Peurat

Peurat

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Tyyntä myrskyjen välissä


Sen verran sade ja tuuli hellitti hetkeksi, että ehdin pihalle tekemään pikaisen kierroksen. Vesi on nyt harvinaisen tyyni.


Kylmä yö on tehnyt tehtävänsä ja rusokirsikan lehdet alkavat taas punertaa.


Elokuun perennoissa hehkuu kaksi pääväriä - keltaoranssi ja violetti. Kallionauhuksia meillä kasvaa runsaasti vanhastaan monissa penkeissä. Syyshohdekukkia olen viime vuosina lisännyt.


Onneksi tarhavärimintut selvisivät viime talvesta. Syysleimu 'Sherbet Blend' on suosikkini.


Keltainen ja violetti on myös kaunista yhdessä. Puuliljat jaksavat vuodesta toiseen ja isojaloangervot näyttävät leviävän mukavasti.


Omenoita valmistuu tänä vuonna runsaammin kuin moneen vuoteen.


Tänään ovat eläimet olleet tavallista rohkeampia vai ovatko vaan eksyneet. Valkohäntäpeuraemo tuli syömään vasansa kanssa omenapudokkaita keskelle pihaa. Usein ne ovat tyytyneet syömään omppuja tontin laitamilta.


Ihmeellisen suuren näköinen hepokatti vietti siestaa terassin tuolin käsinojalla. Se ei häiriintynyt meistä muista mitenkään.

maanantai 8. elokuuta 2016

Ruukkukukkia ja vesiviikatointia



Kukkaruukut ovat valloittaneet terassin lattiat.
Ruukuissa on kasvamassa ja vahvistumassa kevään pikkuperennoja.  Tässä kasvaa kissankäpälää ja maksaruohoja. Ne pääsevät syksyllä kukkapenkkiin.  Keijunkukkia löytyy useasta kukkaruukusta. Ulos pääsi myös vanha sisätiloissa asustellut vaaleanpunainen mehikasvi.


Pikkuperennojen lisäksi kylvän myös siemeniä kesäkukkaruukkuihin. Tässä on kasvamassa käenkukkaa. Vielä en tiedä, mihin kukkapenkkiin tämä päätyy syksyllä.


Kukkalaatikossa kasvaa Suvikummun Marjalta saadut pelargonit ja punalehtistä onnenapilaa.





Onnenapilan pikkumukuloita kylvin keväällä useaan ruukkuun. Sillä on tummat kauniit lehdet ja keveät vaaleat kukat, jotka ovat kukkineet koko kesän.


Daalian juurakot päätyivät kukkaruukkuihin. Tänä vuonna valitsin pääasiassa tummalehtisiä daaliota, lyhytkasvuisia tummia enkeleitä ja pitkäkasvuisia pionidaalioita.


Kuvassa on korkeakasvuinen tummalehtinen pionidaalia 'Bishop of Leicester'.


Lyhytkasvuinen 'American Pie' on tarkoitettu kasvatettavaksi ruukuissa.


Kaislamies saapui ylälammelle. Hän ohjaa paattiaan, jossa on leikkurit edessä. Sillä saa vesikasvit katkottua. Saalis nostetaan rannalle. Lampi puhdistuu uistinvidasta ja siinä on taas miellyttävä uida. Vidat päätyvät puiden juuristolle katteeksi.
Tämä on neljäs kesä, kun ylälampi viikatoidaan. Keväällä näytti siltä, että kasvusto oli lammen alakulmasta jo antanut vähän periksi.
Tänä vuonna täytyi ensi kertaa nostaa sadekatos suojaksi. Vettä tuli paikoitellen oikein runsaasti.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Kypsää elokuuta


Elokuu näkyy pihassamme. Valtavat ruttojuurikasvustot vaihtavat väriä heleän vihreästä ruskeaan. Vielä vihreä väri on voitolla, mutta jo viikon päästä nuo suuret lehdet ovat ruskeita ja alkavat käpristymään. Kesästä luopumisen prosessi on käynnistynyt.
Onneksi kukkapenkeistä löytyy vielä runsaasti kukkijoita.


