Peurat

Peurat

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


maanantai 28. maaliskuuta 2016

Puutarhakausi avattu


Tänään, toisena pääsiäispäivänä, avattiin uusi puutarhakausi. Aurinko paistoi lämpimästi. Haravointihommat pääsivät käyntiin. Talventörröttäjät saivat kyytiä.


Kukkapenkeistä paljastui vaikka mitä piippoja. Tässä on luultavimmin tulossa narsisseja. Tulppaanin piippoja oli myös näkyvissä. Pari uskaliasta hyasinttiä jo kurkkaili mullasta.


Talventähti -jengi on lisääntynyt viime viikosta.


Ensimmäiset lumikellot ovat nyt saaneet nuppunsa auki. Sen verran lämpimästi tänään aurinko kellotti. Kaikkein pienimmistä kukista on sitten laitettava kaikkein suurimmat kuvat.


Tontin pimeimmässä nurkassa maa on ihan umpijäässä. Mutta pihaorjanlaakeri on hengissä ja se on selvästi suurempi kuin viime keväänä.


Orjanlaakerin takana kasvava 'Kaino' -azalea näyttää myös saaneen juuret asettumaan tähän pihaan. Nupppuja on näkyvissä. Ehkä se kukkii tänä keväänä.


Jouluruusun lehtien keskeltä pukkaa kukkaa. Viereen olen jättänyt lapun, jossa lukee 'Red Ellen'. Tästä voi tulla upea, jos peurat eivät syö enempää tätä kasvia.


Ilahdun suuresti myös hemlokkieni hyvinvoinnista. Istutin jo monta vuotta sitten huussin taakse kaksi pikkuruista hemlokkia valeistutukseen. Aikomuksenani oli siirtää ne sitten sieltä. No, siellä ne ovat edelleen. Eikä niitä enää siirretä mihinkään. Sen verran kookkaita jo ovat.


Vastaavasti terassin lattiaan naulattu joulukuusi alkaa nyt ruskettua. Pitkään tuo 'omorika' -kuusi piti värinsä. Nyt se toimii aurinkosuojana takana olevalle kartiovalkokuuselle sekä lintulautana tinteille. Sen päivät ovat kohta luetut.


Pääsiäisen ylösnousemusta ollaan saatu todistaa orvokkiruukussani. Istutin nuo jo maaliskuuun puolella. Sen jälkeen on ollut 8-10 asteen yöpakkasia. Kyllä olen sadatellut, kuinka malttamaton ihmisen pitääkään olla, kun istuttaa orvokit maaliskuussa varmaan kuolemaan. Tänään todistin ällistyneenä orvokkieni hyvinvointia.


Sisällä tulppaanit ja pajunkissat kukkivat.
Nyt pitää oikasta, sen verran nuo pihapuuhat näin äkkiseltään tuntuvat kehossa.
Mukavaa pääsiäipäivää!

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Kevätretki ja virpovitsoja


Mitä ihanin auringonpaiste olikaan tänään. Sisätiloissa ei tällaisena päivänä paljonkaan viihdytty. Pikkuvieras ilmoitti, että nyt lähdetään kevätretkelle. Vaaleanpunaiseen kassiin pakattiin munia ja tipuja, joku kirjakin.


Ai niin, pitihän pikku leppis ja pupu ottaa mukaan. Mamma siten kantoi mustikat ja granaattiomenansiemenet. Ne muuten maistuu hyvältä yhdessä.


Leikkimökissä talvehtineeseen kukkamaljakkoon kerättiin jotakin vihreää. Metsästä kerättiin puolukanvarpuja. Isän tuoma teteruukku pääsi myös mukaan. Se koristeltiin vielä varmuuden vuoksi ihanalla leillä. Kun kaikki koristelut oli tehty ja muutama suklaamuna syöty, tehtiin kevätsiivous sisätiloihin. Kun ampiaisenpesä pantiin merkille, päätettiin viettää aikaa terassin puolella.


Välillä autettiin isää puuntekopaikalla.


Pajunkissoja löytyi altaan reunalta.


Piti varoa ettei valu reunaa pitkin altaaseen. Siellä on aikamoista jäätikköä.


Monta vitsaa valmistui alatalon lattialla. Yksi vitsa jäi meillekin. Muutama pikkumuna oli vielä antaa palkaksi virpojalle.

torstai 17. maaliskuuta 2016

Föhnin kevyt puhallus


Föhn-tuuli on puhallellut lempeästi ja lämmittävästi tämän viikon. Mittari on ollut plussalla ja lammen jään pinnalle on syntynyt lammikoita. Pihalla on paikoin jo pälviä.


Yläpihan metsikköön  kylvetyt krookuksen versot ovat näkyvissä.


Pikkuauringot paistavat hevoskastanjan alla. Ensimmäiset talventähdet ikinä tällä tontilla.

Samaan lämpöiseen rinteeseen  kylvin syksyllä myös lumikellon sipuleita. Ensimmäiset ovat raivanneet tiensä mullan ja hevoskastanjan lehtien lävitse valoon. Vielä ei ole nuppuja auennut.


Ensimmäinen joururuusun nuppu on näkyvissä. Odotetaan -  niitä on tulossa vielä paljon lisää.


