Kesän kynnyksellä

Kesän kynnyksellä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


lauantai 31. heinäkuuta 2010

Ritarinkello, Campanula pyramidalis

Tässähän tämä - vihdoinkin valkea ritarinkello kukassa!
Kolme vuotta sitten, kun perustin dramaattisen kukkapenkin, tein penkin täyteen suoria siemenkylvöjä keväällä. Samana vuonna lopppukesästä havaitsin, että ritarinkellon muutamat siemenet itivät. Hienoa! Jossakin tekstissä nimittäin kasvia kehuttiin komeimmaksi kellokukaksi. Olihan sitä sitten kokeiltava. Siirsin pari tainta Vironperän pääkukkapenkkiin. Tänä vuonna yksi pitkä hujoppi on nyt sitten avannut kukkarivistönsä. Jotenkin se muistuttaa vähän ukonkelloa, joka kukki muutamaa viikkoa aiemmmin.
Tässä alemmassa kuvassa on siis ukonkello. Ukonkellon kukat ovat suurempia. Tosin kasvikin on kyllä vanhempi. Kukat ovat pyöreämmän muotoisia kuin ritarinkellossa ja ne ovat samaan aikaan  auki. Ritarinkellon kukkavanassa on samaan aikaan sekä kukkivia kukkia että nuppuja.
Dramaattisen penkin ritarinkellot ovat nyt myös kukassa. Mutta ne ovat yllättäen vaalean sinisiä. Siemenpussissa kyllä luki "alba", eli niiden pitäisi kukkia valkoisin kukinnoin.
Ritarinkellot ovat kaksivuotisia, joten niiden pitäisi tänä kesänä siementää. Saa nähdä näkyykö niitä jatkossa vielä penkeissäni. Hmm, siemenpussin pohjalla taitaa olla vielä jokunen...

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Vihdoin sadetta

On ihmeellinen kesä, kun koko ajan vaan aurinko hehkuu. Huomaan, etttä jotkin kasvit todella ovat innoissaan näistä helteistä. Meillä erityisesti kannat ja laakerikirsikka tykkäävät. Ne ovat lisänneet kasvuaan merkittävästi enemmän kuin muina kesinä. Monet muut ovat sitten vastaavasti kärsineet veden puutteesta.
Etsin tontilta varjopaikkoja.
Kuinka monta kertaa tänä kesänä olen seurannut, kuinka ukkospilvet muodostuvat aivan silmieni edessä. Olen ollut siitä innoissani. Turhaan, sillä taas ne kiertävät tämän tontin.
Viime yönä heräsin kolmen aikaan. Kuului ukkosen jylinää ja sade rummutti pintoja. Mikä sinfonia!
Vihdoinkin sataa, hurraa!!!
Aamukierroksella puutarhassa oli upeaa ottaa kuvia kukista, joissa sadepisarat vielä viipyilivät.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Pensasruusuja




Posted by Picasa 
Vironperällä kasvaa muutama vanha pensasruusu. Punalehtiruusu on korkea, kauniisti kaareutuva hyvin vähään tyytyvä luonnonruusu, joka tekee kiulukoita. Se ilmestyy esiin tontilla milloin missäkin, kun linnut ilmeisesti syövät sen siemeniä ja samalla levittävät kasvia.
Kurtturuusuja kasvaa tontilla parissakin paikassa. Välillä leikkaan ne maata myöten, kun kasvavat niin runsaasti. Kukinnot tuoksuvat hurmaavasti. Niitä tuoksuttelisi kyllä pitempäänkin.
Neilikkaruusu tekee pääasiassa vaaleanpunaisia kukkia. Siinä on kuitenkin yksi kulmaus, joka tuottaa tummempia kukkia. Pensas on niin runsas ja kukkii pitkään, joten siitä malttaa ottaa usein maljakkoon noita kaunistuksia.
Neidonruusu kukki tänä vuonna tosi näyttävästi,  koska ei satanut.
Raitakukkainen kirjoapteekkarinruusu Rosa Mundi nautti elostaan ja olostaan tänä vuonna. Itse pidän siitä oikein paljon ja olen istuttanut sitä pariinkin eri paikkaan.
Muut ruusut eivät oikein menestyneet tänä vuonna. Persian keltaruusun ja Louise Odier -puistoruusun söivät jotkin ötökät tänä vuonna. Oli ilmeisesti liian kuumaa eikä emäntä malttanut kastella kaivon tyhjentymisen pelossaan tarpeeksi.

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Siltoja

Sillat yhdistävät paikkoja. Ne helpottavat kulkua paikasta toiseen. Ne voivat olla samalla myös koristeita.

