Kevättä

Kevättä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Sydämen kyllyydestä puutarhaa


Mikä saa harrastajapuutarhurin poistumaan pihastaan kesällä?
Toiset puutarhaharrastajat, puutarhat ja mielenkiintoiset taimistot tietysti.


Suvikumpu -blogin pitäjä Marja kutsui puutarhabloggareita  pihaansa Raumalle ja järjesti meille vierailun Vakka-taimeen ja Vuorelan puutarhalle.


Sen lisäksi, että hän järjesti kauniit puitteet tapahtumalle, hän kestitsi ylitsevuotavasti yli kaksikymmentä henkeä. Minä osallistuin ensimmäistä kertaa livenä puutarhaystävien kokoontumiseen. Olipas hauskaa tavata vanhoja ystäviä, joita en ole koskaan aikaisemmin nähnyt. Suurkiitokset Marjalle!


Vesa Muurinen esitteli meille arboretumiaan. Hän aloitti 1990-luvulla istuttamalla ja kasvattamalla harvinaisia puita. Mielenkiinto laajeni sittemmin puista metsäperennoihin ja muihin perennoihin. Rosario avataan lähitulevaisuudessa yleisölle. Jopa kaktuksia hän kasvattaa tiluksillaan paljaan taivaan alla.


Puulajipuistossa vallitsee vihreän eri sävyjä. Rusoatsalea kerää kaikkien huomion tuoksuessaan voimakkaasti ja kukkiessaan hurmaavan keveästi.


Suuria puita pitkin kasvaa paljon erilaisia köynnöksiä mm. köynnöshortensiaa ja laikkuköynnöksiä. Tässä vanha köynnöskuusama roikottaa varsiaan korkealla männyn oksalla.


Muurinen lisää kasvejaan pääasiassa siemenistä ja meidän kaikkien kasvihullujen iloksi myös myy niitä muille. Myytävät metsäperennat on sijoitettu miellyttävästi puiden katveeseen.


Itse olen tällä hetkellä kaikkein eniten kiinnostunut juurikin metsäperennoista. Siellä kasvaa tällaista hauskannäköistä andiatumia.


Kosteassa viihtyvä vaaleanpunatähkäinen suopinkki Helonias bullata löysi tiensä ostoskassiini.


En voinut vastustaa myöskään tätä tummaa pikarililjaa.


Muurinen on rakentanut hiekkapetialueen, jossa pellolle on rakennettu korotettuja istutusalustoja kasveille. Maa-aines on lähes kokonaan salaojahiekkaa. Seassa on noin kymmenesosa multaa. Kasvit kukoistavat noissa hiekkaisissa olosuhteissa. Pioneissa oli suuret kukat. Se vakuutti minut lopullisesti siitä, että pionien lannoittaminen on hölmöläisten hommaa.


Kylmänkukat viihtyvät hiekkapedeissä. Niiden kukinta oli pääosin  jo ohitse. Muutama kukka oli vielä jäljellä.
Sitten, kun pihallani on hiekkapeti, hankin noita kevätsuloisuuksia. Hmm, vai pitäisikö jo kohta laittaa siemenkylvöt alulle!


Ensimmäiset pionit availevat valtavia nuppujaan. Tässä kukkii ilmeisesti tarhapioni.
Pioneja kasvaa ainakin kahdessa varmaan sadan metrin pituisissa riveissä.


Kun on tilaisuus kuvata pioneja, en jätä sitä käyttämättä.
Ruokakauppiaat puhuvat kauden kasviksista, puutarhurit voisivat puhua kauden kukista. Pioni on nyt kauden kukka.


Ostin järkyttävän määrän metsäperennoja ja muutaman puun. Vielä jäi kutittelemaan nämä punaiset pähkinäpensaat.


