Peurat

Peurat

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Joulukuu jo koputtaa ovelle


Havahdun syyshorroksesta. Kohta vietetään vuoden pimeintä päivää. Sitten suunta on taas kohti kevättä.
Raotan hieman ovea joulukuulle ja oman mielen virkistykseksi jotakin pientä koristelua on nyt väsättävä.


Plantagenin havukranssiin kerään keskelle pihaa tippuneita männynkäpyjä. Ne kuivahtavat porstuan pöydällä ja sitten ruiskutan ne kultamaalilla. Kieputan kävyt messinkilangalla kranssiin.


Lyhdyssä palaa tuli tuntikaupalla päivittäin. Pari pikkuista kuusta yritti asettua kukkapenkkiini. Korjasin ne suojasäällä jatkamaan elämää kukkaruukkuun. Keväällä ne voi taas istuttaa vaikka metsään. Hirvikin pääsi ulkoilemaan.


Valoisana aikana ikkunoista näkyy lähinnä peuroja. Useimmiten ne ovat naaraita vasojen kanssa. Nyt tepastelee komean näköinen uros.


Porstuan vaalea jouluruusu on avannut ensimmäisen nuppunsa. Ensimmäinen joulukukka on siis hankittu. Tiedän jo paikan, mihin haluan sen keväällä istuttaa.


Talon kätköistä löytyy vanha joulukoristus. Siinä sytytetään kynttilät, jotka lämmittävät ilman niin, että koristus alkaa pyöriä. Onko tämä kenties saksalainen? Kuka tietää, mikä tämän koristeen nimi on?

Siinä on kolmessa tasossa erilaisia hahmoja. Ylimpänä on paimen ja lampaita.


Keskimmäisellä tasolla on eri ikäisiä ihmisiä, sekä miehiä että naisia. Alimmalla tasolla marssivat sotilaat. Suomessa en ole tällaiseen rakennelmaan koskaan aiemmin törmännyt.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Kolme asiaa kesästä


Kiitos Jokirannassa-blogin Eevireginalle haasteesta!
Nyt pääsen hypistelemään kesäkuvia.

KOLME ASIAA KESÄSTÄ, JOTKA ILAHDUTTIVAT
Ihan ensimmäinen ilahduttava asia oli varhainen kevät. Harrastelijapuutarhurille kesää edustaa vähintäänkin kasvukausi.



Ensimmäisten kevään auringonsäteiden myötä herää haluni riemunkirjaviin orvokeihin. Istutin orvokit ulkoruukkuun jo maaliskuun puolivälissä, kun oli niin lämmin sääjakso. Ilmojen kylmettyä jännitin orvokkien kohtaloa. Hymyilin onnellisena, kun iloiset kevään airueet selvisivät kaikista koettelemuksista.


Toinen ilahduttava asia oli kesän puutarharetket. Kevään retki Vakka-Taimeen Rauman lähistölle oli ensimmäinen bloggarikokoontumiseni. Kohde oli huima ja hankin sieltä paljon metsäpuutarhakasveja. Muita hauskoja retkiä järjestyi kesän kuluessa.


Kolmas ilahduttava asia olivat Barnhavenin esikot. Löysin ihastuttavan taimiston, joka on erikoistunut esikoihin ja muutamiin muihin perennoihin. Tein sinne tilauksen varhain keväällä ja paluupostissa sain pahvilaatikossa pikkuruisia esikon taimia. Jännitin kovasti, miten ne viihtyvät pihallamme. Komeasti kukkivat!

KOLME ASIAA, JOISTA EN PITÄNYT
Itse asiassa noita ilahduttavia asioita olisi ollut paljon enemmän ja näitä harmituksia oli vähemmän.
Keväällä harmittelin, kun moni kasvi näytti kuolleelta. Mutta ihmeparantumisia sattui sitten runsaasti pitkin kesää. Useat jo kuolleeksi julistamani kukkaset heräsivät sittemmin henkiin. Kukinta menetettiin useimmissa tapauksissa, mutta juurakko säilyi ehjänä. Ihan varmoja vainajia olivat ainakin Susan- magnoliani ja tarhakultasateeni. Jälkimmäisen vierellä versoo kuitenkin joku, josta en ole ihan varma. Elättelen vielä toiveita, että verso kuuluu kultasateelle, mutta yhtä hyvin se voi olla rikkaruoho.
Kesäkelit olivat kovin sateiset meillä. Kelejä voi tietysti aina harmitella. Mutta niille ei tietysti mitään mahda ja sateiden runsaus voi toisaalta edesauttaa ruusujen kukintaa ja omenoiden kasvua. Itse en nimittäin juurikaan puutarhassa kastele kuin äärimmäisessä hädässä.
Vaikka yleensä eläimistä pidänkin, niin lehtokotiloita on mielestäni liikaa pihallamme. Sateisen kesän myötä ne lisääntyivät räjähdysmäisesti.

