Kesän kynnyksellä

Kesän kynnyksellä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


maanantai 30. marraskuuta 2015

Blogini tarina



Sain tämän haasteen Pohjanmaalta Eevireginalta Jokirannassa-blogista.

                          Vironperän ruokasalin sininen ikkuna


BLOGINI LÄHTÖKOHDAT
Blogini käynnistyi huhtikuussa 2010. Se on siis 5-vuotias. Ei kovin vanha, vaikka minusta tuntuu, että olen kirjoittanut sitä ikuisuuden. Olin lukenut tuolloin muutamia blogeja ja olin kovin viehättynyt niistä. Halusin sitten itsekin perustaa oman. Aiheeksi valitsin Vironperän. Toimin tuolloin Vironperän oppaana aina puolet vuodesta. Sitä ennen olimme viettäneet kesiä alatalossa jo 80-90 -luvun taitteesta asti, joten paikkaan oli vahvat tunnesiteet.
Alun perin Vironperä on ollut valtioneuvos Johannes Virolaisen koti.



Vironperästä tehtiin museo Johanneksen kuoltua. Hänen vaimonsa Kyllikki, joka on anoppini, asui vielä Vironperällä kun museotoimintaa alettiin pyörittää. Hän kuoli vuosi ennen blogini aloittamista. Tämän jälkeen Vironperä rakennuksineen on ollut perheemme hoidossa.
Yllä oleva valokuva on Kyllikin ja Johanneksen hääpäivänä otettu eli 16.5.1981.

                         
Tämän kuvan Vironlaisen pariskunnasta on ottanut Pertti Salolainen yhteiseltä Marokon matkalta vuonna 1982.

BLOGIN KEHITYKSESTÄ
Alussa kirjoittelin enemmän Vironperän tapahtumista ja museotoiminnasta. Pikkuhiljaa olen kirjoittanut enemmän ja enemmän myös puutarhasta, joka on intohimoni. En kuitenkaan ole halunnut rajata tiukasti juttuja pelkästään kasveihin. Olen kertonut myös itseäni kiinnostavista asioista kuten matkoistani. Nyttemmin kirjoitan blogiin enää puutarhamatkoista, en muista.


Vironperän museo sulki ovensa 12:n vuoden jälkeen viime vuonna. Pikkuhiljaa puramme museota ja järjestelemme  sitä perheemme käyttöön. Työ etenee kuitenkin todella hitaasti, koska useimmiten valitsen mieluummin ulkona työskentelyn. Talo on aivan täynnä tavaraa ja jokaisen esineen kohdalla pitää päättää, mitä teemme juuri tälle. Usein olemme eri mieltä asiasta mieheni kanssa ja asiaa pitää työstää pitkäänkin enenkuin yhteinen näkemys löytyy. Tavaraa on viety kaatopaikalle, osa siirretään navettaan ja osa ylätalon sivukkaisiin tai komeroihin. Osa kierrätetään alatoon. Näitä perkauskierroksia tulee olemaan useampia. Ja sitä mukaa, kun saamme taloa tyhjennettyä, lapset kantavat tavaraa sisään toisesta päästä. He tyhjentävät omia kotejaan omien lastensa tavaroiden tieltä. "Horror vacumi ensis" - "Tyhjä tila täyttyy".


Haasteen saa napata se, joka tuntee siihen itse vetoa.

torstai 19. marraskuuta 2015

Marraskuun taikaa


Marraskuussa on ollut muutamia taianomaisia aamuja. Aurinko nousee ja usva leijuu pellolla. Aurinko lämmittää maata ja rakennuksia ja vesihöyry nousee ylös.


Aurinko paistaa usvan lävitse kauniisti. Tuntuu kuin olisi satukirjassa. Tuo hetki ei kuitenkaan kestä kauan. Niinkuin koira ravistelee märkää turkkiaan ja on taas kuiva, on usva taas haihtunut ja ilma on jälleen kirkas.


Kun selkäni käänsin, oli ilma jo selkeytynyt. Taivas oli aivan sininen ja hetki oli tyyni.


Nurmikko on vihreä ja taivas sininen. Ainoastaan paljaat puut kielivät vuodenajasta.


