Kesän kynnyksellä

Kesän kynnyksellä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


tiistai 1. kesäkuuta 2010

Dramaattinen kukkapenkki

Kuvassa on dramaattinen kukkapenkki. Kuva on otettu viime kesänä, kesän lopulta, koska dahlia ja jaloangervo ovat kukassa. Se on noin kymmenen neliön suuruinen, ellipsin muotoinen penkki ja reunustettu liuskekivilaatoilla.
Penkin elämä alkoi 90-luvulla. Silloin sain valtavan kuorman multaa vanhan talviomenapuun viereen. Kun olin melko vihreä puutarhahommissa tuolloin, en älynnyt valita multakuormalle järkevää sijoituspaikkaa. Se kipattiin rinnetontin alapäähän. Muutamana kesänä jaksoin työntää ylämäkeen multakuormia kottikärryillä. Sitten se jäi ja jonkun ajan kuluttua näytti siltä, että viljelen nokkosia kohopedissä.
Istutin uuden omenapuun kasan toiselle puolelle. Myyrät söivät sen juurakon. Siinä se on seissyt vuosia eikä ole oikein osannut päättää, ollako hengissä vai ei. Tänä vuonna, juuri nyt, se kukkii ensimmäisen kerran. Se päätti jäädä henkiin, vaikka peurat verottivat oksistoa aika lailla viime talvena.
Sittemmin multakasa muuttui kompostikasaksi. Johannes kuoli ja kaikki muistokukkavihot laitoin kompostoitumaan tuohon kasaan. Kyllikki oli saanut joltakin ystävältään tällaisen vihjeen. Kun kukat olivat kompostoituneet ja multa vahvaa, sain idean. Miksi lähteä taas työntämään ylämäkeen ja siirtää multaa paikasta toiseen. Näille sijoilleen voi hyvin perustaa uuden kukkapenkin. Voila´!
Kolme vuotta sitten putsasin kasan ja kylvin siihen siemenen poikineen. Ensimmäisen kesän ajan penkistä törrötti pelkkiä valkeita nimilappuja. Siirtelin sitten ylätalolta kolme tumman punaista "Karl Rosenfeld" kiinanpionia ja savusaunalta  perhoangervon ja valkeita jaloangervoja.
Alkuperäinen suunnitelma oli, että penkissä kohtaavat dramaattisesti musta ja valkea. Valkeita kasveja on saatavilla vaikka kuinka paljon. Mustien kanssa on hankalampaa. No, okei, tosi tummanpunaiset tai tumman lilat käyvät mustista. Sitten heti sallin muutaman, ihan vaan muutaman, haalean keltaisen kukan samaan seuraan.
Tänään penkkiin on löytänyt jo usea ihana kasvi. Melkein on jo tugosta. Onko mitään mukavampaa kuin istuttaminen!
Tänä keväänä dramaattisen penkin ensimmäisenä kukkiva kasvi oli kirjopikarililja. Olen aina ihaillut sen hentoa olemusta ja käsittämättömän kauniisti kirjottua kellokukkaa - kuin taiteilijan maalaustyön jäljiltä.

Tänään penkissä edustavat mustia kukkia musta tulppaani ja kesäkuuruoho.
Valkeat lemmikit valaisevat tummaa kukkapenkkiä.

4 kommenttia:

  1. Hauska tarina!Mitä kaikkea yhteen kukkapenkkiin liittyykään.

    VastaaPoista
  2. Ihana lukea elävää tekstiä...aivan kuin olisin itse siellä puuhastelemassa. Tämä sopiikin minulle nyt, kun oma puutarhani on vaihtunut parvekeistutuksiin - nautin täysillä upeista kukkakuvista ja tarinoistasi. Kiitos sinulle Irene.

    Arja

    VastaaPoista
  3. Nastaa, kun tekstiisi on tullut rehellistä tunnetta mukaan! Joskus "saamattomuudesta" voi syntyä jotain noin dramaattista ja kaunista. Ehkä se onkin näkökulma kysymys. Miksi työnnellä multaa paikasta toiseen ja käyttää siihen suunnaton määrä enrgiaa, jos voi perustaa penkin samoin tein niille sijoilleen. :) - Maria

    VastaaPoista
  4. Tiinalle, Arjalle ja Marialle!
    Kiitos ihanista sanoistanne! Tuo kukkapenkki on tosi tärkeä minulle. Siitä tulee vielä paljon juttuja ja ennen kaikkea kuvia.

    VastaaPoista