Kesän kynnyksellä

Kesän kynnyksellä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


tiistai 31. heinäkuuta 2012

Titen malva ja Tuijan hattara


Nyt se kukkii vihdoinkin - Titen malva. Sain joululahjaksi Titeltä ruusumalvan siemeniä. Hän oli juuri sinä kesänä ostanut ihanan vanhan talon. Talon vanhasta puutarhasta Titte keräsi malvan siemeniä ja lähetti minulle. En käsitä, miksi tässä on kulunut niin paljon aikaa, ennenkuin malva on suostunut kukkimaan. Ehkä olen tapani mukaan siirrellyt sen paikkaa. Niinpä. Viime syksynä siirsin sen toiseen kukkapenkkiin. Ilmeisesti se piti siirrosta, koska vastalahjana puhkesi kukkaan.


Samaan aikaan pitkän kukkapenkin toisessa päässä kukkii toinen malva - Soilin malva. Tuo malva on matkannut pitempään. Sain siemenet 90-luvulla työtoveriltani Soili M:ltä. Se on peräisin joko hänen Espoon kotipihastaan tai sitten Kirkkonummen mökiltään. Alun perin kylvin siemenet Espoon kotini pihaan. Sieltä sitten siirsin taimia Lohjalle. Täälläkin malvat ovat kasvanet eri paikoissa.


Pihalleni ilmestyi tämä uusi vaaleanpunainen hattara. Se on Tuija R:ltä peräisin muutaman vuoden takaa. Tämän preeria-angervon paikkaa siirsin myös viime syksynä. Ja nyt se kukkii ensimmäistä kertaa. Tämä on sukua mesiangervolle, joka tuoksui niin ihanan vahvasti koko viime viikon lammen rannalla.


Nämä valoisat Tuijan lyhdyt loistavat keskellä varjopenkkiäni ja valaisevat koko penkin riemukseni. Kiitos kaikille ystäville, jotka jakavat siemeniä ja taimia kanssani. Kaikki te muistutte mieleeni aina näiden kukkien avautuessa.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Ihania yllätyksiä


Tarhurit tietävät, että puutarhassa tapahtuu usein ikäviä takaiskuja. Mutta yhtä hyvin sieltä löytää iloisia yllätyksiä. Vuosi sitten keväällä perustin uuden ruusupenkin. No, ruusut eivät olekaan vielä muutamien yhteensattumien vuoksi kuvausten kohteena. Istutin ruusujen eteen muutamia muita kasveja, koska penkistä tulikin yllättävän suuri. Penkin kolme salkoruusua yllättivät minut iloisesti tänä kesänä. Ne ovat kasvaneet yli kaksimetrisiksi ja ovat henkeäsalpaavan kauniita.


Salkoruusunnupuissa on vieno vaalea punerrus ja täysin avautuneena ne muuttuvat aivan valkeiksi.


Pari vuotta sitten istutin tarhanietospensaan. Nyt se vihdoin kukkii.  Kukat ovat hurmaavia pikkukimppuja.


On ihastuttavaa löytää pihastaan uusia kasveja. No, kasvi ei ole uusi, mutta se kukkii nyt ensimmäistä kertaa ja näen sen ensi kerran koko loistossaan. En ole vaan kiinnittänyt siihen aiemmin mitään huomiota.


Sunnuntaipäiväni kolmas sulostuttaja on loistokärhö Sininen enkeli. Se on jo muutamia vuosia sitten istutettu  runsaastikukkivan vanhan kärhöni viereen. Siinä se on jurottanut jo muutaman vuoden. Tänä kesänä se vihdoin heräsi loistoonsa. Ennen vahvan violettia Jackmaniita se avasi hennonsinertävät terälehtensä.


torstai 26. heinäkuuta 2012

Luomutilalla Karjalohjalla


Nam, mansikkaa! Nyt on herkuteltu mansikalla, ensin ihan vaan napostellen, sitten jäätelön kanssa ja aamulla smoothiessa. Pakkaseenkin sujahti muutama litra. Nyt on sitten vihdoin ja viimein kesä!


