Kesän kynnyksellä

Kesän kynnyksellä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


maanantai 22. helmikuuta 2016

Kukkia ja sidontaa


Olen viettänyt koko viikonlopun kukkien ja sidonnan keskellä. Lönnrot-opistolla Sammatissa järjestettiin kukkasidonnan kurssi, johon pääsi mukaan puutarhureiden ja muiden alan opiskelijoiden lisäksi meitä maallikkoja.


Ensimmäiseksi opiskeltiin spiraalitekniikkaa. Siinä valitaan keskuskukka, rakennetaan pohjavihreät ja sitten kierretään kimppua kädessä tasaisesti ja asetellaan kukkia kimppuun. 


Kun olin kolmeen kertaan harjoitellut niin sain kimpun tehtyä. Kas tässä - aika hieno! 
Pohjavihreätä kuluu järkyttävät määrät. Kausikukkia suositaan. Minusta se on hieno periaate. Siksi meillä olikin paljon tulppaaneja. Lisäksi kimpussani on vahakukkia ja terttuneilikoita. Noista mustikanvarvuista pidän myös paljon.


Meitä oli kurssilla toistakymmentä innokasta ja monenlaisia kauniita kimppuja syntyi pätevän ja innostavan opettajan johdolla.


Vieruskaverini osoittautui erityisen osaavaksi, jolla on asettelutaidon lisäksi myös värienkäyttö hallussa. Ihastuin hänen tekemäänsä pöytäasetelmaan ja kukkien värivalintaan.


Tässä pieni yksityiskohta tuosta kimpusta. Kriikunanoksaan on jo tulossa nuput. Apuopettajana toiminut Tuija oli kerännyt meille ihastuttavaa luonnonmateriaalia kurssille.


Siellä harjoiteltiin myös hautavihon rakentamista.


Ison kimpun rakentaminen oli jo hankalampaa. Tässä yksityiskohta omastani.


Korkeaan maljakkoon asetelmien tekeminen on varmasti kaikille hyödyllistä ja mukavaa.


Matala pöytäasetelmani pääsi ylätalon ruokailuhuoneen pöydälle.
Kurssilla opin todella paljon ja olen erityisen innostunut kokeilemaan luonnonkukkien käyttöä asetelmissa, kun kasvukausi käynnistyy.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Pöllöjen huhuilua


Vihdoinkin olemme saaneet kuunnella hienoa iltakonserttia. Saunan jälkeen terassilla istuskellessamme ihmettelimme ääntä, joka tuli metsästä. Olisiko se pöllön ääni? Asia oli hetimmiten tarkastettava Luontoportista. Sinne on kaikkien lintujen äänet taltioitu. Kyllä!
Eikä siellä metsässä ole yksi pöllö vaan kaksi. Ensiksi tunnistimme lehtopöllön ja sitten vielä helmipöllön. Ne huhuilivat yhtä aikaa.
Toivon, että soidinmenot onnistuvat ja lähimetsään asettuu pari pöllöperhettä. Pöllönpönttöjä on vuosittain ripusteltu juuri tuohon metsään. Ja meillä näyttää taas olevan oikea myyräinvaasio puutarhassa. Näillä myyrillä kyllä pari pöllöperhettä kasvatttaa pesueensa.

Lehtopöllön äänen ja tiedot pääset kuulemaan ja näkemään tästä.
Helmipöllön äänen ja tiedot pääset kuulemaan ja näkemään tästä.

Nyt pöllöt ovat soitimella ja niiden äänen saattaa kuulla ihan lähimetsässä ilta-aikaan. Kuuntele!

perjantai 12. helmikuuta 2016

Tulppaanileikkiä


Tulppaaneilla on hauska leikkiä. Valitsin ruokakaupasta kaikkein kirjavimman tulppaanikimpun.


Minulla oli myös mustaherukan oksa. Pari viikkoa sitten kävin saksimassa sen pensaasta. Nyt silmut alkavat jo avautua.