Olo on kovin kevyt. Kiviympyrä on valmistunut. Valittiin punaiset kivet. Ne sopivat tuohon päärakennuksen katon väriin mukavasti. Istutukset on saatu aluilleen penkissä. Kaikki, minkä ehtii tehdä syksyllä, on pois kiireisistä kevättouhuista.
Tänään sain kaikki loput kukkasipulit multiin. Siinä kestikin sitten kauemmin kuin tuossa kiviprojektissa. Pitkin metsiäkin on nyt istutettu narsisseja ja pikkusipuleita. Tilasin sitä mukaa lisää, kun edellinen laatikollinen oli istutettu. Alennusmyyntiaika näin syksyn lopulla on ylenmäärin houkutteleva. Kyllä nyt kelpaa odotella kevättä!

tiistai 10. marraskuuta 2015

Piipahdus Helsingin kasvitieteellisessä


Olin pienellä kävelyretkellä Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa Kaisaniemessä. Marraskuussa puutarhat ovat jo aika alastomia. Halusin nähdä, miltä näyttää ammattimaisesti istutettu puutarha näin haasteelliseen aikaan. Mitä opittavaa täältä löytyy? Tuntuu siltä, että lumettomat syksyt pitenevät ja olisi mukavaa löytää kasveja, joista voisi iloita myös tähän aikaan vuodesta.


Havut erottuivat mukavasti. Silmä lepäsi niissä. Kartiovalkokuuset ovat ryhdikkäitä. Marjakuuset ovat raikkaan vihreitä. Tuijia oli myös paljon istutettu. Orava hyppeli tuijan oksilla. Sitä oli mukava seurailla.


Nutkan sypressillä on hauskan näköiset oksat. Ne näyttävät jättiläiskokoisilta siiviltä.


Puutarhassa kasvoi monen sorttisia magnolioita. Ainoastaan poppelimagnoliassa oli vielä lehdet koristeena.


Pihaorjanlaakeri on ikivihreä. Se on kasvanut yllättävän suureksi. Minulla on pihassani yksi poikapuoleinen orjanlaakeri. Josko hankkisin sille tyttökaverin, niin saattaisi saada punaisia marjoja pihaa koristamaan.


Raikkaanvihreä mahonia näyttää vähän orjanlaakerilta. Se kukkii keltaisin kukin keväällä. Tätä voisi istuttaa johonkin puutarhan varjopaikkaan. Omassa pihassani ei ole tarpeeksi ikivihreitä kasveja.



Voi, miten kauniit pikkuomput koristavatkaan siperianomenapuuta! Tämä on ihan oikea omenapuu, vaikka omenat näyttävätkin melkeinpä ruusunkiulukoilta.  Huikean hienolta tuntui kävellä oksien alla. 


Toinen yhtä loistava marraskuun puu kutsui jo kaukaa. Piti oikein lukea nimilapusta, mikä riemastuttava tuttavuus tämä oikein on. Laavapihlaja, jonka marjat loistavat kauas. Marjat eivät ole tertuissa, eikä lehdetkään näyttäneet pihlajan lehdiltä. Ihmeellistä, että linnut eivät ole syöneet näitä marjoja. Hmm, mahtuisiko tämä pihaani!


Laavapihlajan taakse ilmestyi traktori ja kauhakuormaja. Mukana ollut pikkuystäväni innostui rattaissaan tästä näystä oikein kovasti ja pöristeli sitten koko loppumatkan.
Kaisaniemen puutarhassa on remontti meneillään ja suurin osa alueista on suljettuna kesäkuuhun saakka. Sinne siirretään Kumpulasta kasveja ja perusparannetaan paikkoja.


Italianmunkinhuppu antaa väriä puutarhaan tähän muuten aika harmaaseen puutarhakauteen. Noita sipuleita täytyykin metsästää.


Maanpeittokasveista pongasin keltapeipin. Sen lehdistö on kaunis marraskuussakin. Sitä en tiedä, onko se ikivihreä.


Marraskuun mielenkiintoisin perenna oli melko matala hopeaikiviuhko. 
Puutarhaa kannattaa kehittää niin, että mielenkiintoa riittää kesän jälkeenkin. Sain ihan mukavasti ideoita ja myös mielenvirkistystä.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Kiviympyrän pohjustusta


Vihdoinkin jyrsijä saatiin kuntoon ja päästiin aloittamaan yläpihan kiviympyrän pohjatöitä. Pari viikkoa sitten sain idean pienestä oleskelualueesta. Ensin oli mielessä puuterassi, mutta pohdinnan jälkeen päätimme rakentaa sen kivestä. Ympyrän halkaisija on noin kolme metriä.


Pari lapiota laitettiin heilumaan ja välillä mies ajeli pohjaa jyrsijällä. Sitten oli taas kevyempää kaivaa pohjaa. Vastaantulleet kivet heiteltiin lähimpien puun juurille. Ties, mihin niitä vielä tarvitaan. Muutamia todella kauniin pyöreitä kiviä nousi maasta. Tämä on varmaan ollut merenpohjaa joskus.


Kantojakin pienestä alueesta nousi.
Pahalta tuntui sahata männyn juuria, mutta  lohduttauduin ajatuksella, että sen pääjuuret taitavat olla paalujuuria.


