Kevättä

Kevättä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


maanantai 30. maaliskuuta 2015

Kesken kasvihuoneen siivouksen...


Kesken kasvihuoneen siivouksen alkoi satamaan lunta. Hrrrr.... Melkein kaikki lasit oli jo pesty. Ihan vähän vaan jäi puuttumaan ja multapussit pitkin pihaa.


Miten näin pieneen kasvihuoneeseen voikaan mahtua noin paljon tavaraa. Mutta säilytän siellä ruukut, korit, mullat, lannoitteet, osan työvälineistä. Tosin työvälineitä löytyy pitkin pihaa. Suurella pihalla täytyy mielestäni olla lapioita ja haravia eri puolilla. On helpompi tehdä joku pikkutoimi mennessään.


Loppusyksystä heitän viimeiset kohmeiset ja likaiset ruukut alusineen kasvariin ja keväällä on sitten edessä putsausta vaikka suurimman osan teenkin syksyllä.


Järjestelin vähän kalusteita. Kannoin terassilta vanhan alatalon tiskipöydän kasvariin, koska siinä on kätevät kaapit, joihin saa mullat, lecasorat ja lannoitteet oven taakse. Katsotaan, pystynkö toimimaan niin järjestelmällisesti.


Hain viikonloppuna jo vähän pikkuorvokeita ja sipulikukkia piristämään kevättä. Ne saavat olla muutaman viikon kasvarissa, sitten ne pääsevät terassille ja täytän kasvihuoneen taimilla.
Laitoin vasta viime viikolla siemenet multaan sisälle. Tänään kurkistelin ja kääntelin. Ihan pientä vihreätä elonmerkkiä oli näkyvissä revonhäntä-, kosmoskukka-, samettikukka- ja sikurilaatikoissa.


Toin sisältä kuumaa vettä kannussa. Että nämä nyt säilyisivät hengissä takatalvessa.


Että meni nyt tällaisen kelin lykkäämään...

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kuukauden puutarhakuva


Maaliskuun viimeinen viikko on menossa ja puutarhasta on nyt kuva saatava. Yhden sijaan näitä sitten tuleekin kaksi huonotasoista valokuvaa. Ensimmäisessä kuvassa kamera on tarkentanut alalammen mantsurian jalopähkinään ja toisessa kuvassa vastarannan kuolleeseen saniaiskasvustoon. Tarkoituksena kuitenkin on ollut kuvata telkkäpariskuntaa. Se laskeutui tänä aamuna alalammelle. Telkät ovat tänä keväänä pari viikkoa etuajassa. Alalammessa on vielä riitettä ja ylälampi on ihan jäässä. Sama jäätilanne lammissa on keväisin kun telkät saapuvat. Kevät on reilun kaksi viikkoa etuajassa aikaisempiin verrattuna. Se sopii minulle hyvin. Odotan kesää malttamattomasti.
Telkkäuros on näin keväällä upeassa soidinasussaan. Syksymmällä sukupuolia ei niin hyvin erotakaan enää.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Dahliakeiju


Dahlioiden juurakoiden säilytys onnistui edellistalvena viileän porstuan pöydän alla pärekorissa. Nostin juurakot huhtikuussa kasvihuoneeseen heräilemään. Tänä vuonna en ole vielä kurkistellut koriin.


Dahliat pääsivät päärakennuksen sisäänkäynnin edessä olevaan kukkapenkkiin perennojen sekaan.


Ensimmäiset kukkivat jo ennen heinäkun puoliväliä.


Lude vierailee Bonesta-dahliassa.


Keväällä hankin pari tummalehtistä dahliaa vanhojen kaveriksi.


Dark Diamont -dahliat keikkuivat viime kesänä heinäkärryjen kinginä. Aiemmin siinä roolissa olleet kannat eivät selviytyneet talvesta, vaikka juurakot oli peitelty samaan paikkaan dahlian mukuloiden kanssa.



Tummalehtiset pikkukukkaiset  'Tummat enkelit' keltaisine ja punertavine kukkineen ympäröivät violetteja timantteja.


Tänään sitten puutarhaamme lensi Dahliakeiju.


Ystävättäreni Eva on synnyttänyt keijun keramiikasta ja metallista, helmistä ja kristalleista.


Hän on tavoittanut keijun kasvoihin Dahlian synnyinmaan, Meksikon, alkuperäiskansan Mayojen ulkonäköä ja kasvattanut keijulle huikeat haltia-korvat.


Siipien kristallit sädehtivät auringossa.
Odotan kiihkeästi tämän vuoden dahliapenkin valmistumista.

torstai 19. maaliskuuta 2015

Haikossa herraseurassa


Mikä auringonpaiste! Melkein silmiin ja kasvoihin sattuu, kun aurinko paistaa ja meren jää kertaa valon. Pitkän pimeän jälkeen tällainen hohde!
Avarassa maisemassa ainoastaan joutsenten meteli ja liike.


Joka kevät tällaisen päivän saa kokea. Tänä vuonna osui minulle niitä peräti  kaksi  Haikon kartanon maisemissa Porvoossa.


Krookukset availivat nuppujaan päärakennuksen edustan ruusupenkissä.


Puistossa kasvaa vanhoja upeita puita. Nämä lammen rannan lehdettömät puut näyttävät tervalepiltä. Meren rannassa kasvaa koivuja.


Tontilla on valtavat korkeuserot ja tutkin, miten vaikeasti hoidettavat rinteet on rakennettu. Uusia pikkutammia on istutettu ja mustikanvarvut kasvavat niin luonnollisen ja kauniin näköisesti kenttäkerroksessa. Silmä lepää maisemassa.