Osasin myös kieltäytyä. Sulolilja Nomocharis on suuren luokan kaunotar. En uskaltanut hankkia sitä. En luota siihen, että saisin sen pysymään hengissä. Parempi tyytyä ihailemaan sitä taitavampien tiluksilla.


Vuorelan puutarhalta hankin perennoja. Punalehtinen sinisin kukin kukkiva kyläkurjenpolvi taisi livahtaa lähes jokaiseen ostoskassiin. Lisäksi vaaleansinisenä pilvenä kukkiva sinileimu hurmasi useimmat. Vaaleankeltaisena kukkivan unikon kutsua en pystynyt vastustamaan. Nämä istutan varmaankin tähän keväällä perustamaani mininiittyyn.


Bloggarit toivat tapahtumaan omia jako- ja siementaimiaan. Ne kannettiin yhteiseen pöytään ja kaikki saivat ottaa, mitä halusivat. Itse valitsin punahattuja ja valkoisen lehtoängelmän. Niiden lisäksi vielä kolme pelargoniavauvaa. En kehdannut enää ottaa esikkopienokaisia.
Vaihto ei toiminut mitenkään tasapuolisesti. Osa toi laatikkokaupalla ja osa taas vei. Itse lukeudun jälkimmäiseen porukkaan. Kiitos vaan kasvattajille!


Tässä on sitten puuhankintani. Monta vuotta olen haaveillut huntuvaahterasta. Nyt niitä on sitten kaksin kappalein. Lisäksi vielä kauniin kasvutavan omaava mantsurianvaahtera ja liljakanukka
Cornus cousa.
Nyt on sydän täynnä puutarhaa.
Ei kun istuttamaan!

37 kommenttia:

  1. Oih, kiitos<3 Nyt minun on pakko saada rusoatsalea!

    Ihana tuollainen arboretum!

    Minä päästin kerran kokonaisen koulun viettämään luontopäivää puutarhaamme ja lehtoomme, tein jopa kevyen kestiyksen. Mitä kaikkea sitä ihminen joskus jaksaakaan:)

    Kaunis verenpisara siellä yhdessä kuvassa...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, arboretum esittelypuutarhoineen on todella upea paikka. Siellä saa koko päivän menemään helposti. Emme edes ehtineet kiertää kaikkia alueita. Paikan isäntä kertoi ja esitteli paikkoja mielenkiintoisesti. Siellä oppi myös paljon asioita.
      Teillä on ollut kokonainen koulu lehdossanne... no huh, huh! Vielä yhden luokan sentään ymmärtää, mutta kokonainen koulu. Joskus sitä vaan on niin täynnä intoa ja energiaa, että tuollaisiin ponnistuksiin lähtee mukaan.

      Poista
  2. Oli kyllä niin inspiroiva ja puutarhantäyteinen päivä ja mikä mahtavinta kun nähtiin näin monen puutarhablogi vuoden jälkeen =) Oli tosi mukavaa tavata ja rupatella puutarhajuttuja ihan livenäkin. Tuonne Vakka-Taimeen taitaa tarvita ajella uusikin reissu, sillä Muurinen inspiroi siinä määrin noista erilaisista lehtipuista, että huh huh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jori, nimenomaan oli inspiroiva ja puutarhantäyteinen päivä! Miten paljon upeita asioita voi mahtua yhteen päivään.
      Vakka-Taimi on todella hieno kohde ja saimme hienon esittelyn. Intohimoisia ja puutarhaan paneutuvia ihmisiä on niin mielenkiintoista kuunnella. Ehkä suuntaamme sinne vielä...

