Kesän kynnyksellä

Kesän kynnyksellä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Kuukauden puutarhakuva


Tässä on lokakuulta puutarhakuukauden kuva.
Karoliina lanseerasi kuukauden puutarhakuva -haasteen syyskuussa.
Idea on napattu ruotsalaisilta blogisteilta. Kuva on hyvä ottaa kuukauden viimeisellä viikolla. Siinä voi olla jokin sen kuukauden ihanimmin kukkiva perenna, puu tai pensas. Kasvista voi sitten kertoa enemmänkin. Talvi- ja rospuuttoaikaan jokin yleisnäkymä puutarhasta käy kuukauden puutarhakuvasta.
Itse innostuin tästä haasteesta, koska siinä on niin vapaat kädet. Kuvan voi ottaa mistä päin tahansa puutarhaa tai sitten kertoa enemmänkin jostakin sen hetkisestä rakkauden kohteestaan.
Tässä kuvassa on jo lehdetön talviomena tontin laidalta. Muutama omppu roikkuu vielä puussa. Kuvaan olen saanut myös yleisnäkymää alalammelta ja vanhalta savusaunalta. Harmaata ja ruskeaa on maisemassa. Nurmikko vielä vihertää ja punamulta piristää.
En halua itse haastaa ketään erityisesti. Toivon, että joku, joka innostuu tästä, tarttuu tilaisuuteen. Ollos hyvä!

maanantai 27. lokakuuta 2014

Piharetkellä


Kolme naista lähti retkelle suppisvuorelle sieniveitsi mukana. Lapsi sanoi, että pienet jalat eivät jaksa vuorelle asti. Jäätiin sitten pihalle. Omppupuista löytyi vielä vähän poimittavaa.



Pihalla voi leikkiä löytämisleikkiä. Kun suuren hevoskastanjan alla pöyhii lehtiä, löytyy maasta kiiltäviä kastanjoita. Osan voi vielä kaivaa piikkisistä kuorikoistaan. Yksisarviskassiin voi kerätä kaikkea, mikä miellyttää silmää. Myös kuivaneita ruusuja ja ruusunmarjoja lapsi haluaa kassiin.
Kaikista hienoin löytö oli kuitenkin linnunpesä, jonka tuuli viskasi nurmikolle.


Äiti haluaa tehdä jotakin löydöistä. Hmm, kransseja. Villiviini peitää koko saunan seinustan. Siitä saa hyvän pohjan. Äiti askartelee kransseja. Mamma ja lapsi tekevät omenapiirakkaa.


Äiti jättää kaksi kranssia terassille. Kolmas viedään kaupunkikotiin. Siihen kiinnitetään linnunpesä, johon laitetaan kastanjoita muniksi. Äiti ja mamma päättävät hankkia kaupasta liimapistoolin. Sillä on helppo kiinnittää kranssikoristeita.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Sisään suojaan


Ruskasta ei ole enää paljoa jäljellä meidän pihalla. Tuuli on puhallellut siihen malliin, että viimeisetkin lehdet putoavat tuota pikaa. Ulos saa jo oikein pukeutua, jos haluaa olla pidempään. Parin asteen pakkasöitä on takanapäin.


Eteläseinustan suurimman kukkapenkin alkuperäisimmät asukit,  jo ajalta ennen minua, ovat japanin happomarjat. Kuinka moneen kertaan olenkaan ne leikannut maanrajasta poikki, koska olen inhonnut noita piikkipensaita. Mutta juuri nyt ne ovat puutarhan ainoat kaunistukset. Juuri siksi pidän niistä nykyisin. Ystäväni S istutti niitä pihassaan siihen kohtaan, josta ihmiset oikaisevat hänen pihansa poikki. Eivät oikaise enää. Kaikille kasveille löytyy varmasti oma käyttötarkoitus.


Syyssahramit ovat auenneet komeamaksaruohojen edustalla suuren männyn juuressa. Reilu kuukausi sitten laitoin 50 syyssahramin sipulia maahan ja nyt ne kukkivat. Tämä on ihan uusi kokemus minulle. Jännitin, aukeavatko ne ensimmäisenä syksynä. Kyllä vaan. Se oli ihan mukava yllätys.


