Lumimaisemaa

Lumimaisemaa

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


maanantai 31. toukokuuta 2010

Keltakotakuusama, Weigela middendorffiana

Keltakotakuusama kukkii parhaillaan. Se on pensas, joka kasvaa yli metriseksi. Keltakotakuusaman kukat ovat ryppäissä. Kukat ovat torvimaisia ja kauniin vaalean keltaisia. Niiden nielu saattaa olla oranssi, punainen tai keltainen.
Istutin neljä keltakotakuusamaa kolme vuotta sitten. Valitsin kasvin pelkästään kukinnan värin perusteella. Kukan värin on täsmälleen saman värinen kuin alatalo, joka oli tuolloin uusi.
Kasvi on mukava sikäli, että se kukkii kaksi kertaa kesässä. Näin keväisin se kukkii vanhoista versoista ja loppukesällä uusista. Tosin syksyn kukinta ei ole niin näyttävä kuin ensimmäinen.
Pensas on lamoava. Se pitää auringosta, mutta pärjää myös vähän varjoisammassakin paikassa. Maan on oltava läpäisevä, mutta runsasmultainen ja ravinteikas. Mikäli talvella se ei ole sanut tarpeeksi lumen suojaa ja näyttää ankealta keväällä, ei kannata viettää vielä hautajaisia. Se uudistuu kyllä tyvestä.

lauantai 29. toukokuuta 2010

Sataa sataa ropisee

Tänään Vironperälle oli tulossa kolme ryhmää. Aamuryhmä tuli Perniöstä. Heti kun he pääsivät sisään, alkoi sataa. Minusta tuntuu kurjalta vierailijoiden puolesta sateella. Seuraavat vieraat tulivat Vantaalta. Satoi edelleen. Välillä hieman taukosi ja levittelin toivorikkaana tyynyt puutarhatuoleille. Sain ne hetken kuluttua taas kerätä. 
Kun sataa, niin sataa. Asialle ei voi mitään. Sateella voi laulaa sadelaulun.

Sataa sataa ropisee,
pili pili pom, pili pili pom.
VARPAITAKIN PALELEE
pili pili pom pom pom.
VARPAITAKIN PALELEE, pili pili pom.

Sataa sataa ropisee,
pili pili pom, pili pili pom.
Koko pieni Nalle Puh,
on NYT märkä uh huh huh.
Koko pieni Nalle Puh,
on NYT märkä huh.
 

Kun kolmas ryhmä Kangasalta kuoriutui linja-autosta, he alkoivat laulaa. Koko ryhmä lauloi komeasti "Karjalan kunnailla". Samassa aurinko tuli esiin. Levitin neljännen kerran tyynyt ryhmälle, eikä  tarvinnut poistaa niitä ennen kuin ryhmä oli kiivennyt takaisin autoon.










torstai 27. toukokuuta 2010

maanantai 24. toukokuuta 2010

Ylälammen metsikössä

Ylälammen vastaranta peittyy nyt rentukoihin ja saniaisiin. Valkovuokot ovat väistymässä.
Saniaiset ovat avaamassa kiharaisia lehtiään.
Vielä ne ovat pieniä. Keskikesällä ne ovat lähes metrisiä.
Lapset voivat olla seikkailemassa saniaismetsässä.
Täältä löytyy kotkansiipiä, alvejuurta ja hiirenporrasta.

                                                  



Vaahterat kukkivat.
Käenkaalet peittävät metsänpohjan. Lapsena kutsuimme niitä ketunleiviksi ja söimme niitä.
Ne maistuvat suolaisille oksaalihapon vaikutuksesta. Niitä voi huoletta kerätä salaattiin jatkeeksi.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Tuoksuissa tuomien

Tuoksuvat tuomien valkoiset kukkaset,
terttuinsa peitoss´ on puu.
Lehdossa laulanta soi satakielien,
hiljaiseen yöhön luo loisteensa kuu...
Venäläinen kansansävelmä

torstai 20. toukokuuta 2010

Kerrotut tulppaanit

Syksyllä perustin uuden pyöreän tulppaanipenkin pihan sisääntuloon. Istutin siihen punaisia ja oransseja yksinkertaisia tulppaaneja. Lisäksi istutin siihen kerrottuja oransseja tulppaaneja. Pitkin toukokuuta kuljin ihmettelemässä niiden kasvua. Kukkia vaan ei kuulunut. Kun palasin viikonlopun jälkeen Bordeauxista, olivat kaikki tulppaanit hehkeässä kukassa.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Ruokakulttuuria oppimassa Bordeauxissa

Helatorstaina matkustin viikonlopuksi Etelä-Ranskaan. Perjantaina opiskelin ruokakulttuuria ranskalaisittain.
 
Ruoan valmistaminen aloitetaan torilta. Menimme Bordeauxin kapusiinimunkkien torille, joka on satoja vuosia vanha. Munkit  kattoivat sen alunperin puusta. Myöhemmin sen rakenteet tehtiin metallista ja nyt se on betoninen katettu rakennus. Siellä myydään lähinnä ruokaa ja jonkin verran myös kukkia. Pieniä kahviloita on myös, joissa voi pistäytyä virkistäytymään ostosten lomassa.
 