      Poista
  3. Oih, rusoatsalena vyöhykkeet ovat I-II (III), me olemme IV. Miten se voi selvitä Kanadassakin, jonka ilmasosta tiedän jotain: -50 - +40 eli lämpötilaerot jopa 90 astetta! Tiedän, koska tuttumme asuu Reginassa. Tämän olisin niin halunnut, kaunotar tuo on. Istuta sinä sitä ja sitten kuvaat<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Sinä siis tutkit tuon rusoatsalean vyöhykkeet. Aina noita vyöhykkeitä voi yrittää venyttää...
      Muurinen sanoi, että rusoatsalea kesti hyvin viime talven, joka oli hyvin vaikea kasveille.
      Itse en saanut tuota kasvia. Heillä ei ollut sitä tarpeeksi "purkitettuna". En tiedä, kuinka paljon sitä kasvaa siellä "jossakin". Tuollaisella erityistaimistolla ei ole loputtomasti kaikkia kasveja myytäväksi asti.
      En ole tutkinut saako sitä muilta taimistoilta.

      Poista
  4. Oli kiva tavata! Hienoja hankintoja teit, saamme ihastella niitä kuvissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, oli hauskaa nähdä kasvokkain!
      Kyllä näitä hankintoja tulee näkymään täällä varmasti.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Satu, kertakaikkiaan oli hauskaa, mielenkiintoista ja kaunista. On sitä ihan hyvä poistua pihaltaan aina välillä.

      Poista
  6. Tapaamisesi on aina yhtä lämminhenkinen, olet niin ♥
    Ja ihanaa, että nyt minulla on taas uusi kasvi muistuttamassa sinusta - ne vihreäkukkaiset Galtoniat kasvavat vinhaa vauhtia ruukussa, monta vartta!
    Kiitos sinullekin lauantaista, oli niin ihana porukka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, mahtavaa, että galtoniat ovat Sinulla vielä hengissä. Tässä näkee juurikin jakamisen idean. Minulla kuolivat viime talvena lähes kaikki juurakot ja sipulit, jotka oli paketoitu porstuaan. Onko ovi jäänyt joltakin auki vai tuliko pakkanen niin yhtäkkiä ettei lämmitys pysynyt perässä? Kaksi pikkuruista galtonian sipulia vaan jäi ehkä henkiin. Ne ovat nyt kesäkukkaruukussa muiden seassa. Saa nähdä lähtevätkö kasvuun.
      Metsätyräkkisi voi hyvin ja kirjosorsimo odottaa istutusta. Vaahterat ja cornus cousa ovat jo maassa.
      Oli oikein ihanaa nähdä!

      Poista
  7. Oi ostit sen suopinkin<3 se oli niin hellyttävä. Itselle tarttui vakka-taimesta mukaan konnatar, vähän saman tyyppinen suoloisuus. Oli kyllä mukava tavata. Nämä tapaamiset ovat niin hulvattoman hauskoja ja inspiroivia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kati, kyllä ostin suopinkin.En koskaan ollut edes kuullut sellaisesta. Hauskaa kokeilla ihan uudenlaisia kasveja. Niissä on pieni jännitysmomentti mukana.
      Konnantatarta minä olen joskus istuttanut. Se viihtyy vähän kuivemmissakin olosuhteissa. Se todellakin muistuttaa tuota suopinkkiä.
      Oli hauska tavata ja tutustua.

      Poista
  8. Olipa iloista tavata viimein oikeasti. Jännä juttu miten aidoista ihmisistä välittyy bloginkin kautta oikea kuva. Sinäkin vastasit hyvin luomaani mukavaa mielikuvaa. Oli antoisa ja lämminhenkinen päivä. Kasvisaaliit ovat tietysti yksi osa ihanuutta ja jäävät muistoksi tapahtumasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, niin oli mukavaa nähdä. Olen aina ihaillut Sinun lämminhenkistä olemustasi ja persoonallista tapaa nähdä ja tehdä asioita.
      Päivä oli oikein antoisa oikein monessa mielessä. Nyt sitten riittää istuttamista.

      Poista
  9. Tuollaiset tapaamiset ovat kyllä varmasti kivoja ja antoisia! Vakka-taimessa olen kerran päässyt käymään, ja siellä on toinen toistaan mielenkiintoisempia kasveja. Myös puuvalikoima oli todella runsas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Konnadonna, miksi et ollut meidän muiden mukana? Marja laittoi kutsun ihan yleiseen jakoon. Minäkin menin ihan ensimmäistä kertaa - enkä katunut.

