Marraskuun piristykseksi koristelin vähän ruokapöytää. Tämä näky kohottaa mielialaani.
Kannoin esiin äidin sorvatut kynttilänjalat.
Pöydälle olin jo aiemmin levittänyt Birger Kaipiaisen Kiuru-tapetin. Ostin sen kuukausi sitten EMMAn museokaupasta.
Kukkakaupassa käydessäni mieleni teki jotakin tummanpunaista kukkaa. En halunnut ihan täysin vielä heittäytyä jouluun, joten katseeni löysi tämän Catleyan. Nyt on hyvä mieli!
Voihan Kiuru! Tuo tapetti on iki-ihana....
VastaaPoistaOnpa hevinainen kukka, en ole ikinä kuullutkaan. Olen just lähdössä kukkaostoksille;)
♥
Kiurut on ihania. Niitä löytyy monenvärisinä.
PoistaTuo Catleya on orkidea. Yleisimmin ihmiset ostavat perhosorkideoja.
Oi, olin kirjoittanut 'hevinainen'...;) Ymmärsit silti.
PoistaKiitos tiedosta!
Leena, luin hevinaisen harvinaiseksi. Sitä varmaankin tarkoitit.
PoistaTuo tapetti pöydällä on huippukaunis!
VastaaPoistaTapetti on ihana. Niitä on myös kauniin tumman sinisinä, mutta ruokasalini tapeteissa on tuota samaa oranssinruskeaa väriä kuin tässä kiurussa.
PoistaIhananäköistä ja mikä kaunis valo!
VastaaPoistaMaria, tänään Eskon kanssa täällä vieraili myös aurinko keskipäivällä. Tuohon huoneeseen paistaa keskipäivän aurinko vahvasti.
PoistaHieno idea laittaa tapettia pöydälle!
VastaaPoistaKauniit ovat äitisi kynttilänjalat.
Irmastiina, pöydällä oli pitkään valkea liina. Sitten se alkoi kyllästyttämään. EMMAssa käydessäni löysin Kaipaisen Kiuru-tapetit. Siellä niitä oli levitelty sinne sun tänne. Tajusin, että yhtä hyvin voisin levittää kiurun ruokapöydälleni. Sen voi siinä vaiheessa heittää pois kun pöytäliinan laittaisi pesuun. Ja rullasta voi taas leikata uuden palan tapttia pöydälle. Kun rulla loppuu, olen ehkä kyllästynyt siihen väriin tai kuvioon.
PoistaPienillä asioilla sitä saa mielensä virkistettyä! Käytiin äsken Tanhuhovilla markkina humussa ja jäi harmittamaan, kun en hennonut ostaa sieltä kukkamyyjältä yhtä jouluruusua:( Kävinpä sitten äsken ulkona kuvailemassa ja hypistelemässä keväällä istutettujen pienten jouluruusujen siementaimien lehtiä;)
VastaaPoistaMinna, pikkuasiat ovat arjen pelastajia!
PoistaKun törmää kukkaihanuuteen, on se ostettava. Itseäni jäi harmittamaan Luneburgin torille jättämäni viiden euron upea valkoinen syysvuokko.
Kaunista. Minäkin piristän itseäni kukilla ja kauniilla esineillä. Kiitos haasteesta, Irene.
VastaaPoistaSatu, kukista on iloa pitkäksi aikaa. Esineitä olen huonompi ostamaan. No, tuon tapetin kyllä ostin kuukausi sitten. Muutenkin olen huono shoppailija. Mutta täytyy myöntää, että se kyllä ainakin harvakseen käytettynä piristää.
PoistaSorvatut kynttilänjalat lämmittää entisen puuseppäopiskelijan mieltä :). Niihin ei vaan yksinkertaisesti voi kyllästyä.
VastaaPoistaAnnukka, vai olet sinä ehtinyt opiskelemaan puun käsittelyäkin. Muistan hyvin sinun toimesi turistioppaana Välimeren maissa. Moneen olet ehtinyt.
VastaaPoistaNuo sorvatut kynttilänjalat ovat monta kymmentä vuotta vanhat. En tiedä valmistetaanko Suomessa enää moisia.
kiuru -tapetti on minustakin yksi kauniimmista. Kiva idea laittaa se pöydälle. Sopii tavattoman hyvin yhteen kynttilänjalkojen kanssa.
VastaaPoistaSussi, jotenkin tuo tapetti pöydällä toi mieleeni lähes samanväriset kyntttilänjalat, jotka sitten sinne päätyivät.
VastaaPoistaAivan ihanat piristykset, tuo värikin jo niin ihana ja sorvaukset hienot, minunkin pappani aikoinaan sorvaili yhtä ja toista ja nyt kauniit esineet ovat muistona.
VastaaPoistaOnpa hieno orkidea, tuollaista en ole nähnyt:)
VastaaPoistaTuo Kiuru-tapetti on kuuluisa (vai oliko se kiurujen yö?)
♥
Pienikin muutos sisustuksesta vaan niin kummasti piristää mieltä :) Ihan niinkuin sekin,jos itselleen ostaa edes jotain pientä uutta vaatetusta.
VastaaPoista