Keltaiset tulppaanit pääsivät pikkuvaaseihin vaaleansinisten kynttilöiden kavereiksi.


Kirjahyllyyn piiloutuu myös yksi punainen väripilkku.


Keittiön ikkunalaudalle virittelen violeteista tulppaaneista ihan oman asetelman.


Ystävälle voi aina viedä tulppaaneita!
Hyvää ystävänpäivää!

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Puutarhastelijan herätyshaaste


Korkeasaaren karhut heräsivät jo talviunilta  - kuukauden etuajassa. Jospa minäkin joutaisin nyt heräilemään talvihorroksesta ja virittäytymään kasvukauteen. Puutarhablogeissa kiertää varsin yksinkertainen ja mieluisa haaste.
"Valitse kuvatiedostostasi kaksi (tai useampi) viime kesän kansiota. Lataa kummastakin kansiosta kuusi sattumanvaraista kuvaa blogiisi ja kerro niistä jotakin."


Valitsin toisen tiedoston  tietysti keväästä. Nämä kuvat  on otettu toukokuun puolen välin jälkeen. Puissa on jo pienet lehdet, ja nurmikko viheriöi.  Laiturin portaita ei olla vielä laskettu veteen
eikä ylätalon kattoa olla vielä vaihdettu.


Sirotuomipihlajat kukkivat valkein kukin. 


Tommolantilalta hankkimani valkea sinikämmen kukkii. Tämä on silmäteräni. Toin toistakymmentä vuotta sitten Zetasista Ruotsista sinisen sinikämmenen, mutta se ei selvinnyt. Ehkä olin istuttanut sen väärään paikkaan.


Tulppaaneja ja helmihyasintteja keltakotakuusamien välissä.


Yläpihan kirjopikarililjat narskujen edessä. Ne tuovat minulle vahvan kevään viestin ja niitä lisään joka syksy eri paikkoihin pihalla.


Varjohiipat ovat noita matalia varjon kasveja, joihin katsastin toisenkin kerran ja menetin sydämeni. Aiemmin en noin pieniä kasveja edes noteerannut. Nyt olen noihin hullaantunut ja juoksen pitkin kevättä kurkistelemassa, koska nuo herkät, mutta vahvanväriset kukat avautuvat näillä alapihan tarhavarjohiipoilla. 


Viime kevät oli pihallamme erityisesti tulppaanien juhlaa. Innostuin edellisenä syksynä istuttamaan niitä todella paljon. Tässä 'Professor Röntgen' - papukaijatulppaanit hehkuvat kilpaa auringon kanssa.
Hups, kevätkuvia taisi tullakin seitsemän. Mutta en nyt halua poistaa niistä yhtäkään.


Toiseksi kansioksi valitsin heinäkuun.
Heinäkuussa navetan rinteen kirsikat olivat jo lopettaneet kukinnan. Olemme aikoinaan siirtäneet nämä kirsikkalehdosta parin sadan metrin päästä.


Punaisten isotähtiputkien takana kasvoi valkoisia höytyväkasoja. Siellä kukintansa päättäneet arovuokot olivat alkaneet levittää siementään ympäristöön.


Harjaneilikat olivat viime kesän ihastuttava uusi tuttavuus pihassamme. Kylvin siemeniä vähän jokaiseen penkkiin ja kyllä ne kukoistivat vielä elokuussakin.


Lampien rannoilla kasvaa varstasaraa. Tähkät riippuvat kauniisti. Pidän tuon saran kasvutavasta kovin. Pitkään ihmettelin, mikä tuon kauniin heinän nimi on. Tammikuun kotipuutarhasta sitten bongasin Ella Rätyn artikkelin saroista. Tämä sara on löytänyt tiensä ihan itse meidän rannalle.


Ratamosarpiota kasvaa myös ylälammen rannalla. Se on hyvin yleinen vesikasvi koko Suomessa toisin kuin tuo varstasara.