      Poista
    2. Irene, meiltä on niin kovin pitkä matka tuonne. Jospa joskus sitten:)

      Poista
  10. Kuulostaa ja näyttää tosi kivalle tapaamiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sussi, eikä näkynyt Sinuakaan tuossa tapaamisessa. Olisi ollut niin mukavaa nähdä Sinuakin. Niin monta vuotta ollaan keskusteltu sähköisesti.

      Poista
  11. Irene, oli todella mukava tavata sinut ja saada kasvot hienolle blogillesi ja vielä hienommalle puutarhallesi. On se vaan jännä, miten paljon sitä pystyy ammentamaan toisten blogeja lukemalla. Ja kun sitten tapaa ihmisen blogin takana, palaset loksahtavat yhteen. Ei näistä puutarhajutuista näemmä saa laisinkaan kyllikseen.

    Vakka-Taimi on pitkään kuulunut käyntilistalle, mutta kesäaikaan on jotenkin niin vaikeaa saada itsensä pois omista nurkista. Lauantainen vierailu oli aivan ehdottomasti upea kokemus ja Muurisen esittelykierros niin mielenkiintoinen, että sen antia tulee sulateltua vielä useampi päivä. Luultavasti matkani suuntaa uudemmankin kerran Vakka-Taimeen, kun reitti on avattu.

    Ylipäätään tapaaminen oli niin ihana tilaisuus, että sen kokemuksen voimalla elää taas pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, oli niin mukavaa tavata. Olen säännöllisesti lukenut blogiasi. Sinä paneudut niin perusteellisesti moniin puutarha-aiheisiin.

      Päivään mahtui järjettömän paljon mielenkiintoisia ja mukavia asioita. Näillä mennään arjessa taas pitkään.

      Poista
  12. Harmittaa vielä enemmän kun ehtinyt mukaan teidän mukana olleiden kirjoitusten jälkeen. Ehkä ensi vuonna :)
    Huntuvaahtera kuulostaa mielenkiintoiselta, pitää heti googlettaa olisiko siinä sopiva kasvi arboretumiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, älä turhan harmittele. Sinulla oli hieno museoemännyys samana viikonloppuna, joten hienosti varmasti meni Sinun viikonvaihteesi.
      Tulee varmast näitä visiittejä jatkossakin.
      Eiköhän se huntuvaahtera sopisi Sinunkin arboretumiisi.

      Poista
  13. Olipa Irene kiva tavata viimein! Tutustumiskohteet olivat niin ihania! Metsäperennat kiinnostavat minuakin kovin ja mukaan tarttui neljä kassillista taimia, tuo huntuvaahtera oli ostoslistalla mutta sittenkin unohtui eli Vakka-Taimi kutsuu siis edelleen! Tuo rusoatsalea muuttaa joskus meille luulen, niin ihana se oli!

    Päivä oli kaikkiaankin ihan kymppi, kaikkea kivaa, iloa naurua ja puutarhaa täynnä sekä Marjan ihania herkkuja!

    Toivottavasti tavataan vielä uudelleen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, niin oli mukavaa nähdä. Blogiasi olen lukenut ja hurmaava puutarha on Sinulla ja kanoja ja kaikkea.
      Sinäkin keräsit aika lailla taimia niinkuin minäkin. Mutta suurelle pihalle mahtuu, joten se toimikoon kelpo selityksenä tälle hamstraamiselle.
      Sinä toit paljon ihania kasveja taimitorille. En tohtinut ottaa, kun itse en mitään yhteiseen pöytään kantanut kotiloiden takia. Kun sitten luin kotona Viherpihaa tajusin, että olisin voinut kerätä lammesta kelluvia kalloja ja istuttaa ne kaupan pussimultaan.
      Toivon myös uudelleentapaamista!