Ensimmäinen silta Vironperälle hankittiin 90-luvulla ylälammelle ylivirtauspaikkaan. Sen teki Johanneksen sukulainen, Urosen Erkki. Lapset maalasivat sen keltavalkoiseksi. Kaarisilta ehti jo hapertua, koska sitä ei ollut tehty painekyllästetystä puusta. Pari vuotta sitten Erkki teki toisen tilalle. Siinä pitää taivuttaa puuta, joka on ihan oma osaamisensa.

Samalla Erkki teki kaksi siltaa, kun kerran aloitti. Toisen kannoimme sitten alalammen taakse. Nyt ei tarvitse hyppiä ojan ylitse, kun menee pellolle.

Haaveenani on rakentaa polku ylälammen ympäri ajan saatossa. Perälän Pasi rakensi sillan ylälammen toiseen päähän puron ylitse ohjeideni mukaan. Nyt pääsee kävelemään ylälammen ympäri. Reviirimme on siis laajentunut.

Pari vuotta sitten aloitin uuden projektin. Aloin siivoamaan alapihan laidalta joutomaalta vanhoja roskakasoja. Olin kuullut, että siellä roskakasojen alla piilee lähde. No, kirjoitan siitä projektista sitten joskus enemmän. Joka tapauksessa kyse on  kolmion mallisesta maapalasta, joka on puron toisella puolella. Jotta sinne pääsee, tarvittiin taas silta. Pasi rakensi sen. Tällä kertaa hän suunnitteli sen itse. Siitä tuli ihan mukava. Hän rakensi penkin sillalle. Siinä voi nyt istua ja tuijottaa puroa.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Tähkäkimikki, Cimifuga racemosa

Tähkäkimikki on jättiperenna. Se kasvaa parimetriseksi. Mutta ei hätää. Sitä ei tarvitse tukea. Se kantaa ylväästi itsensä.
Se on leinikkikasvi, joten se pitää kosteasta. Se sopii hyvin veden äärelle. Mutta se ei kuitenkaan siedä seisovaa vettä. Meillä se kasvaa Vironperän itäpäädyssä. Etelänpuolelle ei sitä kannata istuttaa. Muuten se on varsin vaatimaton ja vähään tyytyvä.

Sillä on pitkät valkeat tähkämäiset kukinnot. Kukinnot erottuvat hyvin vihreää seinää vasten. Se kukkii parhaillaan.
Sen tuoksu ei ole mitenkään viehättävä. Se on ehkä sen huonoin puoli.

Intiaanit nimittivät sitä mustaksi käärmejuureksi ja  kasvin juurta on käytetty vaihdevuosivaivoihin.
Kasvista on olemassa myös punertavalehtinen versio. Se ei ole ehtinyt minulla kukkaan ennen pakkasia. Viime vuonna se ehti kuitenkin tehdä jo nuput. Ehkä saan nauttia sen kukista tänä syksynä.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Puuhailua

Nyt on viritetty tontille kolme riippumattoa, joista kaksi on tuolimallista ja yksi ihan perinteinen. Olen testannut tuolimallin. Siinä on mukava lueskella. Enempi ovat kuitenkin heijanneet tyhjinä.
Lauantaina oli pakko päästä taimimyymälään.  Ostin purppuran värisen syyssyrikän.
Laitoin sen ruukkuun. Se sopii mielestäni hyvin oranssin väristen samettikukkien viereen.
Lisäksi ostin muutaman salkoruusun. Niitä on ollutkin ikävä. Niitä ei taida tulla kukkaan tänä vuonna yhtään. Sitten ostin kolme violettia verbenaa. Mukulapaloyrttikylvöksistäni ei noussut yhtäkään, joten ostin nyt viisi taimea. Ruotsinkieliset kutsuvat kasvia leijonanhännäksi.
Mies rakentaa siltaa ojan yli. Nyt päästään helpommin altaalle. Siellä kasvaa herukat, karviaiset ja vadelmat. Karviaiset suojattiin verkolla etteivät supikoirat ehdi tänä vuonna ennen meitä. Viime vuonna olivat pistäneet kaikki poskeensa, mokomat!

Olen kantanut pihalle kaikki ritarinkukkani viettämään kesälomaa. Kaksi niistä alkoi kasvattamaan uutta kukkavanaa näin kesällä. Tässä ihanan vaaleanvihertävänvalkoinen kukassa. Toisessa on vasta nuppu.
Elämänlanka, jonka osa ihmisistä tuntee karhunköynnöksenä, on tosi vanhaa perua. Sitä on joka puolella tonttia. Alalammella se suorastaan rönsyää. Revin sen ainoastaan kukkapenkeistäni pois ettei se valloita koko penkkiä. Muualla se saa kasvaa. Se on valoisan näköinen.
Kannan sisäkasveja terassille ulkoilemaan. Tässä niillä on punainen ruusunnuppupelargoni kaverina.