Useita vuosia aiemmin Plantagenista hankkimani nietospensas hiljentymisnurkkauksessa on nyt saanut juuristonsa hyvin maahan. Viime kesänä pensas venähti pituutta kuin murrosikäinen poika ja pensas peittyi ihanan runsaaseen vaaleanpunaiseen kukintaan heinäkuussa. Tämä oli oikein mieluisa yllätyslahja minulle.
Jos et vielä ole tarttunut tähän haasteeseen, niin tee se nyt!

perjantai 5. helmikuuta 2016

Inspiraatiokuva


Haaveilen keväästä.
Tämä kuva toimii minulla inspiraatiokuvana, kun suunnittelen uusia istutuksia ja tilaan siemeniä. Kuva on itse itselleni ostamasta joululahjakirjasta Keith Wiley: "Desingning and Planting Woodland Garden". Valitan kuvan tasoa. Otin valokuvan kirjan sivusta.
Kuvassa on sinisiä isotähtihyasintteja (Camassia) ja niiden takana korkeita oransseja esikoita.
Isotähtihyasintteja olen istuttanut puutarhaani aiemminkin ja viime syksynä metsäpuutarhaan oikein runsaan valkoisen ryppään.

Hullaannuin noihin esikoihin. Yritin tutkia, mikä on niiden suomenkielinen nimi. Keith Wiley nimittää niitä "candelabra"- esikoiksi. Kun kuukkeloin noita, niin ne voivat olla kiinankeltaesikoita (Primula bulleyana) tai tuoksuesikoita (Primula beesiana).


Kirjassa on toinenkin kuva, missä noita hurmaavia esikoita on kuvattu. Tässä kuvassa on kurjenmiekkojen kaverina oransseja kiinankeltaesikoita (P. bulleyana) ja pidempivartiset keltaiset ovat latinankieliseltä nimeltään Primula heloxoda, jolle en löytänyt suomenkielistä nimeä.

Aloitin syksyllä puronvarren perusparantamisen ja istutin sinne syksyllä jo sipulikukkia ja idänmesiangervoja ja siirsin sinnekin vuorenkilpiä. Sinne mahtuu vielä runsaasti kasveja. Esikot ovat juuri niitä kasveja, joita sinne halajan. Siellä on niille oikeat olosuhteet. Kosteutta riittää ja aurinkokaan ei paahda sinne juurikaan.
Nyt sitten lähti ensimmäinen siementilaukseni. Se lähti Englantiin, mistä nämä kuvatkin ovat peräisin. Tilasin Thompson & Morganilta noita "Candelabroja". Sen lisäksi muitakin esikkoihanuuksia. Samalla laitoin tilaukseen myös erilaisia akileijoja. Akileijan siemenistä voin osan viskellä vaikka pientareille koiranputkien sekaan. Niityn perustaminen/perusparantaminen tulee olemaan toinen projekti keväällä. Sinne tilaan kotimaasta sopivia siemeniä. Niitä en ala esikasvattamaan, vaan kylvän suoraan maahan.

Kerro, mikä kuva toimii sinulle inspiraationa!

torstai 4. helmikuuta 2016

Päivä pitenee


Joka päivä ollaan lähempänä kevättä.


Kuvittelin jo pääseväni puutarhatöihin, mutta sitten satoi taas lisää lunta.


Hyvin palvellut joulukuusi pääsi terassille lintujen ruokapuuksi.


Leivoin linnuille kiekkoja, jossa on auringonkukansiemeniä, pähkinöitä ja muuta nokittavaa. Kookosrasva pitää kiekot kasassa. Kovien pakkasten ajan linnut pysyttelivät metsissä. Vasta ilmojen lämmettyä, ne ovat hakeutuneet pihaan.


Siemenkuvastoja on kolahdellut meidänkin postilaatikkoon. Vannoin, etten juurikaan kasvattele tänä keväänä itse mitään. Mutta enää en olekaan niin varma asiasta.


Kuppi teetä ja Runebergin torttu ja se siemenkuvasto.
Josko ihan jotakin pientä voisi sittenkin pyytää tulemaan. Ehkä se kevät tulee sitten vähän ripeämmin.