KOLME ASIAA, JOTKA SAIN VALMIIKSI

Ensimmäinen valmiiksi saamani asia viime kesänä oli pikkuruinen liljaniitty.


Toinen ihan alusta loppuun asti saamani asia viime kesänä liljaniitty.



Kolmas asia, jonka sain valmiiksi olivat kaikki siemenestä kasvattamani yksivuotiset kasvit liljaniityllä.

KOLME ASIAA, JOTKA JÄIVÄT KESKEN
Voisin sanoa, että oikeastaan kaikki pihallani jäi kesken. Puutarha ei ole koskaan valmis eikä se tule koskaan valmiiksi. Se elää jatkuvassa muutoksessa.

KOLME ASIAA JOITA STRESSASIN
En stressaa pihan ja puutarhan kanssa. Se ei ole julkinen puutarha, joten sen ei tarvitse olla niin siisti.
Harvoin etenen hoitotoimissani enää järjestelmällisesti - enemmänkin spontaanisti mielialojen mukaan. Joskus jälkeä syntyy valtavalla kiihkolla ja sitten seuraavassa hetkessä ampaisen reissulle johonkin muualle. Sillä välin puutarha ruohottuu ja vuohenputkittuu. Toki tuntuu vähän surulliselta, kun palaa reissusta ja piha on kasvanut lähes umpeen. Mutta sitten vaan tartutaan raivuriin ja tehdään polkuja.

KOLME ASIAA, JOTKA SAIVAT RENTOUTUMAAN

Perhoset, sudenkorennot, kimalaiset ja muut öttiäiset ovat suloista kesäseuraa. Niiden touhuja on rentouttavaa seurata.


Vesi on rentouttava elementti. Voi pulahtaa uimaan tai voi seurata kultasäyneiden puuhia. Ne uivat pinnassa lämpöisinä päivinä.


Haravointi, kukkapenkkien kitkeminen ja uusien kasvien istuttaminen ovat kaikki rentouttavia kesäpuuhia.

KOLME ASIAA, JOTKA HALUAISIN HANKKIA ENSI KESÄNÄ

Matala ajuruoho on kaunis kukkiessaan. Sitä olen levittänyt ja hankin varmasti lisää.


Akileijoja ei ole koskaan liikaa.


Syysperennoja lisään pihaani. Syysvuokot, asterit ja maksaruohot ovat oivia jatkamaan kesää pidemmäksi.

KOLME ASIAA, JOISTA UNELMOIN

Unelmoin kevään ensimmäisistä silmuista, runsaasta kukkaloistosta ja lempeästä auringonpaisteesta.

Lähetän haasteen seuraaville blogeille:
Puutarhassa- blogin Marialle
Suvikummun Marjalle
Mama's Gardenin Minnalle

perjantai 11. marraskuuta 2016

Makuuhuoneen remontti


Ylätalon makuuhuone on laitettu kokonaan uusiksi.
60- luvun kaapistot poistettiin huoneesta kokonaan ja vanhat tapetit revittiin alas.


Uudeksi tapetiksi valitsin 70-luvun vanhan kuosin, Ritva Kronlundin Kirsikkapuun (69213). Sitä tapetoitiin toiselle pitkälle seinälle ja ikkunaseinälle.
Vanhan muovimaton päälle asennettiin Lamellan tammivintageparketti.
Pääsin itse valitsemaan ja hankkimaan materiaalit, mutta toteutukseen en osallistunut. Remontin hoiti Pasi Perälä, joka teki viime vuonna myös meidän kattoremontin.


Huoneen toinen pitkä seinä maalattiin vaaleanpunaiseksi Annie Sloanin kalkkimaalilla. Sävy on Antoinette, joka on vaaleanpunaisista kaikkein rauhallisin.


Oviseinä on maalattu Annie Sloanin  harmaalla seinämaalilla. Kaikki talon sisäovet on maalattu 60-luvulla sinisiksi. Niiden väriin en puutu.


Muutamia esineitä on kannettu sisään ja vasta makustelen, miten kaikki asettuu.


Makuuhuoneen yhteydessä on ikkunallinen vaatehuone. Sinne halusin parille seinälle tapetin, joka on samaa kuosia, kuin makuuhuoneessa. Ainoastaan väritys on hieman erilainen.


Talvehtivia pelargoneja riittää jokaiseen huoneeseen.


Rakkaimmat pikkuesineet on heti saatava paikoilleen.
Hmm, ensi viikolla tulee sänky. Josko sitten yövyttäisiin ylätalossa!

