Kesän kynnyksellä

Kesän kynnyksellä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


maanantai 2. elokuuta 2010

Telttakatos

Pihassame on  nyt telttakatos. Kyllä nyt kelpaa istuskella ulkona sekä sateessa etttä auringon porotuksessa.
Otimme katoksen kyytiin Turun Bauhausista, kun ajelimme Lohjalle ystävien mökiltä Kustavista. Katospaketti mahtui juuri ja juuri autoon kun järjestelimme auton sisäosia uuteen uskoon.
Jännitti aika lailla se, miten saamme sen miehen kanssa illalla kahden pystytettyä. Ohjeissa luki, että pystytykseen tarvitaan neljä henkilöä.
Takaraivossa oli vielä muistojälki edellisestä kahdenhengen - yhdenillan -pystytyksestä. Silloin rakensimme lähes atomeista keinua ja ohjeet olivat nollan ja naurettavan väliltä.
Tuolloin ajoimme Espoosta työpäivän jäjkeen Lohjalle ja ryhdyimme hommiin ilman ruokaa veren sokeri matalalla. Mieheni ei hellitä ennenkuin saa jonkun valmiiksi. Kello oli jo vierähtänyt toisen vuorokauden puolelle ja keho oli täynnä hyttysten puremia ennenkin keinu viimein  seisoi pystyssä kaikki osat oikein päin asennettuina. Eikä keskustelu ollut mitenkään rakentavaa muistaakseni.

No, telttakatokseen saatiin aikaa kulumaan vajaa kaksi tuntia ja koko komeus oli oikein päin pystyssä.
En ollut vieläkään oppinut laittamaan illalla pitkäpunttisia housuja, joten hyttysten pistoksia oli ehkä kymmenkunta. Mutta tunnelma oli kepeä ja vuorovaikutus rakentavaa. Siitä olen erityisen ylpeä. Ehkä ihminen oppii kuitenkin jotakin vuosien saatossa. Vai olivatko Bauhaussin kokoomisohjeet vaan niin paljon paremmat?!

5 kommenttia:

  1. Komean katoksen olette pystyttäneet. Kelpaa siellä olla suojassa paahteelta sekä sateelta.Tämä kesä on ollut varmasti upea puutarhassa ja monet on saaneet nauttia siellä kättesi jäljestä - kukkien loisteesta ja aikakausien hengestä.
    yhtä hyvää loppukesääkin Vironperään<3
    Arja

    VastaaPoista
  2. :) Voi että. Tuli niin elävästi mieleen pergolan rakennus, johon pakotin mieheni. Homman seurauksena silloin muistaakseni vajaa 3 vuotias hakkasi nauloja luvan kanssa vanhaan pihapöytään ja hoki:" ...tu, ku ei voi uskoo!" Naurattikin jo siinä vaiheessa, mutta rakentavuus oli kyllä rakennustyömaalta kaukana. Ongelmana lähinnä se, etteivät kaikki tee niin kuin minä sanon :) Kerran lensi vasarakin puskaan ja mies ilmoitti, että "Rakennapa rouva ihan itse pergolas!"

    Mutta voi se tosiaan olla niin, että opimmekin jotain...tai sitten on paremmat ohjeet. Pääasia, että jotain tapahtuu. Katos on hieno. Samoin keinu. Meillä lapsi haluaisi tuollaisen keinun myös.

    Kirjoitti Sanni, joka on näköjään kirjautuneenä yhdistyksen profiiliin.

    VastaaPoista
  3. hih=) Kuulostaa niin tutulta - aivan kuin puhuisit huushollimme äänellä. Aivan ihanan syyskesän viettopaikan saitte, nyt vaan höyryävää kahvia parhaista kupeista ja pientä herkkua siinä lomassa ja nautinnollisia hetkiä puutarhaa ihastellen

    VastaaPoista
  4. Tuossa teltassahan kelpaa kyllä pitää vaikka pienet juhlat =). Helteillä ois kyllä kaivannut jotain varjoa, jäi etelänpuoli terassilla istumatta kun niin paahto aurinko siihen. Ehkä ens kesänä...
    Mukavaa loppukesää ja kivoja pimenenviä iltoja katoksen suojissa...

    VastaaPoista
  5. Arja, katos on tullut tarpeeseen. Miten sitä pärjäsikään ennen katosta...

    Sanni, kipakkaa sanailua sattuu aina välillä kun kaksi on rakentamassa ja näkymys rakentamistavasta ei osu yksiin. Mutta valmista tulee enemmin tai myöhemmin onneksi.

    Jori, nautitaan kun keretään! Kerran jo ehdimmekin.

    Eve, toivon, että juhlimme sielä joku päivä vähän suuremmalla porukalla. Ihanaa loppukesää sinullekin!

    VastaaPoista