Vihdoinkin syvyyttä oli tarpeeksi ja levitimme pohjalle routalevyjä. Yhtä hyvin sinne olisi voinut laittaa juurikangasta, mutta sitä ei sattunut olemaan käsillä.


Parkkipaikan hiekkakasasta sitten hiekkaa kaivantoon. Levitys ensiksi haravalla ja sitten vielä laudan kanssa tasoitettiin. Ja välillä tarkastettiin vatupassista, että hiekan pinta tulee varmasti suoraan. Tärytintä meillä ei ole, joten hypittiin ihan itse hiekassa ja odotellaan sateita. Se varmaan myös tiivistää hiekkakerrosta.


Kaivannosta nousseet mullat heiteltiin siihen viereen. Siitä saa ihan mukavan uuden istutusalueen. Tänään istutin siihen sisäänkäynnin edestä vuorenkilpiä ja kesällä ostetun pallohortensia Annabellen. Viikonloppuna piilottelen sipuleita tuonne.
Luonnostaan alueella kasvaa mustikkaa ja puolukkaa. Siihen voisi hankkia pari pensasmustikkaa. Mutta mielessäni on nyt vihreät pallot. Niitä haluan pääasiassa. Tuohon paistaa hyvin aurinko, mutta ajattelin vähän uhmata ja istuttaa pallotuija 'Danicaa'. Se pysyy melko pienenä ja tiiviinä. Täytyy sitten kiltisti ja ahkerasti kastella.


Istutuspenkin päässä on valtava muurahaiskeko tuon koivun juurella. Halusin sitä vähän piilottaa, siksi valitsin nuo vuorenkilvet.


Leikkimökin terassilta on hyvä näkyvyys työmaalle. Nyt sitten odotellaan, koska Ruduksen auto kurvaa pihaan ja tuo klassikkokivikuorman meille. Tavaraa on kuulemma kaksi lavaa. Tulostin jo netistä ladontaohjeet.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Eteenpäin pikkuhiljaa


Marraskuuta näyttää allakka ja lämpömittari kymmentä plussaa.
Kahteen otteeseen on meillä ollut kylmien syysöiden sykli, mutta muuten on ollut lämmintä ja aurinkoistakin. Syksyllä hommat eivät kulje kevään nopeudella, mutta pikkuhiljaa kumminkin.


Kattoprojekti sai viikolla jatkoa, kun Perälän Pasi kävi asentamassa ylätalon kuisteille myöskin uudet peltikatteet. Matalaprofiiliset pellit saatiin mahtumaan lappeen alle. Räystäskourut vielä puuttuvat. Kun ne on asennettu, pääsen perusparantamaan sisääntulojen istutuksia.


Puutarhapuolella on menossa kukkaruukkujen tyhjennys. Havut saavat tosin jäädä ruukkuihin.


Minulla on tapana istuttaa pikkuruisia perennoja eri kokoisiin ruukkuihin keväällä. Ne vahvistuvat ja kasvavat kesän ruukuissa kesäkukkien kumppanina. Syksyllä ne sitten itsenäistetään kukkapenkkeihin.


Lauantaina revin muutaman muovikääreen alapihan rinteestä. Rinne olikin pari vuotta kääreissä ja nyt aloitin istutukset. Sinne pääsi kolme kilpiangervoa, jotka kukkivat keväällä kauniisti vaaleanpunaisin kukinnoin ruukuissa. Vuorenkilpiä siirsin ylätalon edustalta, josta riittää vielä paljon siirrettävää materiaalia. Ne ovat monen inhokkikasveja. Nykyisin näen niissä paljon hyviä puolia. Lehdet ovat ikivihreitä, joita lehtokotilotkaan eivät saa reiitettyä ja kukat ovat kauniin värisiä. Rinteen yläreunaan istutin viitisenkymmentä Triump-tulppaania ja niiden yläpuolelle kivetyksen reunaan pääsivät pikkuruukkujen hopeatäpläpeipit. Kuvassa keskellä kasvaa vanha sammalrunkoinen terijoensalava. Rinteeseen mahtuu vielä istutettavaa ja multaa täytyy vielä kärrätä lisää.


Ylätalon sisätiloissa edetään hitaasti. Eteisen laitoin uuteen uskoon. Tiiliseinä oli täynnä tavaraa. Ne on nyt kaikki riivitty alas. Siirsin peilin ja laatikoston tuvasta tähän seinälle. Haluan vähentää tavaramäärää. Mattokin pääsi tuvasta eteiseen. Mallailen näitä nyt vähän kerrallaan ja jos en tykkää, siirtelen taas jotakin johonkin. Näitä tavaroita täällä riittää.
Lempeää pyhäinpäivää kaikille!