Kesän kynnyksellä

Kesän kynnyksellä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


perjantai 27. tammikuuta 2012

Savusaunasta kesähuoneeksi


Vanha savusauna poseeraa tuossa talvisessa asussaan. Kun se kuoriutuu keväällä lumikerroksestaan, simsalabim, se muuntuu kesähuoneeksi. No, ihan noin helposti taikasauvaa heilauttamalla ei toki tämä käyttötarkoituksen muutos toteudu.
Tämä talon muotoa oli muuttamassa muutama vähän isompi keiju.


Jokunen talvi sitten moottorisaha pärähti käyntiin ja mustuneet lauteet kannettiin ulos. Talon vintti tyhjennettiin purusta ja välikatto purettiin.
Sitten projekti lopahti, kun muut kiireet puskivat edelle.



Viime kesänä pyydettiin projektiin vetoapua. Perälän Pasi ja Järvinen jatkoivat siitä, mihin oman perheen miehet olivat työt jättäneet. Suurin ja epäterveellisin työvaihe oli väliseinien purkaminen. Lattia oli pudonnut toisesta päästä 15 senttiä. Tilassa on nyt kaunis lautalattia. Vanha hella ja kuumavesipata jätettiin jäljelle muistuttamaan rakennuksen vanhoista ajoista. Huoneeseen rakennettiin parvi antamaan lisätilaa.

Syyskesällä, kun remontti oli jo mukavasti edennyt, avattiin ovet juhlaväelle tyttären syntymäpäiväuhlissa.
Vielä tilassa ei olla yövytty, mutta jotakin huonekaluja sinne on jo kannettu. Katsotaan, miten ne asettuvat paikoilleen kevään kuluessa ja kesän kynnyksellä.

Johanneksen vanha Artekin kirjoituspöytä kannettiin sisään ennen lumia.

Maisemaa jaksaa tuijottaa vuodenajoista riippumatta.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Puista

Monet bloggarit ovat jo hehkutelleet tulevaa kevättä. Itse olen vaan fiilistellyt valkeita hankia ja nauttinut niiden tuomasta rauhasta ja hiljaisuudesta. Kiihkeän kasvukauden vastapainona osaan arvostaa myös lähes pysähtynyttä maisemaa. Mutta nyt jokin napsahti. Tänään ensi kertaa matkustin mielessäni tulevaan kevääseen. Kevään suunnittelun alan puutarhan suurimmasta istutettavasta materiaalista - puista.
Kaivoin esiin listani Vironperän puista. Listasta löytyi 65 eri lajia. Jäin niitä tutkimaan.


Mielestäni tontin rakkaimpia puita ovat omenapuut. Suurin osa niistä on 50-luvulla istutettuja. On kaneleja, valkeita kuulaita, antonovkaa, koristeomppuja ja rautatienomppu.


Lehtometsälle tyypilliset euroopan pähkinäpensaat ovat vallanneet kasvutilaa metsäalueella. Sen innoittamina istutimme myös muita harvinaisempia pähkinöitä, kuten kuvassa näkyvä mantsurian jalopähkinä ja japanin siipipähkinä ja pari kiharaista peikonpähkinää. Näitä pähkinöitä voisi vielä lisätä keväällä.


Vaahterat viihtyvät myös hyvin maapohjassa. Kuvassa on toinen alapihan mongolianvaahteroista. Olemme istuttaneet myös pennsylvanianvaahteroita, hopeavaahteroita, korean vaahteran, kirjovaahteran ja kolme punaista hurmevaahteraa. Haaveilen huntuvaahterasta.


Pihassa kasvaa myös pari hevoskastanjaa. Niitäkin lienee myös punakukkaisia. Viihtyisikö meidän leveysasteilla?


Havupuita meidän tontilamme lienee vähemmän kuin lehtipuita. Johannes istutti aikoinaan siperian lehtikuusia. Me olemme istuttaneet niitä lisää. Viime kesänä toimme Viron matkaltamme riippulehtikuusen. Jotakin matalaa havupuuta voisi miettiä ensi kevääksi.


Pihlaja on suomalaisten pyhä puu. Niitä on meillä kotoperäisten isäksi myös venäläistä, amerikkalaista ja japanilaista lajia. Kuvassa on makeapihlaja. Pihlajia ei ole koskaan liikaa. Se on tarpeeksi pieni joka tontille ja se kukkii kauniisti keväällä ja koristaa marjoillaan myös syksyistä puutarhaa.



Kirsikat ovat hurmaavia puita. Japanilaiset rakastavat noita puita keväisin. Syksyisin niiden upeat värit värittävät puutarhaa. Kuvassa on pilvikirsikka. Lisäksi meillä on ihan tavallisia kirsikkapuita ja jokunen taimitarhalta hankittu. Sen lisäksi vielä pari rusokirsikkaa, jotka ovat upean punaisia alkukeväästä.
Kyllä, alan olla keväthuumassa! Pitäisikö ensimmäiset kesäkukkkien siemenet jo kylvää? Ne ovat ehdottomasti myös tänä vuonna jättiverbenoita.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Lumimyräkkää ja aurinkotanssia

Posted by Picasa
Aurinkomobiili tanssii tuulessa.




Tuulee vaakasuorassa jo toista päivää, lumi tupruaa ja peittää kulkuväylät.


Lumikolaan oli vaan tartuttava, kun oli päästävä töihin.


Mies saapui tänään jatkamaan vähän järeämmillä aseilla. Kiitos!


Lumi kuvioi pihdan oksistoa hauskasti.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Vanhoja maalaisesineitä


Vironperän museossa on kokoelma vanhoja käyttöesineitä, joita ihmiset ovat käyttänet arjessaan vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Pääasiassa niitä käytettiin maaseudulla. Kaupungistuminen onkin jo nykyaikaisempi ilmiö. Ne ovat päätyneet Vironperälle pääasiassa sillä tavoin, että Johannes Virolanen on kulkenut pitämässä puheita eri pitäjissä ja puhujalle annettiin joku itse tekemä arvokas esine. 

Hätäkelloihin on kaiverrettu kaikupohja ja niistä lähtee kantava ääni. Itse en kaupunkilaislapsena tunnistanut koko esinettä. Luulin sitä joksikin lasten leluksi. Sain eräältä museonkävijältä parempaa tietoa ja hän kertoi käyttävänsä hätäkelloa tänäkin päivänä sieni- ja marjamatkoillaan.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Vesi ryöppyää


Tänä talvena on satanut runsaasti. Joulukuussa meillä satoi vettä 220 milliä.
Ylälammesta vesi ryöppyää alas betonikourua pitkin niinkuin aina toukokuussa jäiden lähdön aikaan.
Tänä talvena putket eivät ole ehtineet vetää sataneen veden määrää. Se on syönyt kannasta lampien välistä.
Keväällä meitä odottaa isojen kivien ja maan kärräys.
Mutta veden virtauksen ja solinan ääntä ei voita mikään.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Juhlien jälkeen


Juhlien jälkeen on vuoro nauttia kodin kukkakoristeista ja luonnon hiljaisuudesta.




.... niin ja keittiön järjestyksestä.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Juhlat


Loppiaisena juhlittiin isännän pyöreitä. Vironperä pukeutui juhla-asuun.




Juhlapöytään katettiin maalaisherkkuja ja kahvia ja täytekakkua syötiin jälkiruoaksi. 


Nuorin juhlija oli jo oppinut kävelemään.