Peurat

Peurat

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


tiistai 27. syyskuuta 2011

Taikaviittaa odotellessa

Tuntuu, että kaikkien blogeissa puikot suhisevat ja kutomiskiima on nyt huipussaan. Jokainen esittelee toinen toistaan kauniimpia sukkia, kynsikkäitä, kaulaliinoja ja pontsoja. Vaan tässäpä blogissa ei ole esitelty mitään siihen viittaavaakaan, koska emäntä on ihan nolla noissa hommissa.

Tänään sitten Lapissa asuva taiteilija esitteli minulle sähköpostissa juuri kutomaansa viittaa. Voiko olla kauniimpaa. Kysyn minä. Haluan tuon. Valitettavasti tuo yksilö oli jo luvattu muualle. Hän lupasi kuitenkin kutoa minulle oman hupullisen taikaviitan kunhan käyn valitsemassa langat.
Oh ja ah! Sitä huokausten määrää lankakaupassa. Järjettömän kauniita lankoja. Sellaista lankaa, josta tulee eri värejä kutoessa. Sitten ihanan hapsullisia ja pörröisiä lankoja. Lankoja, joissa on metallinhohtoa mukana. Halusin ne kaikki. Ja kaikkein viimeiseksi myyjä myi minulle hupunreunaa varten lankaa, johon on pujoteltu karvapalloja. Nyt sitten äkkiä nuo langat postiin, että voin jäädä haaveilemaan omasta taikaviitastani. Lupaan laittaa siitä kuvan, kun se on valmis.

Tänään Vironperällä oli vieraana jo toistamiseen Veijolanpihan päiväkerholaisia. He toivat lahjaksi minulle Pentikin sydämen. Voi, kuinka tuli hyvä mieli. Lähes kaikki liikkuivat rollaattorilla, mutta huilittiin aina välillä. Nauraahan me osataan ja hauskaa oli kaikilla.

9 kommenttia:

  1. Irene, hieno on! Etkö voisi antaa kaikille myös tiedoksi, mistä noita voi tilata, minkä vahvuista lankaa ja mitä maksaa. Kauppa kävisi kuin siimaa.

    Minullakin on kutomiskiimaa, mutta ei kykyä sitä tyydyttää. Teen vain niitä kaulaliinoja, niitä ylipitkiä ja teen enää yhden, sillä Novita lopetti sen lumoavan pehmeän ja kauniin Teddy -langan. Onneksi ehdin kutoa siitä issikalleni talviloimen...

    Esittelet sitten päivän asun! Kaikki siihen joutuvat enemmin tai myöhemmin;-)

    VastaaPoista
  2. Minä myös haluan tuollaisen ponchon :)

    Ihana sydän!

    VastaaPoista
  3. Ihana viitta! Mä taas suunnittelen ompelevani takin Saimalle ja mulle, ettei liinaillessa tarttisi aina pukea tytölle niin paljoa päälle. Saas nähdä kuin käy.

    VastaaPoista
  4. Kuule Irene, minä en myöskään esittele yhtään kutomaani tai virkkaamani tekelettä, siksi kun en osaa minäkään...nolla täysi nolla siinä hommassa.Mutta mielelläni minäkin ostan toisten tekeleitä, tykkään itsetehdyistä kuitenkin.
    Kaunis viitta tosiaan.

    Mukavaa viikon jatkoa sinne Vironperälle.

    VastaaPoista
  5. Leena, lupaan esitellä asun, kun se on valmistunut. Kysyn sitten luvan taiteilijalta, josko hän haluaa antaa yhteystietojaan. Jos lupaa, saatte sitten suoraan asioida hänen kanssaan.
    Kaulaliinojen kutominenkin on upeaa!

    Maiju, se poncho on ihana ja sydän on hieno. Ripustin sen Vironperän museon oveen.

    Johanna, tarkoitatko siis teidän yhteistä viittaa/takkia, että voitte kääriytyä yhdessä Saiman kanssa saman takin alle?

    Tuija, on se hyvä, että on meitä ostajiakin. Osaavat saavat sitten asiakkaita.
    Sinulle myös leppoisaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  6. Suloisen kunis on tuo esittämäsi viitta ja kaunis lahjasydän<3

    Minua villa kutittaa kovasti etenkin, kun se käy kasvoihin tai kaulaan. On minulla yksi villaponco, hankittu jo ehkä 1970-luvulla. Ei vain tule pidettyä enää...

    Oikein hyvää ja kaunista keskiviikkopäivää sinulle, Irene<3

    VastaaPoista
  7. Kaunis viitta! Minäkään en osaa kutoa. Mutta tosiaan, se on osaajien kannalta taas hyvä asia:)

    VastaaPoista
  8. Aili-mummo, harmi ettet voi pitää villaponcoasi. Se on muuten niin näppärä käytössä ja näin syksyllä tervetullut.

    Ailille hauskaa loppuviikkoa!

    Sussi, tuohon todella ihastuin. Toivon, että omastani tulee ainakin yhtä ihana.

    Tiina, niin sopisi. Voisiko Johanna kutoa minun omastani vieläkin ihanamman?! Jänskättää!

    VastaaPoista