 
Ryhmämme tutki toria Chef Laurent Mullerin opstuksella ja meillä oli myös tulkki, joka käänsi kaiken englanniksi. Maistelimme valtavia tasakokoisia mansikoita ja Bordeauxin omia nimikkokakkusia.
Torilta suuntasimme Domaine de Larcheyn tilalle.



Ranskassa on kevät meitä pidemmällä ja tilalla kukkivat ruusut ja visteriat.

Keittiöön mentäessä puimme esiliinat päälle ja pesimme kätemme.

Valmistimme ankan rintaa. Puhdistimme rintapalan rasvasta ja avasimme sen. Maustoimme ja asettelimme luumuja sisälle. Chef näytti, miten liha kääritään oikeaoppisesti. Sitten ne laitetaan uuniin pariin sataan asteeseen kahdeksaksi minuutiksi.


Kirsikkatomaateista askartelimme tomaattiveneitä. Torttutaikinasta otimme muoteilla pöyreitä paloja ja asettelimme tomaatit taikinan sisälle. Sitten muotoilimme ne soutuveneiksi ja asettelimme tomaattisosenokareen  tomaatin  hatuksi ja sen päälle murskasimme hiukan yrttejä. Työnnetään uuniin 160 asteeseen kahdeksikymmeneksi minuutiksi.

Filotaikinasta leikkasimme pitkiä suorakaiteita. Toiseen päähän asetemme vuohenjuustosiivun. Sen päälle hyppysellinen timjamia ja pikkuloraus hunajaa. Juustoa pöyritellään aina siivun vastakkaiselle sivulle niin, että syntyy kolmionmuotoinen paketti. Sitten nostellaan paketit pellille ja pelti uuniin.

Lohiviipale kylvetetään runsaassa mausteseoksessa, jossa on pääosin provencen yrttejä, lisäksi merisuolaa ja pippurisekoitusta. Sitten kaivetaan työkalupakista liekinheitin. Lohiviipaleen yrttipinta liekitetään kauttaaltaan. Sitten se kääritään muoviin kypsymään. Se näyttää ihan lohimakkaralta.
Annetaan vetäytyä ja maustua vähintään tunnin verran.
Kun kääreet on avattu, voidaan lohi siivuttaa. Siitä tulee namia.
Lohen ja muiden herkkujen valmistumista odotellessamme siirryimme sommelierin, viiniasiantuntija Julien oppitunnille. Tällä alueella viinejä on valmistettu jo parin tuhannen vuoden ajan. Viinitilat siirtyvät aina seuraavalle sukupolvelle. Ei ole mitenkään outoa, että joku valmistaa viinejä kolmannessatoista sukupolvessa.


 Viininvalmistus on säädeltyä. Tilan sijainti savisen tai kalkkikivimaaperän alueella sanelee myös sitä, mitä rypäleitä on lupa istuttaa. 
Jokainen tila sekoittaa sitten eri suhteissa eri rypälelaatuja.
Valkoviini valmistuu melko nopeasti. Maistelimme viime syksyn satoa. Punaviinin valmistumista saakin sitten odottaa viitisen vuotta.
 

 Viiniä tutkitaan aistinvaraisesti ensin väriä ja rakennetta. Ennen maistamista vielä pyöritellään viniä lasissa ja tutkitaan sen jättämiä kyyneleitä tai jalkoja - ranskalaisten rakkaalla lapsella on useita nimiä. Haistellaan, onko viini hedelmäinen, mausteinen vai minkälasisia hajuaistimuksia se kokijalleen suo.
Kun sitä otetaan hiukan suuhun, sitä purskutellaan suun eri kohdissa. Kielen etuosa maistaa makeisuuden ja kielen sivuosat karvauden. Jokainen voi kertoa seurueessa, miten itse kokee viinin. Siitä saa mukavan puheenaiheen varsinkin, kun on jo riittävästi kokemusta tästä taiteenlajista.

Varsin miellyttävältä tuntui tasting menun napostelu viininmaistelun ohella.
Ranskalaiset saivat meidät suomalaiset hetkeksi luopumaan tehokkaasta ruoantankkauskulttuurista. Toivottavasti osa tästä opitusta siirtyy omaankin arkeen.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Vihdoinkin aurinko

Kylmää ja koleaa ilmaa on ollut jo monta päivää Vironperällä. Tänään vihdoinkin heräsin auringonpaisteeseen. Lähdin oitis ulos kierrokselle kameran kanssa.
Pähkinäpensaat kukkivat. Pergola on rakennettu pähkinälehtoon.
Hennot, sinertävät posliinihyasintit kukkivat.
Ylälammen vastaranta on peittynyt valkovuokkoihin.
Nyt on valkovuokkojen aika ja ne ovat levittäytyneet joka puolelle.
Kiurunkannukset ja sinililjat ovat puolestaan ottaneet nurmikot haltuunsa.
Ainavihreä pikkutalvio (vinca minor) kukkii talon itäpäädyn kukkapenkissä, jonka se on vallannut yhdessä vuohenputken kanssa. Vuohenputki on lehdon peruskasvi ja ainakin Vironperällä tuntuu olevan se valtaapitävä laji, jonka voittokulkua yritän rajoittaa ainakin kukkapenkeissä.