Köynnöshortensiassa on kaunis syysväritys.


Hortensian takana terassilla on pöytä, jossa majailee kasveja ja kivipöllöjä.



Isokokoisessa verenpisarassa on vielä kukkia. Sisälle näitä on jo nostettava.


Nostelen porstuan pöydälle kaikki pelargoniat. Suurin osa on ollutkin terasseilla, muuten eivät olisi selvinneet tähän asti.


Erityisesti pidän tummanpunaisesta ruusunnuppupelargoniasta, vaikka sen kasvutapa onkin pitkänhuiskea.


Tämän erikoipelargonin, Madame Challeron,  hankin Ruissalosta keväällä. Se ei ole vielä kukkinut.


Dahliat menivät pakkasyönä. Levitin porstuan lattian täyteen hesareita. Asettelin juurakot siihen kuivumaan. Merkitsin viereen nimiä. Olen oppinut sen tekemään, koska ensi keväänä en muuten muista niiden nimiä.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Inspiraatio

Miten hyvälle tuulelle tulinkaan, kun löysin vielä pari Louse Odierin kukkaa kaiken ruskan keskeltä.


Pirjo haastoi Mökkipuutarhassa-blogissaan kertomaan inspiraation lähteistäni.
Inspiraatio tarkoittaa sivistyssanakirjan mukaan innoitusta, vaikutetta, innostusta ja kipinää. Luulenpa, että Pirjo tarkoitti, että haasteessa kerrotaan, mistä saan vaikutteita ja innostusta asioihin, joita haluan innoittuneesti tehdä nimenomaan puutarhassa.
Puutarhakierrokset ja kuvat inspiroivat minua varmasti eniten. Kuvia on puutarhalehdissä, -kirjoissa ja -blogeissa. Puutarhoista on tehty elokuvia ja tv-ohjelmia. Ne voivat toimia myös inspiraation lähteinä tai sitten ne pelkästään jakavat tietoa.
Itsesuunnitellut ja -toteutetut kauniit puutarhat inspiroivat kuten Pirjon oma mökkipuutarha, Villi piha, Hernepensaskujanne ja Mamas garden .


Minulle henkilökohtaisesti värit ja erilaiset väriyhdistelmät toimivat inspiroijina. Inspiroidun kukkapenkeistä, joissa on taitavia väri- ja kasviyhdistelmiä. Jotkut puutarhurit maalavat taideteoksia nimenomaan yhdistelemällä tiloja ja kasveja taitavasti. Tällaisia blogeja edustaa Saaripalsta. Minulle ei ole olemassa mitään inhokkikasvia tai -väriä. Kyse on mieluummin kasvin oikeasta paikasta ja seurasta.



Myös värimieltymykset muuttuvat. Joskus aiemmin saatoin haltioitua sinisen sävyisistä kukkapenkeistä. Nykyään pidän pastelleista, mutta toisaalta myös hyvin vahvoista dramaattisista purppuran ja valkean yhdistelmistä.


Kuparin väri on inspiroinut minua jo muutaman vuoden. Tänään löysin puutarhastani hauskan yksityiskohdan, jossa on ruskettuneita saniaisen lehtiä tuohituomen kuparin värisen rungon vieressä.


Luonnon ruskavärit lämmittävät ihanasti syksyllä, kun päivät alkavat kylmetä. Luontokuvat toimivat inspiroijina. Inspiraatiota jakavat mm. Sussi, Maelka, Minttuli ja Tansku.


Myös tekstin ja kuvan yhdistelmät innoittavat. Tämän alan mestareita ovat Una ja Leena Lumi.
Erilaiset somistukset ja sisustamiset, kauniit esillepanot, inspiroivat. Ne vaikuttavat kuten taideteokset ja saavat inspiroitumaan. Puutarhaan voi kantaa minkälaisia esineitä tahansa. Niiden taitava yhdistäminen tilaan ja kasveihin on ratkaisevaa. Jotkut vaan osaavat sen luontaisesti. Se varmasti kumpuaa sisältä. Tuija nauttii tästä lajista ihan selvästi. Itsekin innostun välillä hommasta.