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Järkytysten päivä


Kuulin aamulla uutiset. Mikä järkytys! Illalla vielä nainen oli johdossa, mutta aamulla kaikki oli toisin. Vahvat tunteet ovat myllertäneet monien sisimmässä ja ne purkautuvat nyt arvaamattomasti. Maailma on muuttunut peruuttamattomasti.
Businessmies pesi perinteisen politiikan. Meilläkin pääministeri on tullut politiikan ulkopuolelta, talouselämästä. Eivätkä poliitikot ole nähneet ajan merkkejä ajoissa vai onko järjestelmä rikki?


Monenlaiset ajatukset risteilevät päässä ja ulkona vihmoo lunta. Sitä on tullut jo kaksi vuorokautta.


Mies on tehnyt lumitöitä koko aamun.


Mönkijä hyytyy. Onneksi vika löytyy.


Lumityöt jatkuvat.


Talvi yllätti omenapuun. Lehdet ja omput eivät ehtineet varista.

torstai 3. marraskuuta 2016

Taas se yllätti


En uskonut säätietoja. Luntako tulisi lokakuussa! No, vasta se allakka kääntyi marraskuulle.


Niin monta syksyä on saanut rauhassa touhuta syyskirpeässä lumettomassa pihassa. Alkusyksystä on lunta sadellut, mutta samantien se on sulanut.


Syystöitä olen kyllä jo tehnytkin. Melkein kaikki ruukut olen tyhjentänyt. Lähes kaikki sipulit on maassa. Viime viikolla sain ne peitetyksi. Enää pari tulppaanipussia odottaa istutusta. Niistä en ole huolissani.


Muutamissa ruukuissa on jo kanervat valmiina vastaanottamaan talvea.


Miehen aidankorjausprojekti jäi nyt vaiheeseen.
Minulla tuli kiire viimeisten perennojen istuttamisen kanssa. Lumiseen maahan niitä kaivoin. Sulaa se oli vielä, onneksi.
Tänään sain viimeiset daalian juurakot nostetuksi porstuaan kuivumaan.


Täpärälle meni taas, mutta selvisin ilman suurempia menetyksiä.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Kreetan Botanical Garden


Terveiset Kreetalta!
Pistäydyin paikallisessa 'Botanical Gardenissa'. Se ei ole mikään perinteinen kasvitieteellinen puutarha, vaan yksityisten ylläpitämä luonnonkaunis vaellusreitti vuoren rinteellä.


Kuuden euron lipun reitille saa ostaa ravintolasta. Huonokuntoisimmille jaetaan myös vaellussauvoja reitille. Liput myytyään mieshenkilö ilmoitti meille, että luultavasti te ette selviä reitistä. Meillä oli puolitoistavuotias huonokuntoisissa rattaissa mukana. Suomalaiset naiset sisuuntuvat tuollaisesta loukkaavista arvioista.


Bougainvillea toivotti meidät tervetulleeksi reitille.


Reitin alkupäähän on istutettu eksoottisia hedelmiä maailman eri kolkilta. Myös riikinkukot viihdyttivät meitä matkalla.


Erilaisia mehikasveja kasvoi reitin varrella. Vuorenrinteille on rakennettu mutkitteleva soratie jyrkkine ylä- ja alamäkineen.


Puiden siimeksessä kukki myös upeita tuttuja ja tuntemattomia kukkia.


Matkan varrelta löytyi myös kärsimyskukka.


Loppumatkalle oli rakennettu myös leveä ja ihastuttavan viileä pergola viiniköynnöksineen.
Puutarha sai alkunsa, kun tulipalo oli tuhonnut valtavat oliiviviljelykset. Yksi omistajista sai päähänsä rakentaa eksoottisen puutarhan palaneen viljelyksen paikalle. Loput innostuivat ajatuksesta ja niin lähdettiin etsimään erilaisia puita ympäri maailmaa. Lisäksi ravintola tuottaa toimeentuloa.


Reitin viimeiseen osioon on kerätty sitrushedelmät.


Tämä on joku sitrushedelmä. En oikein ehtinyt tutkia kaikkia kylttejä, kun piti huolehtia, että porukan pienin jaksaa reitin rasituksista huolimatta hyväntuulisena. Ehdottomasti tänne täytyy palata ajan kanssa.
Rosmariinit kukkivat ihanasti ja suloiset yrttien tuoksut siivittivät kulkuamme.


Onneksi reitin varrelle oli ripoteltu penkkejä, joissa voi levätä ja nauttia vähän virvokkeita.


Toki paratiisikukista oli kuva otettava.
Ravintolaan takaisin kiivettyämme liput myynyt mieshenkilö puhui jotakin vahvoista naisista.