Lammen jää alkaa sulaa reunoilta. Rantakoivut heijastuvat veteen.
Pähkinä kukkii ja hevoskastanjassa on jo suuret silmut.
Metsässä vihertää ja sinivuokon lehtiä on näkyvissä Onneksi vielä ei näy kukkia.
Kukkapenkeissä sipulikukkien piipot ovat näkyvissä. Kohta voimme ihailla ulkonakin tulppaanien loistoa.
Marraskuun puolivälissä hankkimani Catleya kukkii edelleen. Siis jo kolme kuukautta se on sulostuttanut kotiamme ja lykännyt uutta kukkavanaa. T'ämä kuitenkin näyttää olevan tämän rupeaman viimeinen.
Jep, kevätmeininki. Meillä tosin on vielä lunta ja jäätä. Aamulla oli jopa viisi astetta pakkasta.
VastaaPoistaEnpä muista koskaan olleen näin keväistä helmikuuta. Meillä kukkivat jo talventähdet ja lumikellot.
VastaaPoistaEilen huomasin, että kuusamassa on jo isot silmut...tai ei silmut, vaan jo oikein lehtivihreää näkyvissä.
VastaaPoistaKevään tuloa olen kummastellut. Yleensä sitä odottaa, nyt se taisi yllättää. Onhan tämä nyt varsin outoa.
VastaaPoistaOi jestas, teillähän on jo paljon kasvua havaittavissa, miks mä en ole vielä nähnyt mitään, ihan pienen pieniä vihreitä pilkistyksiä, kun oikein tarkaan katsoo, näkyy kukkapenkistä. Toisaalta nyt kyllä toivon, ettei vielä kamalasti näkyisikään, että yöpakkaset vähän toppuuttelisivat noita etuaikaisia. Vai mitä...? Pessimisti minussa pelkää, että tulee vielä maaliskuussa lunta ja kylmää. Huoh..no sitten ei auta kuin vaan suojata havuilla.
VastaaPoistaMukavaa viikon jatkoa sinulle Irene.
Voi että nämä viime päivät ovatkin olleet sitten ihanan keväisiä, aamulla oli vähän pakkasta, mutta muuten oikein upeaa! Nyt saadaan hyvitystä viime kevään kamalasta lumen paljoudesta. Nautitaan nyt tästä, mukavaa loppu viikkoa!
VastaaPoistaVoi pähkinäpensas kukkii! Kyllä se taitaa olla sitten kevät :)
VastaaPoistaKevään kuhinaa jo niin ilmassa, että meilläkin aloitettiin uudet suunnitelmat. Jostain tuolta sun arkistoista löysin, että olet hankkinut 2010 mantsurianjalopähkinän. Meillä on ajatus rakentaa potagerin ja pellon väliin jonkinasteinen puukujanne, johon ajattelin punasaarnea ja mantsurianjalopähkinöitä. Mitenkäs nuo pähkinät ovat teillä pärjänneet ja kasvaneet? Mitäs tuumaat toimeisiko tällaiseen kujanteeseen?
VastaaPoistaJori, kun vuonna 2010 ostimme mantsurianjalopähkinän, se oli n. 1,5 metriä. Nyt on se on jo neljämetrinen. Ja se on yhtä leveä kuin pitkä. Se on hämmästyttävän muotoinen, ihan kuin joku päiväntasaajan puu, joka kasvaa lähes vaan leveyttä. Tämä pitää ottaa huomioon kujannetta suunnitellessa. Se on ehdottomasti yksi suurimmista suosikkipuistani.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKyllä jo tuota kaivataan!
VastaaPoistaKyllä on selvästi omakin mieli virkistynyt päivien pitenemisen myötä :)
VastaaPoistaTämä on ihanaa aikaa! Magnoliani jo lykkää nuppuja...
VastaaPoistaHevoskastanja olisi ihana, mutta tällä saarella se ovat menestyneet vain noin joka toisella. Toisaalta: Yrittänyttä ei laiteta!
♥