Kevättä

Kevättä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


tiistai 16. lokakuuta 2012

Uusi sisääntulopenkki


Kerroin jo taannoin Vironperän sisäntulon uudistamisesta. Valtava tuoksuvatukko raivattiin ja sain jälleen neitseellistä tilaa uusille istutuksille. Syksy on mitä mainiointa istutusaikaa. Aloitin projektin istuttamalla 220 tulppaaninsipulia. Ne kaikki olen haudannut tuohon penkin keskustaan. Alkuperäinen ideani oli istuttaa pääasiassa valkoinen kukkapenkki, mutta  asioiden edetessä vapaamuotoisesti penkistäni on tulossa jälleen aikamoinen sillisalaatti. Huomatessani tilanteen jälleen kerran riistäytyneen innostuksissani yritin pelastaa tilannetta istuttamalla tuohon etualalle kolme kartiovalkokuusta. (Picea  glauca 'Conica'). Jospa ne hieman ryhdistäisivät lajirunsauden kirjoa.
Talon sisäänkäynti on pohjoiseen, joten penkin alareuna on vähintäänkin puolivarjoinen alue ja yläpäässä aurinko paistaa ainakin yli puolen päivää.


Tämä kuva on otettu sisäänkäynnin puolelta. Kuvassa keskellä näkyvät nuo kartiovalkokuuset. Niiden edessä on arovuokkoja, joiden edessä puolestaan on valkeita narsisseja ja kolmilehtiä. Oikeassa reunassa on kuunliljarivistö Francee. Sen väleihin piilotin piparminttutulppaaneja. Kuusien vasemmalla puolella on mustaselja 'Black Beauty', karvakonnanliljoja ja triteleiaa.


Kuusten yläpäähän olen istuttanut toistakymmentä pienenpientä purppuraluppiovauvaa. Ne ovat tämän kevään siementaimia. Toivon, että ne selviytyvät hengissä talven ylitse. Muitakin vauvoja on penkkiin löytänyt tiensä - mm. törmäkukat ja pari valkohorsmaa. Lehtoängelmiäkin istutin valeistutukseen. Siirrän sitten muualle jos selviävät.


Törmäkukkien väliin pääsi kolme madonnnanliljan sipulia. Ne työntävät uutta kasvustoa kylmän syyssään keskellä. Kannoin eilen jyhkeän patteriston tammen ja vaahteran lehtiä niiden suojaksi, mutta tämän päivän raivoisa tuuli oli riisunut nämä neidot ilkosilleen. Huomenna täytyy kehittää jokin järeämpi tekniikka neitojen suojaksi.


Jokaiseen uuteen penkkiin siirrän taimia pursuavista vanhoista kukkapenkeistä. Tähän olen siirtänyt valkoalpien lisäksi valkeita myskimalvoja ja pioneja.


Laakerikirsikka saa kokeilla, kuinka hyvin selviää nyt talvesta ulkosalla. Vähennän koko ajan sisällä talvetettavien kasvien määrää. Sen edessä on näkyvissä kolme kerrotua valkeaa jouluruusua. Ne kukkivat ensmmäisenä keväällä, jos kaikki menee niinkuin toivon. Tuonne väleihin on piilotettu kirjopikarililjoja ja kesälumipisaroita. Penkkiä reunustaa varjohiippoja, jotka ovat jo lehtensä riisuneet. Laakerikirsikan takana penkin reunuksena kasvaa haltiankukkia.


Peikonpähkinän kohdalla reunuskasveina kasvaa valkotäpläimiköitä ja penkin yläpäässä auringossa mirrinminttuja. Ylimpänä auringossa asustaa kolmekymmentäsenttinen tarhakultasade. Sen viereen valitsin punalehtisiä kasveja, maksaruohoja ja keijunkukkaa 'Purple petticoats'. Näitä taas hieman kevensin muutamalla harmaakurjenpolvella.


Kuvassa näkyy tuo upean purppuranvärinen keijunkukka. Keijunkukkiin hullaannun vuosi vuodelta enemmän.

Valitsin sisääntuloon myös pari puuvartista syksyn kaunotarta. Kuvassa on pallesorvarinpensas, joka vielä koostaankin huolimatta antaa esimakua tulevien syksyjen väriloistosta. Toinen valintani on edellisen serkku, euroopan sorvarinpensas.
Keväisiä herkkiä sulottaria ovat puolestaan keltaisena kukkivan tarhakultasateen lisäksi myös vaaleanpunaisena kukkiva magnolia Susan.  Toivon etteivät nämä immet kovin krantuiksi heittäytyisi vaan paljastaisivat loistonsa meille ihateltavaksi jonakin tulevana keväänä. Niistä jään haaveilemaan ja odottelemaan tämän tulevan pimeän ja kylmän kauden ajaksi.