Inspiroituminen iskee yllättäen. Se ei vaadi kuvia megalomaanisen upeasta puutarhasta, vaan se voi olla yksi yksittänen kuva jostakin kauniista kasvista tai esineestä. Siinä kuvassa vaan on jotakin taianomaista. Cherin ja Henriettan blogit edustavat tätä inspiraatiolajia.Varmasti näitä asioita ovat taideopiskelijat opiskelleet. Itse en kuulu niihin, joten nämä ovat ihan maallikon tuntemuksia.


Sitten vielä haluan mainita yhden asian, itsensä innostuneisuuden tunnetilan, jonka pystyn tavoittamaan usein Karolinan ja Quun blogeista keskeltä heidän arjen kiireitään.
Haastan nimeltämainitut bloggarit kertomaan omista inspiraation lähteistään!

perjantai 10. lokakuuta 2014

Lomaviikko takana


Terveiset Välimereltä!
Vironperän ovet sulkeutuivat ja suunnistimme saman tien viikoksi Kreetalle.
Valo, aurinko, meri ja rantahiekka tekevät ihmeitä lyhyessäkin ajassa.
Meressä on ihana uida ja jos tuuli on liian kova ja laineet liian suuria, voi kävellä rantahiekassa ja antaa laineiden särkyä valkeaksi pitsiksi pitkin sääriä.
Mikä nautinto päästä joka päivä valmiisiin ruokapöytiin. Kreetan maukkaat salaatit ja äyriäiset maistuivat, eikä fetasaattiin kyllästynyt viikossa.
Viime yönä laskeuduimme Helsinki-Vantaalle harmaassa sadesäässä.
Koko pihamme on lehtien peitossa ja osa puista ihan lehdettömiä. Syksy on saapunut poissaollessamme.


torstai 2. lokakuuta 2014

Kesäpäivänhattuperhe


Tässä on perhekuva kesäpäivänhatuista.
Sukuhaaran nimi on "Autumn Colours".
Kuvassa on samasta pussista huhtikuusta lähtöisin oleva perhe.
Perheenjäsenten kasvuympäristönä on toiminut kolme suurta ruukkua.
Perheenjäsenistä jokainen on tunnistettavissa selvästi omaksi yksilökseen. Ihan olisi voinut vaikka nimetä jokaisen.
Kuten muissakin perhekuvissa, niin tässäkin löytyvät kaikki jäsenet vauvasta vaariin. Ja nuorin saa aina eniten huomiota osakseen.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Papan verstas


Vironperän museon kioski laitettiin kiinni ja samana päivänä siitä tuli papan verstas. Pappa kantoi vanhoja kaappeja, työkalujaan  ja muuta tarpeellista tilaan.


Kioskin ajoista seinälle jäivät vuoden 1951 Viuhkan takakannen Pommac-mainokset.


Samantien valmistuivat ensimmäiset verstaan tuotteet. Tytär halusi säilytys-/istuinlaatikoita. Laatikoiksi kävivät papan 70-luvun opiskelijakämpän Koffin korit, joista oli aikoinaan rakennettu kirjahylly. Tekstiilinä toimi isoäidin 60-luvun Marimekon pöytäliina "Istuva härkä"-kankaasta. Kun liinaa jäi ylitse lopusta valmistui taulu huoneen seinälle. Ainoastaan pyörät kipaistiin hakemassa lähimmästä rautakaupasta.


Minä tein ihanan löydön. Huoneen perältä löytyi Johanneksen vanha valtava puinen työkalupakki. Sitä voi hiukan lainata kukkatelineeksi. Muutama lasipullo kukkamaljakoksi ja puutarhasta sitten saksimaan koristeita.


Eipäs olekaan yhtään hullumpi!


Pappa haveilee höyläpenkistä. Ehkä sellainen vielä saadaan.