      Poista
  14. Olipa kiva tavata ja löytää samalla "uusi" puutarhablogigin, joka vaikuttaa varsin ihanalta lyhyenkin selailun jälkeen:)
    Istutuspuuhat täälläkin käynnissä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, olet kyllä reipas, kun lähdit sieltä Pohjanmaan perukoilta asti tapaamiseen. Osa immeisistä on sanonut, että pitkä matka oli esteenä.
      Oli mukava tavata!

      Poista
  15. Varmasti huiput vierailukohteet! Retkikohteiden lista senkun kasvaa :) Ja ihanat tuliaisostokset, ei kun iloa istutteluun!

    VastaaPoista
  16. S, kertakaikkisen upeat tutustumiskohteet. Kyllä Raumalla osataan!
    Paljon on istutettavaa. Saa nähdä, koska kaikki perennat ovat maassa.

    VastaaPoista
  17. Ihastelit maanantaisessa postauksessani Suvikummun Marjan kaunista begoniaa. Sain Marjalta tietää, että se on riippabegonia 'Belina apricot blush', Vuorelan puutarhan pistokaslisäys.

    VastaaPoista
  18. Halaus Irene ♡
    Kohtaamisesi oli ihan ihan hurrjan mukawaa!
    Päivä oli niin upea...kaikki oli niin täydellistä.
    Tuo sininen sinileimu jäi multa vielä Vuorelaan. Mutta onneksi se laventelinsinikukkainen kurjenpolvi on hankittu.
    Enkä mä tod. tajunnut, että matka Marjalta Raumalta lähtevään Turun tielle olikin useamman mutkan takana :D
    Mutta kotiin olet päässyt ja möyrinyt puutarhassakin oikein urakalla.
    Mää keskityn kasveihin huomenna, pieni lomanpätkä edessä ennen pidempää lomaa. Koko viikko mennyt kaikenlaisessa fiilistelyssä ja maanantaina työhönpaluu kahden viikon tauon jälkeen...jotenkin palautti Liisan Ihmemaasta maan tasalle ;)
    Mukavaa loppuviikkoa! Terveisiä kasveille ( kun ei voi sanoa, että kissoille =^..^= ).

    VastaaPoista
  19. Leena, olipas tosi mukavaa tavata monen vuoden jälkeen! Jotenkin olit tutun näköinen, mutta en olisi millään osannut yhdistää ihan "väärässä ympäristössä".
    En minäkään tiennyt oikein kumpaan suuntaan sinne Raumalle on käännyttävä. Jäin siihen tien viereen odottamaan ja "Jorit" ajoivat ohi. Heidän peesissään sitten selvisin ne syheröosuudet.
    Minullakin riittää vielä istutettavaa, kun ostin niin hulluna monenlaista. Osa saa olla ruukuissa pidempäänkin, koska varjopenkkiä ei ole vielä kunnostettu.
    Mukavia istutushetkiä!
    Terveisiä kisuleille!

    VastaaPoista
  20. Oli ihana tavata sinut Irene! <3
    Olen lukenut satunnaisesti blogiasi, mutta nyt saat minusta kyllä vakituisen vierailijan.
    Mahtavia kuvia ja tunnelmia olet saanut taltioitua. Mä bongasin niistä pari kasvia, joita en paikanpäällä ollenkaan huomannut. Hienoa, että meitä oli monta silmäparia näkemässä kaikkea. Nyt pääsee retkelle vähän kuin uudelleen.
    Toivottavasti näemme uudelleen viimeistään ensi kesänä!

    VastaaPoista
  21. Olipa mukava tavata viime viikonloppuna! Minäkin sain saaliiksi varjoon perennoja Vakka-Taimesta :). Puuistutuksistasi tulee varmasti hienot!

    VastaaPoista