Olin Lohjan seudun lähiruokayhdistyksen kanssa retkellä Ali-Alhan luomutilalla. Se on viljatila, jossa viljellään myös marjoja. Mansikan poiminnan lisäksi siellä voi poimia vadelmia, mustaherukkaa ja karviaismarjoja.
Tiedätkö, mistä erottaa helposti, viljelläänkö mansikkaa luomuna vai ei? Tutki löydätkö viljelmiltä hämähäkkejä. Jos niitä on, voit luottaa siihen, että kyseessä on luomumansikan viljely.


Tilan isäntänä toimii Kirsi Ali-Alha.


Vadelmat eivät olleet vielä valmistuneet. Karjalohjallakin on ollut kylmää ja sateista. Mutta herukkaa pääse poimimaan jo perjantaina.


Tilalta lähti mukaani myös mansikkamehua, uusia perunoita, herneitä, luomukaurahiutaleita ja tummaa spelttivehnäjauhoa. Kyllä nyt on terveellinen olo! Ne vadelmat täytyy vielä käydä hakemassa.


sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Salaattia ja loimulohta


Kasvilaatikoillani vihertää. Kaikki kasvit kasvavat kohisten ja suorissa riveissä - paitsi tietysti herne, joka on kylvetty ympyrään. Ainoastaan porkkana kasvaa klimpeissä. Kostutettuja pienen pieniä siemeniä oli tosi vaikea saada tasaisesti vakoon.


Härkäpapu kukkii. Minun kuusi perunaani kukkivat. Olen istuttanut nekin laatikkoon. Varret ovat komean pitkät. En ole vielä malttanut nostaa niistä yhtään. Ehkä ensi viikonloppuna.


Retiisit on jo syöty. Salaattirivit harvenevat uhkaavasti. Rucolaan on ilmeisesti kirpat tehneet pieniä reikiä. Saksin nekin salaattiin. Antavat mukavaa kirpeyttä. Pinaatinlehdetkin pääsevät salaattiin. Olen tällä hetkellä aivan hullaantunut tekemään salaatteja kasvilavojen antimista ja yrttiruukuistani.


Pikku-Saima, 1,5v. kipaisee vähän väliä mamman laatikoille hakemaan pinaattia ja mansikoita.


Mies loimuttaa lohta ystäviltään saamalla syntymäpäivälahjalla. Se maistuu paremmalta kuin uunilohi.


Puutarhan pikkuapulainen kierrättää kylpyveden mukavasti kasveille.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Pitsiä ja helminauhoja


Orlaya grandiflora


Tähkäkimikin nuppunauhoja

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Äidin kanssa mökilllä

Terveiset Pohjanmaalta!
Olen ollut äidin kanssa sukumökillä Etelä-Pohjanmaalla. Mökki on rakennettu 1950-luvulla ja pihapiirissä on valtava hirsiaitta, johon mahtuu yöpymään suurempikin joukkue. Suvun nuorten keskuudessa on joka juhannus jännitystä siitä, kuka pääsee ystäviensä kanssa viettämään juhlaa mökille.


Kun nyt huippusesonki oli jo ohitettu, pääsimme viettämään yhdessä mökkielämää äidin lapsuuden maisemiiin.


Ilmat olivat todella vaihtelevat. Yhden päivän aikana järven ylitse purjehti seitsemän eri sadekuuroa. Näiden välissä siis ei satanut.


Ja toki sateellakin voi lämmittää saunaa ja uida. Tässä järvessä uimista odotan koko talven. Järvessä on yhtä upea hiekkapohja kuin Etelä-Euroopan tunnetuilla hiekkarannoilla. Siellä kuitenkin on ehkä vähemmän hyttysiä.


