Kesän kynnyksellä

Kesän kynnyksellä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


lauantai 30. heinäkuuta 2016

Lomatunnelmissa


Sateiden välissä on ollut lämpöisiä ja välillä helteisiä jaksoja. Ollaan jökötetty laiskasti terassilla kukkaruukkujen seassa.


Onneksi jonkunlaista liikuntaa meille aikuisille sentään järjestää pikkumies aina välillä.


Kirjosuvikakkaroita kasvaa liljaniityn lisäksi myös kukkaruukuissa tänä kesänä.


Välillä poistumme pihasta muutamaksi päiväksi. Saimaalla vietettiin muutama yö veneessä.
Viikon alussa pistäydyin Viron Naissaaressa joogaamassa. Pikkupyrähdykset piristävät mukavasti. Pitempään ei voi olla, koska kukkia on niin paljon sisällä ja terasseilla. Lavakaulukset kaipaavat myös kastelua.


Kukkapenkit selviävät ihan hyvin ilman kastelua.


Perhoset ovat palanneet puutarhaan parin vuoden tauon jälkeen. Yläpiha kuhisee neitoperhoja.


Muutama verkkoperhonen on myös bongattu.


Sitruunaperhosia asustaa liljaniityllä.


Ruusukaunosilmien takana punaiset karviaiset ovat jo ihan kypsiä. Keltaiset kasvavat meillä vähän varjossa, joten niitä saa vielä odottaa.


Herukat maistuvat parhaimmilta suoraan puskista syötynä.
Mustia olen jo alkanut vähän pakastaa.


Tänään olen jo hakeutunut varjoon. Kun laiskottelee välillä oikein perusteellisesti, ei haittaa vaikka välillä sataakin. Silloin saa taas jotakin järjellistä hommaa aikaiseksi vaihteeksi. Joten keleistä ei kannata stressata.
Hauskoja päiviä kaikille!

torstai 21. heinäkuuta 2016

Liljaniitty


Liljat avautuvat uudella mininiitylläni.
Perustin pikkuniityn muurin päälle keväällä. Huhtikuussa siirsin kaikki mansikat lavakaulukseen.  Tilalle istutin liljansipuleita. Tage Andersen on perustanut Gunillabergiin liljaniityn. Yhtä hyvin voin perustaa liljaniityn meille. Siemeniäkin on vaikka mitä varastoissa.


Vaaleanpunaoranssit 'Tiger Baby's' - liljat pääsivät niityn toiseen päähän. Vieressä näkyy tarhapäivänhatun lehti. Keväällä istutin  muutaman eri värisen tarhapäivänhattuvauvan niitylle. Niityllä kasvaa luonnostaan lutukoita. Niitä en ole halunnut perata pois, koska ne luovat kasvustolle niittymäistä tunnelmaa.


Vastakkaiseen päätyyn piilotin tummanpuhuvat 'Night Flyer' -tiikerililjat. Löysin vajaan siemenpussin  tähtikesäputkia. Tein niistä siemenkylvön kasvihuoneeseen.  Nopeasti ne itivät ja pääsivät jo kesäkuussa niitylle.


Muutamia siemenpussukoita tyhjentelin suoraan niitylle. Vaaleanpunaiset ruiskaunokit vetävät puoleensa monenlaista ötökkää.


Keltainen tarhapäivänhattu avaa kukintoaan lutukkameren keskellä.


Punainen tarhapäivänhattu pilkottaa niityn keskeltä.


Muurin reunalla kasvaa 'Black Velvet' -krasseja.
Niityn takareunaa rajaa kruunutillikasvusto. Kirjosuvikakkaroista on muutama avannut kukkansa. Akileijoja olen kylvänyt useampaa eri laatua. Ne kukkivat sitten ensi kesänä.