21 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Pirkko, nii tuleekin.
      Tuskin maltan odottaa kevääseen.
      lisäilen sinne edelleen kasveja ja kannan nyt jo suojaa päälle - lähinnää tammen ja vaahteran lehtiä.

      Poista
  2. Kovasti olet ahkeroinut! Minulla on tänään pitkästä aikaa puutarhapäivä, jos sää sallii. Tulin lasten kanssa syysloman viettoon tänne Kaakkois-Suomeen. Pitää haravoida ja leikata loput perennat sekä istutella sipuleita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, kiva , kun pääsit välillä puutarhahommiin.
      Syksyn työt on kyllä tehtävä pihassa ennen lumen tuloa.

      Poista
  3. Minä pidän lajirunsaudesta. Siitä tulee kaunis penkki! Saisi jo tulla kevät:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sussi, hyvä jos pidät. Minä nimittäin lankean siihen aina, vaikka kuinka alusa suunnittelen tyylikästä kukkapenkkiä.

      Poista
  4. Silmissäni näen jo tuon penkin keväisessä loistossaan! Niin kiva ryhmittely siinä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, mukavva jos sinä pidät tuosta. Itsekin pidän. Täytyy myöstää, että olen enempi kodikas tilkkutäkki-ihminen kuin tyylikkään ja yksinkertaisen pihan luoja.

      Poista
  5. Penkistä tulee hieno....odotaan innolla ensikesän kuvia...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina, odotellaan vaan. Jos saan pidettyä näppini irti tuosta penkistä. Vähän väliä jotakin puuhaan siellä.

      Poista
  6. Odotan innolla ensi kevään raporttiasi, kuinka uusi penkki herää henkiin. Löysin blogisi vasta pari postausta sitten ja olen kiinnostunut! Kiitoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna, tervetuloa lukijaksi. Olerko itsekkin puutarhakärpäsen purema?
      Ensi keväänä saat lukea useaa raporttia tuosta kukkapenkistä - sen lupaan.

      Poista
  7. Toksuvatukkoa meillä hävitettiin kerran eräästä rinteestä 11 tuntia ja sen kaiken päälle vedettiin pohjakangas ja siihen sitten multa, jonka päälle kivipuroja, muscareita, scillaa etc. kaiken keskelle mongolianvaahtera, jonka kasvatimme pieneksi puuksi, ei tällä kertaa pehkoksi. Kaikkeen innoituksen sain Leila Nuikin kirjasta Unen kelluva silta. Hänellä on ehkä Suomen kuuluisin japanilainen puutarha, josta ovat kirjoittaneet melkein kaikki lehdet Gloriasta alkaen.

    Nuo kartiovalkokuuset tulevat olemaan tuossa tois kauniita. Minulla on niitä monta, tosi monta ja yksikään ei ole ruskettunut, mutta keväällä en vaativat noin kuukauden ajan erikoishemmottelua.

    Viherlandiasta olisit saanut isommat taimet. Ehkä halusit pienet. Syksy on ehdottomasti paljon parempaa aika istuttamiselle kuin kevät.

    Kaunista viikon jatkoa ja onnea uudelle kukkapenkille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En halunnut heti mitään suuria kuusia. Haluan katsoa rauhassa, miten ne kasvavat. Minulla on ennestään yksi kartiovalkokuusi alatalon kukkapenkissä. Hitaasti se kasvaa. Mutta olen niin tykästynyt sen kauniiseen muotoon ja tiiviiseen kasvutapaan.

      Poista
  8. Ihailen jo nyt ihanaa tulevaa perennapenkkiäsi, Irene!<333

    Leppoisaa viikon jatkoa sinulle!:)))

    VastaaPoista
  9. Väriloistoa tulossa ensikeväänä, ahkeruus palkitaan.

    VastaaPoista
  10. Tuosta tulee kyllä komea penkki;kelpaa siinä tulla kotiin tuollaisesta sisääntulosta :)

    VastaaPoista
  11. Vau, mitä ihanuuksia sinulla onkaan siellä ! Sorvarinpensaat ovat minulle vähän vieraita... niitä näkee aika vähän myynnissäkin.
    Tuo uusi sisääntulopenkki on varmasti upea jo ensi keväästä lähtien : )

    VastaaPoista
  12. Monilajinen ja kiinnostava penkki! Odotan myös ensi kesän kuvia.

    VastaaPoista
  13. Ooooh...varmaan on ensi kesänä mahtava väriloisti uudessa penkissäsi. Aimo annos uusia kasvien nimiäkin postauksessa :) Iso työ laittaa noin isoa penkkiä mutta uskon että kyllä työ palkitaan vielä monin verroin kukkaloistolla.
    Minullakin kukkapenkit, tosin aika pienet, pursuavat yli äyräidensä, nakkelen juurakoita pitkin metsän reunaa, kohta on varmaan komia metsänreuna.

    VastaaPoista
  14. ihailen miten paljon jaksat tehdä. Minä luotan nykyään kai rikkaruohoon.

    VastaaPoista