oma kauppa, raha (Credito), terveydenhoito, taide ja arkkitehtuuri.




Yhteiset alueet on hyvin hoidettu ja täynnä kauniita yksityiskohtia.


Tavoitteena on täydellinen omavaraisuus. Talojen katolta löytää aurinkopaneelit ja maalämpö myös hyödynnetään. Talot rakennetaan ekologisesti ja samalla käytetään uusinta teknologiaa.




Ruoan tuotantoon on erikoistunut Prima Stalla -niminen nukleo. Sinne on tänä syksynä muuttanut ympäri maailmaa intoa kihiseviä nuoria ihmisiä, jotka tutkivat ja kokeilevat erilaisia tapoja kasvattaa ruokaa samalla sekä ekologisesti että tehokkaasti. Suurin osa heistä käy töissä yhteisön ulkopuolella, mutta käyttää kaiken vapaa-ajan maatilaa rakentaen.




Prima Stallaan kuuluu myös suuri navetallinen piedmontilaisia lehmiä.


Yhteisöön kuuluu ryhmä, joka hoitaa luolaston päällä kasvavaa metsää. He ovat rakentaneet metsään asuinaloja puihin. Talot on rakennettu alustalle ja nostettu muutaman metrin korkeuteen puihin. Rakentava ryhmä asui puissa yhdeksän vuotta ja yksi vauva syntyi puuasuntoon kätilön avustamana.


Ryhmä tutkii puita ja kasveja. Osallistuimme kasvien konserttiin. Konserttia pitävät tässä syklaamit. He kehittivät kojeen, jonka anturit poimivat muutoksia sähköisistä virtauksista. Musiikki kehittyi taidokkaammaksi sen jälkeen kun kasveille oli soitettu Mozartia.


Damanhurilaiset itse sanovat, että heidän yhteisöllisyytensä toimii siksi, että lähtökohtana ei ole oman hyödyn tavoitteleminen vaan yhteisön palveleminen.
Jokainen osallistuu luolaston temppelien rakentamiseen joko ihan fyysisesti työtä tehden tai maksamalla tuloistaan 25% tähän projektiin. Tähän mennessä on rakennettu 10% suunnitellusta, joten työ jatkuu.