En malttanut olla istuttamatta paria salkoruusua niityn keskelle, vaikka tiedän, että vähemmän on enemmän. Jotenkin kaikki luomukseni ovat niin pursuilevia ja täyteläisiä. Tälle kesälle riittää vielä tunnelmointia ja odotusta pienellä niityllä, joka avautuu ihanasti terassin eteen. Tänne suuntaan ensimmäiseksi aamulla ja luon viimeisen silmäyksen sinne iltasella. On hauska metsästää pieniä yksityiskohtia ja löytää uusien kukkien avautumisia.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Aurinkopaneeleja


Meillä asennetaan aurinkopaneeleja navetan katolle. Sähkö tulee meille ilmajohdoilla kuten kuvasta näkyy. Navetan seinässä on invertteri, joka muuttaa aurinkopaneeleista tulevan tasavirran vaihtovirraksi. Kaapeli kaivetaan maahan, joka vie aurinkosähkön päätauluun.
Kuvassa näkyvä pihlaja ei häiritse sähköntuotantoa. Viereinen vanha komea mänty osuu iltapäivällä auringon eteen. Vaikka menetetään osa hyödystä, niin mäntyä ei kaadeta. Aurinkopaneelit toimivat sarjassa niin, että jos yhteen paneeliin osuu varjo, niin koko sarjan teho putoaa.


Meillä on satanut niin paljon, että kaikki kasvaa ihan silmissä. Tuntuu siltä, että asutaan viidakossa. Paras työväline olisi nyt viidakkoveitsi.


Korkeiden töyhtöangervojen kukinta alkaa olla ohitse, kun taas auringontähdet kukkivat ympäri pihaa.

Pörriäiset liimautuvat auringontähtien mykeröihin.


Toinen kaikkialle levittäytyvä jättiläiskasvi on ranskantulikukka.


Näyttää siltä, että kukkapenkissä ei juuri muita kukkia kasva kuin tulikukkia. Jopa kartiovalkokuuset peittyvät lähes kokonaan.


Valkoiset Aspirin-ruusut kukkivat sentään siellä kukkapenkin keskellä.


Kuningaslilja on nyt jotenkin eksynyt syyshohdekukkaviidakkoon.


Terassin pöydällä ottaa aurinkokylpyä pelargoni ja kuparisen värinen heinä, jonka bongasin Plantsusta huhtikuussa. Tämän kuvan otin, kun sateiden välissä aurinko näyttäytyi. Dahliakeijuni on myös siirtynyt terassin puolelle.
Nyt sitten odotellaan sitä aurinkoa, kun paneelitkin ovat kohta valmiina!

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Puutarhahörhöt Päivölän pellolla


Päivölän pellolle istutettiin alunperin ruusuja, mutta pikku hiljaa sinne on kulkeutunut ihanien kasvihullujen mieltymyksen mukaan muitakin kasveja.
Bloggarit pääsivät tutkimaan myös kurjenmiekkoja ja pellon muuta tarjontaa. Kuvassa kaikki keskittyvät kuuntelemaan Kahilan Pirkon mielenkiintoista tarinointia.


Täällä jalostetaan myös kurjenmiekkoja. Kuvassa on kypsymässä arvokasta siemenmateriaalia.


Suurin osa kurjenmiekoista on jo kukkinut. Onneksi muutamia oli vielä kukassa, kuten nämä siperialaiset.


Kuvassa on keveäkukkainen etelän kurjenmiekka. Näitä pääsi meillekin, sekä sininen että valkoinen yksilö.


Tämä on puolestaan vähän rotevampi japaninkurjenmiekka.
Muunkin värisiä kurjenmiekkoja siellä on.
Huomaan, että olen valinnut kuvauksen kohteeksi lähinnä sinisiä ja sinipunertavia lajeja.
Kaikki nämä miekat viihtyvät oikein hyvin auringossa.


Tummanpuhuvat varjoliljat ovat aivan vastustamattomia. Tähän väriin olen aivan heikkona.


Marhanliljat ovat ymmärrykseni mukaan risteytetty muista liljoista. Kuvassa oleva marhanlilja 'Manitoba Fox' lopettelee kukintaansa. Koko rykelmä kasvaa yhdestä sipulista. Onpas runsasta!


