Kesän kynnyksellä

Kesän kynnyksellä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


lauantai 9. tammikuuta 2016

Vankkarakenteisia perennoja


Talvi on näyttänyt tänään kauneimmat kasvonsa. Pakkasta oli enää lempeät kymmenen astetta raa'an jäisen kelin jälkeen. Aurinko on paistanut ja suuria pehmoisia haituvia on laskeutunut hiljalleen pihalle. Ihan oli pakko päästä vähän kolaamaan pihaa puuterilumesta.
Kylmillä ilmoilla olen oleskellut sisätiloissa, mutta onneksi löytänyt Floratuben. Ihan omaan tahtiin ja itselle sopivaan aikaan olen voinut näppärästi opiskella puutarha-asioita. Olenko minäkin nyt 'tubettaja'!

Olen löytänyt Floratubesta Piet Oudolfin  - tuon hämmästyttävän hollantilaisen puutarhasuunnittelijan. Hän käyttää suunnittelussaan paljon heiniä, jotka osin varmasti hänen ansiostaan, ovat nykyisin lisänneet suosiotaan. Toinen asia, jonka häneltä opin, on hänen tapansa käyttää vahvarakenteisia perennoja. Kukinnan jälkeen ne säilyttävät muotonsa pitkälle syksyyn ja lähes kevääseen saakka. Löysin lumenluonnin ohessa pihastani muutaman tällaisen kasvin.


Tässä on suuri rakkauteni lehtoängelmä. Se on edelleen kaunis ja säilyttänyt rakenteensa hyvin. Se on suurikokoinen ja helppohoitoinen perenna. Olen kasvattanut sen siemenestä asti. Se siementää, mutta se ei kuitenkaan leviä riesaksi asti. Lehtoängelmän metristen sirojen varsien päässä on alkukesästä violetteja ja valkoisia pilviä. Koska se lähtee vahvaan kasvuun jo heti keväällä, sen olemuksesta ja muodosta saa nauttia lähes koko vuoden.


Elokuussa, kun pilvet ovat jo haihtuneen ängelmästä, se näyttää todella keveältä ja läpikuultavan eteeriseltä.


Löytyi sieltä pihalta muutakin, kuten näitä tarhaväriminttuja.


Vielä vähän aikaa sitten ne näyttivät tältä:


Kesäkuvista ne tunnistaa helpoimmin.


Todellisen vahvan ja jännittävän rakenteen omaa  mukulapaloyrtti. Sen tunnistaa helposti talvella bonsaimaisesta rakenteestaan.
 

Ruotsinkieliset kutsuvat kasvia punaiseksi leijonanhännäksi. Se kukkii heinäkuussa kauniin punaisin kukin. Tätä jäykkävartista kasvia hämmästelin alkukesästä kukkapenkissäni, mutta sittemmin ihastuin ja nyt niitä on kasvamassa lisää navetanrinteen kukkapenkissäkin. Kukkavartta saa odotella pari vuotta.


Pitkin pituuttaan kukkapenkkiin ovat kaatuneet keijunkukkien kukinnot. Ne eivät erotu rotevuutensa tai pituutensa puolesta, mutta aurinko sädehtii herkkien kukintojen lumihiutalekuorrutuksessa.


Heinäkuun lopulla kukinnot näyttivät aika heinämäisiltä maksaruohon ja purppuraluppion takana.


Kasvin tunnistaa kaunismuotoisista ja erikoisen värisistä lehdistä.


Luulenpa, että punahatuista on tullut monen puutarhaharrastajan yksi lempikukista. Se on vankkavartinen ja siitä on jalostettu monen väristä ja hieman erimuotoisenkin kukinnon omaavaa lajiketta. Se koristaa syksyistä perennapenkkiä pitkään.


Pari kuukautta sitten terälehdet olivat vielä kukissa jäljellä.


Syyskuussa 'White Swanit' olivat hehkeimmillään.


Tähkäverbenat näkyvät kauas talvipenkissäni. Ne tunnistaa hyvin huiskilotähkistään.


Lähes metrin mittaiset tähkäverbenat ovat suosittujen jättiverbenoiden serkkuja, mutta selviävät hoidotta talvista.


Tähkäverbenoita on violetteja ja valkoisia.  Tämä on 'Rosea'-lajiketta. Se ilmeisesti siementää, koska se on kasvanut jo muutaman vuoden kukkapenkissäni. Jättiverbenoiden juurakot täytyy kaivaa talveksi sisään tai sitten kylvää joka helmikuu uudestaan. Serkukset sopivat kivasti keskenään penkkiin.