Vuosien varrella olen säännöllisesti istuttanut pihaan laatikollisen perennoita. Ne eivät menesty lähimainkaan yhtä hyvin kuin Lohjalla. Nyt sain nauttia poppiuksen kukinnasta.


Tontin lähes jokaiseen puuhun isäni on ripustanut linnunpöntön. Kirjosiepot ruokkivat vielä ahkerasti jälkikasvuaan. Lohjalla poikaset itsenäistyivät jo pari viikkoa sitten. Tässä rannan puussa on ilmeisesti asunut telkkä. Nyt se oli jo tyhjä. Laiturin oli valloittanut tiira.


Saunarakennuksen aurinkotuolit jäivät ilman auringonpalvojia tällä kertaa. Toivottavasti noille on käyttöä viimeistään ensi kesänä. Toivossa on hyvä elää taas seuraava pimeä talvi.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Viimehetken toimet ennen tontilta poistumista


On haikeaa poistua edes hetkeksi tästä paratiisista. Haluan kuitenkin vaihtaa vielä tuoreet kukat maljakkoihin sulostuttamaan muiden viihtymistä.


Kasvihuoneessa on vieläkin kouluttamattomia kasveja.  Mahdollisimman monet on nyt viimein siirrettävä ulkotiloihin mitkä minnekin. Viherpantaheinät pääsevät saviruukkuihin.
Mesimarjaa en istuta vielä lopulliselle kasvupaikalle. Olkoot väliaikaisesti ulkoruukussa.



Kuljen vielä kierroksen sateen jälkeen puutarhassa ja painan mieleeni, miltä täällä tänään näyttää. Kun tulen takaisin, on jo toisen näköistä.


Kuunlilja on jo alkanut lykätä kukkavanaa.


Purppuraheisiangervo kukkii vaalein kukin.


Noita tummia oksia on saatava maljakkoon valkeiden pionien kanssa.


Vielä vauvaiset amppelipelargonit ovat avanneet valkeat kukkansa.



Nyt on kaikki talletettuna mieleen ja voin lähteä pakkaamaan matkakassiani. Lähden huomenna Pohjanmaalle viettämään yhteistä aikaa äidin kanssa mökillä.


perjantai 6. heinäkuuta 2012

Sormustinkukka, Digitalis


Sormustinkukat ovat olleet aina lempikasvejani. Ne ovat myös keijujen rakastamia kasveja - villejä ja vapaita.


Sormustinkukilla on iloisen näköiset pisamat  elävöittämässä niiden kelloja.


Sormustinkukat löytyvät usein pionien vierestä.



Varmistan sirottelemalla siemeniä penkkeihin, että niitä löytyy varmasti paljon puutarhastani.


Ne saavat vaeltaa myös penkkien ulkopuolelle. En perkaa niitä hassuista paikoista. Ehkä minua viehättää niiden voimakas ja itsepäinen vaellusvietti. Se tuo samalla puutarhaan riemullisen yllätysmomentin. Minä en yksin määrää puutarhassani.


torstai 5. heinäkuuta 2012

Pionit


Pionien kukinta on parhaimmillaan juuri nyt.


Kesäkuussa kukintonsa avanneet yksinkertaiset pionit ovat nyt lopettelemassa juhlaansa.


Kiinanpioni Karl Rosenfeldin kukat avautuvat kilpaa auringossa.


Pionipenkistäni tuli sittenkin liian ahdas.


Onneksi olen lykännyt lähes jokaiseen kukkapenkkiin ainakin yhden pionin.


Olen mennyt nimissäkin jo sekaisin, koska olen siirrellyt näitä kaunokaisia häpeilemättä penkistä toiseen.


Tänä vuonna on Vironperällä vihdoinkin pionien juhlat. On näitä ennenkin meillä ollut, mutta ei näin runsaslukuisesti.


Enää odotan Krinkled Whiten nuppujen avautumista.


Nämä taitavat kaikki olla kiinanpioneita. Keltakukkaista pionia meillä ei vielä ole.