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Mantsurian jalopähkinä, Junglands mandshurica

Johannes istutti aikoinaan paljon puita Vironperälle. Hän kokeili myös joitakin erikoisempia harvinaisuuksia. Näitä sitten käytiin ihailemassa säännöllisesti. Olemme jatkaneet tätä perinnettä. Olemme istuttaneet vuosittain puita,  joko yksittäisiä erikoisuuksia tai sitten samaa lajia useampia.
Mantsurian jalopähkinöitä on vain yksi tontilla. Se istutetiin alalammelle aurinkoiselle paikalle.
Mantsurian jalopähkinä on Itä-Aasiasta kotoisin, jossa se kasvaa 20 metriä korkeaksi. Suomessa se viihtyy Etelä-Suomessa ja saavuttaa noin 8 metrin pituuden. Tilaa se vaatii, koska sillä on leveä latvus. Lehdet kasvavat noin 80 cm pitkiksi. Ne muistuttavat pihlajan lehtiä. Syksyllä lehdet saavat kauniin keltaisen värin. Se tekee pähkinöitä, joita periaatteessa voi syödä, mutta ne eivät maistu hyvälle. Se pitää ravinteisesta ja kosteasta maasta. Muuta hoitoa se ei vaadi paitsi runko kannattaa suojata jäniksiltä.

torstai 15. heinäkuuta 2010

Sormustinkukat

Sormustinkukkakollaasi on tehty Tuijan inspiroimana. Hänellä on näitä kaunokaisia laajat kasvustot. Vironperällä on sormustikukkia siellä täällä eri penkeissä. Pidän näistä kaunokaisista paljon. Olen istuttanut niitä silloin tällöin eri paikkoihin. Ne eivät viihdy kovinkaan kauan paikoillaan vaan tahtovat vaeltaa. Niitä löytyy mitä hassuimmista paikoista.
Pidän niiden pisamoista. Ne tekevät kaikki kasvit niin persoonallisen näköisiksi. Ehkä ne muistuttavat minua ensimmäisistä kevään auringon säteistä, jotka täplittivät omat kasvoni pisamille. Pidin siitä.
Posted by Picasa

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Hellettä

Mesiangervot availevat kukintojaan alalammella. Vahva, makea tuoksu leviää ympäristöön. Se liittyy myös lapsuuteni kuumiin kesiin.
Pellolla paalataan kaadettua heinää ratsastustallin tarpeisiin. Ei missään ole enää heinäseipäitä ja hevosia niin kuin minun lapsuudessani.
Siirrän kastelijan paikka pienin väliajoin alatontilla. Kastelijan ympärillä, lähes maanrajassa, räpyttelee pienten perhosten suuri seurue.
Ylätalolla on oltava itse letkun toisessa päässä. Pumppu syöttää vettä ylälammesta.
Miehen vaahteraan kiinnittämä riipputuoli kutsuu luokseen.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Illansuukierroksella

Hellettä riittää.  Jaksoin  putsata puuliiterin edestä kottikärryllisen pujoja. Sitten annoin periksi ja siirryin viileämpiin sisätiloihin. Kun pahin kuumuus oli hellittänyt, lähdin tutkimaan puutarhaa.
Töyhtöangervo pörhistelee talon kulmalla myskimalva kaverinaan.



Siniset vanhat ritarinkannukset
ovat avanneet kukkavanansa.












Valkea ruusu pitää seuraa kannuksille.

Isotähtiputki kurkottaa kukintonsa korkealle.
 Valkeat miljoonakellot yhdessä maahumalan kanssa viihtyvät ruukussa.
Muratti rehentelee lintuhäkissä, joka killuu omenapuussa. Se säilyi sisätiloissa talven lävitse.

Alalammella minua odottaa yllätys, valkea kurjenmiekka. Luulin siirtäneeni kaikki miekat jo muutama vuosi sitten ylälammen savirinteeseen. Joku mitätön kasvusto jäi tuolloin jäljelle ja on kotkansiipien ja mesiangervon suojissa vahvistunut. Se ilahduttaa minua tänään.

Valkea pioni

Valkean pioninkukan  kehitys nupusta siemeneen. Lienee Immaculee - ainakin tuoksuu hurmaavasti.