Näiden liljojen nimeä en tiedä. Ehkä niillä ei vielä edes ole sitä. Suurin osa pellolla kasvavista kasveista on vielä nimettömiä.


Pionipuskien latvuksia koristavat jo hauskat narrinhatut.


Päivänliljat puolestaan eivät olleet vielä aloittaneet kukintaa. Nuput ovat jo pulleina.
Hankin itselleni yhden punaisen tarhapäivänliljan, 'Agnes Elpersin'.


Unikot koristavat peltoa kauniisti.


Keskellä peltoa kasvaa tyrnipensaita. Tuossa edessä näyttäisi kasvavan jalokallioista. Se muistuttaa vähän astereita ulkonäöltään. Kahilan Pirkko on juuri nyt innostunut kasvattamaan erilaisia astereita. Niitäkin pakkasin kassiini kotiinviemisiksi. Nyt riittää istutettavaa taas pitkäksi aikaa. Ei tarvitse pistäytyä taimitarhoilla kuikuilemassa tarjontaa.
Kiitos kaikille - niin mukavaa on tavata ja turista yhteisistä intohimon kohteista.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Päivölän ruusupelloilla


Perjantai-iltapäivä sujui mukavissa merkeissä. Saila Saaripalstalta järjesti bloggareille retken Päivölän ruusupelloille. Päivölä sijaitsee Vihdissä Hiidenveden rannalla. Alun perin  Helsingin yliopisto vuokrasi pellon, mihin istutettiin ruusuja. Tarkoituksena oli jalostaa uusia kauniita talvenkestäviä lajikkeita.


Sittemmin yliopisto on irtautunut hankkeesta ja sitä pyörittää kolme sitkeää sissiä. Heistä kaksi oli itse paikalla, Pirkko Kahila ja Peter Joy. Pelto on valtava ja työmäärä on sen mukainen. Peter vitsailikin, miksi ihmeessä piti valita juuri ruusu, jonka varret ovat niin piikkiset. Keväisin on käsivarret verillä, kun varsia leikellään valtaviksi kasoiksi. Ne poltetaan sitten syksyisin.


Pelto oli ajettu ruohonleikkurilla, joten meidän oli helppoa liikkua siellä. Paikka on muutenkin siisti ja hyvin hoidettu.
Myyntiin tältä pellolta on lähtenyt jo usea ruusulajike, joita mikrolisätään myyntiin.
Omien muistiinpanojeni mukaan seuraavat ruusut pitäisi löytää hyvin varustelluista taimitarhoista:

Valkea Sävel
Vaaleanpunainen Syke
Hennon vaaleanpunainen Lumo
Vaaleanpunainen Sointu
Aniliininpunainen Loiste

Itse tykästyin kovasti Sykkeeseen. Se oli niin elinvoimaisen näköinen vai sattuiko juuri sillä olemaan perjantaina hyvä päivä.



Pelto on täynnä toinen toistaan kauniimpia ruusuja. Seurueestamme moni ehdotteli myyntiin useampaakin lajiketta. Mutta ammattilaisten arvio saattoi olla, että laji ei mene myyntiin, koska talvenkestävyys ei ole tarpeeksi hyvä tai se tekee liikaa juurivesoja jne.

Bongasin yllä olevan nimettömän ruusun, joka on Mustilan ruusun ja Lumon jälkeläinen. Tämä saattaa päätyä myyntiin. Se on hyvin kaunis eikä siinä näyttänyt olevan kovin paljon piikkejä.


Päivän päätteksi teimme edullisia taimihankintoja ja monet bloggaajat olivat tuoneet omia jakotaimiaan muille puutarhahulluille. Taisivat olla kaikki takakontit pullollaan kotimatkalla.
Koska pellolla kasvaa muutakin kuin ruusuja, seuraa aiheesta myös toinen postaus.