Elokuu on liljojen juhlaa ja neilikkaruusut kukkivat runsaasti taustalla.
Lavakauluksissa sato kasvaa ja kypsyy.


Mustikoita on saanut jo jonkin aikaa kerätä. Olen peittänyt ne verkon alle varmistaakseni sadon.



Vuonankaalia, salaattia ja pinaattia on saanut kerätä kiitettävästi salaattiin.
Auringonkukat ovat vielä nuppuisia. Niitä kylvän joka vuosi myös lavakauluksiin.
Kruunutillit ja tillit kasvavat. Tilliä saksin salaatin lisäksi myös perunaveteen.
Jonkun sortin samettikukkaa löytyy laatikoistani vuosittain.
Lehtikaaleista, mustakaaleista ja parsakaaleista en saa hyvää satoa tänä vuonna. Kaalikoit iskivät keväällä. Niihin en ollut varautunut. Pihakäenkaali saa värittää laatikoita. Se on helpoo nyhtää pois jos se innostuu liikaa leviämään.
Härkäpapua ja punaista taitepapua olen kylvänyt tänä keväänä.
Latva-artisokka oli uusi kokeiltava lajike.
Terassin portailla kasvaa suurissa ruukuissa tomaatteja, kesäkurpitsaa, vihannesportulakkaa ja joitakin yrttejä.


Kerään maljakkoon elokuun värejä. Dramaattisen tumma pärskäjuuri saa vierelleen hohtavan keltaisia päivänliljoja. Valitsen keventäjäksi valkoisia syysleimuja ja yhden vaaleanpunaisen jaloangervon. Niissä silmä lepää sisätiloissa.

maanantai 1. elokuuta 2016

Rumpukapula ja suppilokukka


Viininpunaisia rumpukapuloita on piiloutunut jaloangervon pehmeään pilveen.
Nuo rumpukapulat ovat suomenkieliseltä nimeltään pallerolaukkoja.  Joka vuosi olen niitä lisännyt. Viime syksynä istutin niitä neljäkymmentä lisää. Ne ovat pikkusipuleita, joita sitten syksyllä voi taas piilottaa kukkapenkkeihin. Ne ovat siitä käteviä, että ihan jokaisen kukkapenkkiin niitä mahtuu ja ne sulostuttavat lähes minkä tahansa kasvin vieressään.


Kun niitä on niin paljon kukkapenkeissä, niitä malttaa saksia maljakkoon.


Kestosuosikiksi pääseminen vaatii joitakin ominaisuuksia. Pallerolaukan ykkös suosikkiominaisuus on sen väri. Toiseksi paras ominaisuus on sen yksinkertainen muoto.


Toinen kasvi, joka saa henkeni salpautumaan, on suppilokukka. Muistan vieläkin ensi kohtaamisen. En saanut silmiäni riitä irti. Avonaisen gloksinian kukan väri on samettisen tumma. Siihen voi melkein hukkua. Istutin keväällä viisi gloksinian sipulia.


Olen yrittänyt kuvata avonaista kukkaa, mutta en saa siitä hyvää kuvaa. Ehkä joku ammattikuvaaja onnistuu siinä.


Eivät nämä vaalean siniset terälehdetkään ole hullumman värisiä.


Vielä on kaksi suppilokukkaa, jotka eivät ole vielä edes aloittaneet kukintaa. Kiva, että kaikki eivät ole samanaikaisia. Nämä ovat viettäneet koko kesän terassilla. On vielä mukavaa odotettavaa loppukesästä.

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Lomatunnelmissa


Sateiden välissä on ollut lämpöisiä ja välillä helteisiä jaksoja. Ollaan jökötetty laiskasti terassilla kukkaruukkujen seassa.


Onneksi jonkunlaista liikuntaa meille aikuisille sentään järjestää pikkumies aina välillä.


