Peurat

Peurat

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


tiistai 29. joulukuuta 2015

Törröttäjät


Lähdin ulos. Törröttäjiä ei tarvitse hakea. Niitä on joka puolella. Heti tuossa rannassa jo  törröttää jotakin.


Se on mesiangervo. Niitähän tässä kasvoi kesällä - siis kukki. Nyt ovat pelkät kuivuneet varret pystyssä. Kyllä tässä kasvin habituksessa on selvästi tunnistettavaa mesiangervon olemusta.


"Törröttävää Joulua!" luki kirjanmallisessa joulupaketissani. Sieltä kuoriuitui kasvikirja talvisista kukista. Kirjassa neuvotaan, miten talviasuisen kasvin voi tunnistaa. Kirja on ryhmitelty metsien, niittyjen, rantojen ja joutomaiden kasvistoon.


Kaikki kasvit eivät ole minulle tuttuja, joten tunnistusta helpottaa, kun näkee kasvin myös kesäsussaan.
Hmm, lumisesta luonnostakin siis saattaa löytää mielenkiintoista tunnistettavaa.


Mesiangervojen vierestä tunnistan - pikemminkin muistan kesästä - kurjenmiekat. Niiden kukinnot sojottavat pystyssä, mutta lehdet ovat jo painuneet maahan.


Pellolla odottaa oikein kaunis näky. Heinät ovat taipuneet ja törröttäjiä löytyy  silminkantamattomiin.


Ukonputken sarjakukinnot ovat koristeelliset.


Ylälammen pallohortensiat on helppo tunnistaa.


Hernekasvi paljastuu kuivuneista palkoista. Nämä ovat Tuijalta saatuja revonpapuja.


Harjaneilikoita löytyy ympäri pihaa.


Pienet ja hentoiset ruusukaunosilmät  ovat vielä ihan tunnistettavissa näin alkutalvesta. Luulen, että niitä ei ole enää löydettävissä keväämmällä.
Kauan ei pysty kuvaamaan ulkona, kun näpit jäätyy.


Sisällä meillä on ihanan lämmintä ja vielä joulu.

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Juhlan jälkeen


Joulunpyhät on nyt juhlittu. Huoneissa on vielä juhlat. Joulutähdet ja jouluruusut hehkuvat. Kuusikin on paikoillaan. Varmuuden vuoksi kuusi kiinnitettiin myös kattoon ettei konttaaja kaada puuta pitkin permantoa.


Kun kaikki perheet ovat palanneet omiin koteihinsa, alkaa sataa lunta. Piha saa ohuen valkean verhon.


Kaikki vilske ja kuhina loppuu. On aivan hiljaista. Kuljen mokkasiineissa varovasti valkeassa pihassa ja kuuntelen. Pikkuhiirulaiset ja linnut  liikkuvat hiljaa. Yksi puutarhakausi päättyy ja uusi on alkamassa.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Jouluvalmisteluja


Joulukuusi on valittu ja haettu. Tänä vuonna joulupuu on serbiankuusi, jossa on hopeanhohtoiset oksien alapuolet. Ikinä aikaisemmin joulupuuta meillä ei ole haettu näin aikaisin. Useimmiten se on koristeltu vasta aattona.


Nyt meillä on jo joulukuusi koristeltuna. Koristelaatikosta löytyi vaikka minkälaisia joulukoristeita eri vuosikymmeniltä.


Linnuille on viety murkinaa, vaikka pakkasjoulua ei tästä joulusta näytä tulevan.


Terassi on koristeltu hyvissä ajoin. Pikkukuusia istutettiin useampaan ruukkuun. Keväällä ne pääsevät takaisin ulkomultiin vaikkakin eri paikkaan, mistä haettiin.


Joulupipareissa seikkailevat tänä jouluna muumit. Pikkumyy sai punaiset hiukset.


Olisin toivonut, että kaikki jouluhiiret olisivat jääneet ulkotiloihin. Ainakin yksi oli eksynyt samaan komeroon joululahjojen kanssa ja pari pakettia oli syöty lahjakelvottomiksi. Onneksi on vielä aikaa aattoon.
Mukavia joulunaluspäiviä kaikille!

maanantai 14. joulukuuta 2015

Valkoisia joulukukkia


Valkeat kukat ovat aika neutraaleja ja sen vuoksi sopivat ihan varmasti jokaisen jouluun.
Syklaami sopii hyvin joulukukaksi vaikka se ei ehkä kaikkein suosituin kukka olekaan joulupöydässä.
Valkean kukan voi hyvin yhdistää punaiseen, kun haluaa lämmintä ja perinteistä jouluväriä kotiinsa.


Joulutähti on suosittu joulukukka. Se tykkää lämpöisestä, joten on huolehdittava siitä, että se ei vilustu. Syklaami ja amaryllis sen sijaan sopivat kylmempiin ja vetoisampiin olosuhteisiin.


Tein joulutähdestä ja amarylliksesta sinisen asetelman.


Asetelman keskellä olevan taulun päälle sijoitin sinisten lasilintujen lisäksi keraamiset nuket. Ne ovat peräisin 50-luvulta. Sunnuntaisin olimme kylässä sinkkutädilläni, jolla ei ollut mitään leluja. Pikkulapsen mielestä kyläreissut kestävät käsittämättömän pitkään. Onneksi tädin kirjahyllystä löytyi kaksi pikkuriikkistä keraamista nukkea. Näillä pelastettiin sunnutaipäiväni useaksi vuodeksi.


Taulussa on kortti, joka muistuttaa meitä joulunakin tärkeimmästä vuodenajasta, keväästä.

maanantai 7. joulukuuta 2015

Kinttupolusta avenueksi


Hups, tulipas suureellinen otsikko! No, ei haittaa. Nyt sitä ollaan tredikkäitä. Nykyisin ihan vakavasti otettava mediakin värittää tekstiä vahvalla otsikoinnilla.


Ylätalon sisäänkäntiin on rakennettu laatoitus muutama vuosi sitten. Nyt siitä ei ollut enää  montaakaan laattaa näkyvissä. Kurkista vaikka kuukausi sitten tekemääni postaukseen (klik) niin et löydä sinääkään laattoja nurmikosta. Koska lumikaan ei ollut esteenä, käynnistimme etsinnät.


Työkalut käteen ja vuorenkilpien pahin invaasio siirtyi kottikärryihin odottamaan uusia istutusalueita ja nurmikko siirtyi muille maille.


Parin päivän ahkeroinnin jälkeen paljastui nurmikolta oikea avenue.
Tässä kohtaa polku kääntyy ja urakka jatkuu. Mutta tänään nautin jo tästäkin näystä.


Tuolla polun päässä oleva vatukko ja angervikko kaadettiin. Tarkoitus on vielä kaivaa juurakot  pois ja sitten ah, pääsen mielihommiini. Siihen tulee uusi kukkapenkki sitten keväällä. Talvella voi tehdä monta mukavaa suunnitelmaa. Ehkä joku niistä sitten toteutuu edes osittain, koska useimmiten törmään johonkin hurmaavaan kasviin ja se on ns. sitten menoa.

Porstuan ikkunalle saa jo aikaisin sytyttää kynttilän. Valoisaa aikaa ei ole montaakaan tuntia.


Vanha puinen valotähti löytyi komerosta ja se saa nyt valaista yötä päivää tätä pimeintä ajanjaksoa.