Mies sitoi suureen tammeen uuden pöllönpöntön. Pöllöjä ei ole koskaan liikaa tällä tontilla. Myyränpyytäjiä tarvitaan, koska paikalla ei ole kissoja.


Tuuli katkaisi talvella valtavan koivun metsiköstä. Mies kaatoi sitten loputkin ja rahtasi pöllejä puuntekopaikalle. Varmasti riittää klapeja ensi talveksikin.


Pähkinäpensaat kukkivat ja mantsurian jalopähkinässäkin on jo suuret silmut.


Taisin mennä ihan sekaisin tästä kevätföhnistä. Hankin kevään ensimmäiset orvokit ja tetet kukkaruukkuun.


Onneksi orvokit ja tetet sietävät pikkupakkasia. Ruukku on sijoitettu tontin lämpöisimpään paikkaan. Toivotaan parasta!

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

KonMaria ja mustapapuja


Keväällä puhaltavat raikkaat tuulet. Sitä janoaa selkeää ja siistiä ympäristöä. Mutta, mitä heittäisi pois ja mitä säilyttäisi? Japanilainen Mari Kondo kirjoitti kirjan KonMari-menetelmästä, jolla saadaan koti siistiksi. Hänen mukaansa projekti aloitetaan tavaran poisheittämisellä. Säilytetään ainoastaan ne tavarat, jotka tuottavat iloa. Homma pitäisi tehdä kerralla kuntoon. Hän ei suosittele menetelmää, jossa siivotaan huone kerrallaan, jota itse olen pitänyt parhaana menetelmänä. Hänen mukaansa saman kategorian tavarat kerätään eri huoneista yhteen kasaan ja sitten vaan aloitetaan lajittelu.
Olen pureksinut ja sulatellut noita oppeja. Hamstraan monia asioita, mies taas ihan toisia. Molemmat heittäisivät pois ihan eri asioita. Tästä ei tule helppoa, mutta aloitan siitä, mihin tunnen suurinta vetoa. Se on nyt juuri keittiön ruokakomerot. Siirryn terveellisempään ruokavalioon. Kyytiä saivat monet ruokapaketit. Joissakin oli jo päivämäärät menneet vanhoiksi ja jotkut koin epäterveellisiksi. Pyrin syömään nyt gluteenitonta, mahdollisimman vähän mitään säilöntäaineita sisältäviä ruoka-aineita.
Kun ruokapurkit järjestyivät uuteen uskoon, lasipurkeissa lukee erilaisten pähkinöiden, siemenien, riisien, kvinoan, kookoshiutaleiden ja kuivahedelmien nimilappuja. Alimmaisesta ruokalaatikosta kyllä löytyy edelleen vehnäjauhoja ja muita ruokatarvikkeita. Meillä kokkkaavat muutkin kuin minä.


Kun menen ruokakauppaan, tutkin hyllyjä ja tuoteselosteita entistä tarkemmin ja innokkaammin. Pysähdyin mustapapu-spagetin eteen ja tuote sujahti ostoskoriini. Se on piristävän väristä gluteenitonta pastaa ja samalla proteiini- ja kuitupitoista.
Tänään päätin kokeilla tuota spagettia. Mitä siitä valmistaisin? Tänään en halua mitään monimutkaista. Pakasteesta löytyi lempiherkkuani, katkarapuja. Siispä katkarapupastaa. Pari salottisipulia pannulle ja kerman ja kermaviilin loput. Sitten siihen hieman tomaattipuretta ja arrabiata-pestoa mausteeksi suolan ja mustapippurin lisäksi. Spagetti kiehui kuudessa minuutissa, joten ateria valmistui nopeasti.


Pieni nipsaus  persiljaa keittiönpöydän yrttivalikoimista ja ruoka on valmista.
Hieman pasta luovutti vahvaa väriään keittyessä, mutta annos maistui mainiolle.


Facebookissa silmäni tavoitti ystävättären postauksen, jossa kerrottiin, että mustat pavut ovat erittäin terveellisiä naisille heidän menopaussin aikana. Varmasti ne ovat terveellinen vaihtoehto kaikille muillekin.
Pienin askelin kohti terveellisempää huomista!

torstai 10. maaliskuuta 2016

Helmililjoja


Ulkona on vielä lumipeite, mutta sisällä helmililjani ovat auenneet. Perinteisesti helmihyasintit, muscarit,  ovat sinisiä, mutta valitsin itselleni tällä kertaa valkoiset sipulit.


Sitä mukaa, kun tontilta kaadetaan koivuja, kerään oksia sisälle maljakkoon. Ensimmäiset oksat ovat jo alkaneet kasvattamaan pikkuisia lehtiä ja norkkoja.


Helmilijan kukinnot ovat herkkiä. Nämä sipulit istutan puutarhaan, kun ne ovat kukkineet. Viime vuonna istutin kukkaruukuistani sinisiä liljoja kukkapenkkeihin. Jännä nähdä, jaksavatko ne kukkia nyt keväällä.


Helmililjojen ja koivun oksien kanssa on hauska leikkiä.


Niitä voi asetella pikkuisiin maljakoihin.


Muutamasta liljan kukinnosta saa ihan kivoja asetelmia.


Tästä leikistä tuli ihan hyvä mieli ja ehkä jo vähän keväinen olo.
Kohta ne helmilijat piipottavat pihalla.