Eilen puhujamuseoon vaihdettiin astetta tehokkaampi kuivuri. Olimme jo periaatteessa tyhjentänet huoneen tavaroista. Muutama esine vielä killui seinillä. Nappasin keraamisen taideteoksen kainalooni ja päätin hommata siihen koristeeksi muutamia kukkia.
Mikä onkaan ihanampaa, kun iltavuoron jälkeen voi rauhassa aamulla heräillä ja asetella kukkia maljakkoon. Se virittää päivän alkamaan mukavissa merkeissä.
Maaliskuu on kuukausista julmin. Silloin tulee eniten puheluita valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Nyt vielä tuo Japanin tilanne järkyttää ihmisiä. On hyvä itse kunkin keksiä keino, miten saa mielen piristymään. Jotkut juoksevat, tanssivat, piirtävät, laulavat kuoroissa, tekevät erilaisia käsitöitä. Kukin mieltymystensä mukaan. Minä asettelen kukkia ja sytyttelen kynttilöitä, kun ei vielä pääse puutarhaan.
Suloista maaliskuun päivää!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oikein ihanaa päivää itsellesikin, Irene<3
VastaaPoistaOikein valoisat ja iloiset kuvat;))
Kivaa viikon jatkoa sinulle<3
Niin, kamalia uutisia sieltä onkin kuulunut. Eihän tämmöstä toivo mihinkään maankolkkaan tapahtuvaksi. Surettaa niin. Mutta näillekään kun ei mitään mahda, kaikki on otettava vastaan mitä tulee, ja sitten nostettava taas pää pystyy ja jatkettava eteenpäin.
VastaaPoistaToivottavasti pääsemme Irene kohta puutarhaan tonkimaan, ja tsekkaamaan kuin meidän varjoliljat ovat talvehtineet. Kivaa...;)
Mukavaa ja aurinkoista viikkoa sinulle.
Kukat piristävät mieltä aina, ja etenkin kukkien asettelu ; )
VastaaPoistaMukavaa maaliskuun jatkoa sinullekin !
Järkyttäviä uutisia ovat olleet. Eteenpäin on kuitenkin kaikkien mentävä.
VastaaPoistaKauniita, piristäviä kuvia, linnut tehosivat taas heti minuun:)
Mukavaa loppuviikkoa!
Ihanan piristäviä kuvia!
VastaaPoistaväriterapiaa pimeään iltaan kaikkien noiden murhe uutisten keskellä...
kivaa viikonjatkoa ystäväin<3
halit
Päivi
Tänään töissä selailin askartelulehtiä ja yhdessä niistä oli artikkeli Johanneksesta ja Kyllikistä voimissaan. Siinä he esittelivät puhujamuseotaan ja Kyllikin ihania käsitöitä. Voi, kun tuli oikein ikävä heitä...Johannes oli siksikin niin läheisen oloinen, kun isäni suku on karjalasta:)
VastaaPoistaAili-mummo, piristyn itsekkin noista kuvista.
VastaaPoistaTuija, sii muistat vielä nuo ihanat valkeat varjoliljat!
Sari, kukkien asettelu on piristävää.
Sussi, linnut ovat ihania.
Päivi, kevään värejä.
Mammeli, sinulla myös on siis karjalaiset juuret.