Kevättä

Kevättä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kaksin aina kaunihimpi


Talvenkylmää karkottaakseni ryhdyin tutkimaan kesäkuvia.
Tällä kertaa keräsin kuvia yllättävistä kavereista, joita löysin kukkapenkeistäni.
Niinkuin nämäkin tässä. Yksi syysvuokoistani tykästyi punahattuun. Siinä ne kaulailivat sitten jonkun viikon.


Syksyllä piilottelen sipuleita sokkona niihin paikkoihin, mistä nyt vaan ikinä tilaa löytyy. Kesällä voi sitten todeta, että olipas hauska paikka liljoille löytää naapuriksi maanpeiteruusu The Fairy.


Mukava yllätys oli huomata musta tulppaani keltakotakuusaman kyljessä.


Useimmissa kukkapenkeissäni alkaa olla  tilanahtautta. Pensaat kasvavat leveyttä ja perennat leviävät. Tässä jalopähkämö lähentelee japaninangervoa. Näyttävät kyllä ihan tyytyväisiltä.


Nuo vallattomat sormustinkukat kulkevat ihan minne tahansa niitä huvittaa. Tämä yksilö on tykästynyt valkeaan pioniin.


Marskinlilja nousee päivänkakkaroiden keskeltä. Useista istutetuista liljoista tämä oli yksilö, joka koskaan löysi tiensä mullan lävitse. Olisivatko päivänkakkarat houkutelleet tämän noin uhkarohkeaan temppuun? Nuo päivänkakkarat ovat täysin kurittomia. Vaeltavat ihan minne haluavat ja liikkuvat vielä koko suvun voimin. Tähän penkkiin en niitä alunperinkään kutsunut. Mutta hellyin kuitenkin ja annoin väliaikaisen muuttoluvan.

17 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hannele, kaveri on aina kiva. Sitä on niin mukava katsella kaveruksia.

      Poista
  2. Ihana kuvasarja! Todella kivoja, kesäisiä kukkakuvia on aina kiva katsoa, mutta nämä olivat suloisia ja yllättäviä. Musta tulppaani ja kotakuusama on dramaattinen kuva, liljassa ja ruusussa hyvä kukkien kokoerosta syntynyt kontrasti. Marskinlilja on urhea! Koska se kaipaa hiekkamaata, en ole uskaltanut sitä laittaa, mutta ehkä vanhan talon edustalla on sopivan hiekkaista tai ainakin vähemmän savista kuin muualla. Se on nyt kuoppainen paikka ja on tulevaisuudessakin, kun viemäri ja sähkökaapeli vedetään. Niiden jälkeen voi sitten istuttaa ja aion kokeilla onneani tuon kanssa!
    Ihanat kakkarat, se ovat todellakin kurittomia kakaroita, mutta niin ilahduttavia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salla, joskus on mukavaa vaan sulkea mielestään kylmät ja pimeät kelit. Ja sitten voi uppoutua kauniiden kuvien ääreen ja muistella niiden myötä suloista kesää.

      Poista
  3. Vau ! Hienot yhdistelmät, varsinkin keltakotakuusama ja musta tulppaani hurmasivat... Mukava on kesäkuvia katsella tämän synkkyyden keskellä. Eilen kaivelin kangella maasta viimeiset joriinit. Tokkopa heille enää ensi kesää tuleekaan...Siinä toivossa kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, haa, olet dramatiikan ystävä selvästi!
      Minulla on vielä jotakin mukuloita kiinni tuolla maassa. Saa nähdä, koska kaivat itsekkin rautakangen esiin.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Sussi, yhdessä viihtyviä kavereita on hauska kuvata!

      Poista
  5. Ihania kuvia kukkakavereista!
    Kyllä näitä tähän aikaan vuodesta kelpaa katsella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, onneksi kesää löytyy kuvissa. Saa mielenkin iloiseksi.

      Poista
  6. Minäkin istutin joskus monta marskinliljaa, eikä yksikään noussut. Siihen loppui intoni siihen kukkaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, marskinlilja pitää aika hiekkasesta maasta. jos tonttisi on savea, niin syy on siinä.

      Poista
  7. Näistä yhdistelmistä vois keksiä jotain kuvablogia tai muuta..

    VastaaPoista
  8. Irene, jännä kuvasarja näistä toisiinsa ihastuneista kukista!:DDD

    Miellyttävää uuden viikon alkua sinulle!<3333

    VastaaPoista
  9. Onpa syysvuokko kaunis, mutta musta tulppaani on kohtalokkain.

    Sormustinkukkien vaellusta on lumoavaa seurata.

    Sekoitin yhtäkkiä marskin liljat ritarinkannuksiin ja olin vastata 'väärin', mutta siis nyt, että minulla ei ole marskinliljaa, mutta muutaman vuoden oli upea penkki ritarinkannuksista. Sitten ilm. talvi vei, sillä muuta syytä en löydä.

    Minullahan on ne suutelevat vai peräti rakastelevat keltakurjenmiekat. Se kuva oli mukana siinä Viherpiha -lehden jutussani. Oli hauskaa, kun sanoin kuvaajalle, että 'kohta nuo kaksi...' ja sitten mentiin kahville ja odoteltiin. Kun palasimme, ne olivat tiukassa suutelossa.

    VastaaPoista
  10. Voi kuinka kesäistä!

    Mulla on myös liljojen parina The Fairy-ruusuja ja passaavat toisilleen todella mainiosti.

    Päivänkakkarat ovat kyllä ihan mahdottomia;välillä niitä sitten keräilen isoiksi kimpuiksi maljakkoon,kun kasvavat jonnekin minne en niin niitä haluaisi,mutta häviämään niitä ei kovinkaan helpolla saa :)

    VastaaPoista
  11. Suloisia pareja ja kauniita väriyhdistelmiä!

    VastaaPoista