Löysin tutun sviitin parvekkeen. Tuolla olen viettänyt hääyöni 70-luvulla. Muistan, että siellä oli kaunis divaani. Huoneet on nyt päivitetty. En tiedä, miltä siellä näyttää tänään.


Romanttisia hetkiä täällä ovat näköjään viettäneet muutkin.


Pihassa pelataan nykyisin myös fresbeegolfia. Laji on saavuttanut paljon suosiota viime aikoina.


Minulla olikin nyt mahdollisuus viettää paljon aikaa ulkona ja vaihtaa muutama sana puutarhurin ja muun henkilökunnan kanssa, koska kavaljeerini vietti pitkät tovit vaunuissaan.


Panin merkille, että kaikki työntekijät puhuivat erittäin kunnioittavasti kauppaneuvoksesta. Siitä tuli minullekin asiakkaana hyvä olo. Löysin rannasta hyvinhoidetun ruusupenkin, johon oli istutettu Satu Tiivolan 90-vuotislahjat henkilökunnalta.  Jokainen osasto oli valinnut hänelle erilaisen ruusun viime syksyn syntymäpäivillä. Kesällä tulen katsomaan, miltä 'Tove Jansson' näyttää.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kevätsiivous


Mikä auringonpaiste onkaan meitä hellinyt koko viikonlopun!
Meni ihan ulkohommiksi koko viikonloppu.
Haravoitiin ja leikattiin hedelmäpuun oksia. Tehtiin kevätsiivous leikkimökkiin.


Kannettiin kaikki kalusteet ja talvisuojassa olleet tavarat pihalle. Sitten vaan harjat jokaiikan käteen. Huiskis! Siistiä tulee.


Sellaisen urakan jälkeen on saatava välipalaa. Ihan parhaimmalta se maistuu ulkona.


Hienot naiset pakkaavat piknikille ihan oikean pöytäliinan ja kukkamaljakon. Sisältä saatiin yksi ruusu, kun kukkapenkeistä ei vielä löytynyt mitään. Mutta onneksi kohta löytyy. Ei enää montaa viikkoa tarvitse odottaa.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Vihertää


Ylätalon päätypenkki on aivan vihreänä. Pikkutalvio siellä loistaa auringonkilossa. Viime keväänä talvio oli aivan ruskettunut. Pakkaset olivat koetelleet loppukeväästä lumesta vapautunutta kukkapenkkiä. Toivottavasti se ei toistu tänä vuonna.


Alapihallakaan ei juurikaan enää ole lumikasoja näkyvissä. Täälläkin voi jo aloittaa haravoinnin. Vihreä muovi peittää puron reunustaa. Muovi saa olla vielä tämän kesän tukahduttamassa kasvustoa. Taidan poistaa parista muusta paikasta muoveja ja istuttaa niitä uuteen uskoon.


Vanha violetti rhododendron lykkää jo isoja nuppuja. Lokakuussa hankkimani Dahurian alppiruusu on selvinnyt ensimmäisestä talvestaan ja siinäkin on jo pienet nuput näkyvissä. Mukavaa!


Syyssahramit kukkivat mukavasti syksyllä. Nyt ne lykkäävät tuoreita vihreitä lehtiä esiin.


Bokharan kurjenmiekka taitaa olla meillä ensimmäinen kevätsipulikasvi, joka maasta pilkistää.


Alapihalta löytyi lähes kokonaan syöty jouluruusu. Yksi onnettoman näköinen kukka on jäänyt henkiin.


Polttopuita on vähän kaadettu, jasmikkeet ja japanin tattaret leikattu ja haketettu. Haketta sain näin kompostipaikalle. Käynnistin lämpökompostorin eilen taas ja levittelin jo vähän kompostia muutamaan lavakaulukseen, joissa oli vielä vähän jäätä. Tervetuloa Kevät!

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Nimiäiset


Pieni mies sai nimen sunnuntaina.


Lähisuku kerääntyi päivänsankarin ympärille.
Lapsi kulki sylistä syliin ja päivänsankari käyttäytyi rauhallisesti.
Vanhemmat olivat toivoneet, että vieraat antavat lapselle lahjan kirjoittamalla ja liimaamalla sukulaisten kuvia  pojan albumiin. Sisareni kirjoitti pojalle runon:
"Talviyönä taivahalta tähti alas tippui.
Hurja oli ilmalento,
vaan tähdellä onneksi tyyli rento.
Hurrasivat äiti, isä
ja suku onnesta nyyhki.
Pieni poika iloisesti tähtipölyt otsaltaan pyyhki."


Tarjolla oli kakkukahvit ja suolaista ja makeaa.
Keittiössä varjeltiin pitkään kakkuja, joihin oli kirjoitettu päivänsankarin nimi. Nimi olikin pitkään vaiettu salaisuun etu-ja sukunimineen.
Vihdoin salaisuus paljastui.


Vanhemmilla on eri sukunimet vaikka vihillä ovat käyneetkin. Pojalle valittiin äidin sukunimi.


Tyttöserkku oli valinnut esitettäväksi vauvalle Pokelan kappaleen "Katsos palloa, pom, pom."
Esitykseen kuului tietysti liuta ilmapalloja, joita oli mukava heitellä.


Välillä piti ottaa vähän rennommin. Jännittävää oli, kun sukuun on nyt tullut toinenkin katseiden kerääjä. Mutta varmasti tästäkin selvitään. Niin kaikki maailman  sisarukset ovat selvinneet.