Vironperän museon kioski laitettiin kiinni ja samana päivänä siitä tuli papan verstas. Pappa kantoi vanhoja kaappeja, työkalujaan ja muuta tarpeellista tilaan.
Kioskin ajoista seinälle jäivät vuoden 1951 Viuhkan takakannen Pommac-mainokset.
Samantien valmistuivat ensimmäiset verstaan tuotteet. Tytär halusi säilytys-/istuinlaatikoita. Laatikoiksi kävivät papan 70-luvun opiskelijakämpän Koffin korit, joista oli aikoinaan rakennettu kirjahylly. Tekstiilinä toimi isoäidin 60-luvun Marimekon pöytäliina "Istuva härkä"-kankaasta. Kun liinaa jäi ylitse lopusta valmistui taulu huoneen seinälle. Ainoastaan pyörät kipaistiin hakemassa lähimmästä rautakaupasta.
Eipäs olekaan yhtään hullumpi!
Pappa haveilee höyläpenkistä. Ehkä sellainen vielä saadaan.
Voi sentään miten kiva verstas siellä, varmasti molempien mukava puuhastella pieniä käsitöitä tuolla. Jos tästä pian ilmatkin kylmenee niin sitä vetäytyy heti luonnostaa käsitöiden pariin.
VastaaPoistaMinna, nyt blogeissa näyttää olevan sisustamista, käsitöitä, ruoanlaittoa. Ihmiset ovat selvästi siirtyneet sisätiloihin. Meillä ei oikein perinteisiä naisten käsitöitä tehdä - mieluummin näitä puutöitä ja vastaavaa.
PoistaMuistan nuo puukorit lapsuudesta:)
VastaaPoistaSussi, puukoreillä oli ensimmäinen vuokra-asuntomme sisustettu. Sinebrykoff myi 70-luvulla koreja 50 penniä kappale. Tässä kaksi niistä.
PoistaHieno idea työkalupakista!
VastaaPoistaMinulla taitaa olla tuolla varastossa yksi, ei tosin yhtä vanha ja hieno. Oo, ehkäpä kopion ideasi ;)
Pirjo, taidan katsella maailmaa "kukkamaljakkoisten silmälasien" takaa. Usein mietin eri esineiden soveltuvuutta kukkamaljakkona tai jonkunlaisena kukka-alustana tai -kehikkona.
VastaaPoistaKaikki ideat vaan kiertoon!