Kirjosuvikakkaroita kasvaa liljaniityn lisäksi myös kukkaruukuissa tänä kesänä.


Välillä poistumme pihasta muutamaksi päiväksi. Saimaalla vietettiin muutama yö veneessä.
Viikon alussa pistäydyin Viron Naissaaressa joogaamassa. Pikkupyrähdykset piristävät mukavasti. Pitempään ei voi olla, koska kukkia on niin paljon sisällä ja terasseilla. Lavakaulukset kaipaavat myös kastelua.


Kukkapenkit selviävät ihan hyvin ilman kastelua.


Perhoset ovat palanneet puutarhaan parin vuoden tauon jälkeen. Yläpiha kuhisee neitoperhoja.


Muutama verkkoperhonen on myös bongattu.


Sitruunaperhosia asustaa liljaniityllä.


Ruusukaunosilmien takana punaiset karviaiset ovat jo ihan kypsiä. Keltaiset kasvavat meillä vähän varjossa, joten niitä saa vielä odottaa.


Herukat maistuvat parhaimmilta suoraan puskista syötynä.
Mustia olen jo alkanut vähän pakastaa.


Tänään olen jo hakeutunut varjoon. Kun laiskottelee välillä oikein perusteellisesti, ei haittaa vaikka välillä sataakin. Silloin saa taas jotakin järjellistä hommaa aikaiseksi vaihteeksi. Joten keleistä ei kannata stressata.
Hauskoja päiviä kaikille!

torstai 21. heinäkuuta 2016

Liljaniitty


Liljat avautuvat uudella mininiitylläni.
Perustin pikkuniityn muurin päälle keväällä. Huhtikuussa siirsin kaikki mansikat lavakaulukseen.  Tilalle istutin liljansipuleita. Tage Andersen on perustanut Gunillabergiin liljaniityn. Yhtä hyvin voin perustaa liljaniityn meille. Siemeniäkin on vaikka mitä varastoissa.


Vaaleanpunaoranssit 'Tiger Baby's' - liljat pääsivät niityn toiseen päähän. Vieressä näkyy tarhapäivänhatun lehti. Keväällä istutin  muutaman eri värisen tarhapäivänhattuvauvan niitylle. Niityllä kasvaa luonnostaan lutukoita. Niitä en ole halunnut perata pois, koska ne luovat kasvustolle niittymäistä tunnelmaa.


Vastakkaiseen päätyyn piilotin tummanpuhuvat 'Night Flyer' -tiikerililjat. Löysin vajaan siemenpussin  tähtikesäputkia. Tein niistä siemenkylvön kasvihuoneeseen.  Nopeasti ne itivät ja pääsivät jo kesäkuussa niitylle.


Muutamia siemenpussukoita tyhjentelin suoraan niitylle. Vaaleanpunaiset ruiskaunokit vetävät puoleensa monenlaista ötökkää.


Keltainen tarhapäivänhattu avaa kukintoaan lutukkameren keskellä.


Punainen tarhapäivänhattu pilkottaa niityn keskeltä.


Muurin reunalla kasvaa 'Black Velvet' -krasseja.
Niityn takareunaa rajaa kruunutillikasvusto. Kirjosuvikakkaroista on muutama avannut kukkansa. Akileijoja olen kylvänyt useampaa eri laatua. Ne kukkivat sitten ensi kesänä.


En malttanut olla istuttamatta paria salkoruusua niityn keskelle, vaikka tiedän, että vähemmän on enemmän. Jotenkin kaikki luomukseni ovat niin pursuilevia ja täyteläisiä. Tälle kesälle riittää vielä tunnelmointia ja odotusta pienellä niityllä, joka avautuu ihanasti terassin eteen. Tänne suuntaan ensimmäiseksi aamulla ja luon viimeisen silmäyksen sinne iltasella. On hauska metsästää pieniä yksityiskohtia ja löytää uusien kukkien avautumisia.