Lumimaisemaa

Lumimaisemaa

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


maanantai 16. tammikuuta 2012

Vanhoja maalaisesineitä


Vironperän museossa on kokoelma vanhoja käyttöesineitä, joita ihmiset ovat käyttänet arjessaan vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Pääasiassa niitä käytettiin maaseudulla. Kaupungistuminen onkin jo nykyaikaisempi ilmiö. Ne ovat päätyneet Vironperälle pääasiassa sillä tavoin, että Johannes Virolanen on kulkenut pitämässä puheita eri pitäjissä ja puhujalle annettiin joku itse tekemä arvokas esine. 

Hätäkelloihin on kaiverrettu kaikupohja ja niistä lähtee kantava ääni. Itse en kaupunkilaislapsena tunnistanut koko esinettä. Luulin sitä joksikin lasten leluksi. Sain eräältä museonkävijältä parempaa tietoa ja hän kertoi käyttävänsä hätäkelloa tänäkin päivänä sieni- ja marjamatkoillaan.

10 kommenttia:

  1. olipa jännä juttu, olen itsekin luullut että tämä on lelu! aika noloa.

    VastaaPoista
  2. Noita puukelloja myytiin menneinä vuosikymmeninä paljon matkamuistoiksi.;D

    En ole koskaan tiennyt niillä olevan mitään käyttöarvoa.

    Museo on hienosti järjestetty; kiitos Irene.<3

    VastaaPoista
  3. Onpahan vaikuttava museo! Olen joskus nähnyt kuvassa Museoviraston varastohyllyjä, missä pidetään niitä esineitä jotka eivät ole esillä, ja luulin ensin että kuva on sieltä!
    Meillä oli hätäkello (tosin tämä on minulle uusi nimitys) ruokakellona isovanhempieni kesähuvilalla. Koska huvila oli merenrannalla, saatoimme me lapsenlapset olla soutelemassa tai metsässä missä vain, mutta tuo ääni kuului koko niemellä :-D Meillä kun oli oikea isoäidin ruokakuri: pöydästä ei saanut myöhästyä, ja yhdessä syötiin aamupuuro, aamupäiväpulla ja mehu, lounas, iltapäivävoileivät, päivällinen ja iltatee.

    VastaaPoista
  4. Tunnen esineen, mutten minäkään ole tiennyt sen käyttötarkoitusta. Aina sitä oppii uutta! Museonne on varmasti mielenkiintoinen ja hienosti järjestetty.

    VastaaPoista
  5. Mullakin on pari kappaletta. Museo on näkemisen arvoinen monipuolista historiaa!

    VastaaPoista
  6. Hannele, en minäkään ennenkuin tässä museossa.

    Titte, nämä eivät kuuluneet meidän lapsuudenympärisöömme. Eikä niitä ollut mummolassanikaan Pohjanmaalla käytössä. Ovatko Itä-Suomalaista perua?

    Aili, jos sinulle tämä on tuttu esine, niin ehkä siellä Itä-Suomessa nämä ovatkin yleisempiä esineitä.

    Saila, meillä mummolassa Pohjanmaalla soitettiin ruokakelloa. Mummoni kotitalossa sillä oli paikka pysyvästi talon ulkopuolella. Kun sitä soitettiin se kuului pelloille asti ja työväki osasi tulla syömään.
    Voi muistan, että maalla syötiin koko ajan. Lapsuudessani mummolan malaistalossa tehtiin paljon ruumiillista työtä, joten ruokataukoja oli oltava. Nykyään toimistotyöläiset pärjäävät vähemmällä.

    Villiviini, olet sentään nähnyt tuon esineen aiemmin. Museon on järjestänyt Kyllikki aikoinaan. Hän oli aika pedantti luonteeltaan.

    Anja, mistä olet esineesi saanut? Edellisiltä sukopolviltako? Vai myydäänkö näitä jossakin nykyisin?

    VastaaPoista
  7. Olen minäkin tuollaisen jossain nähnyt, vaikken tunnustakaan, että Vironperällä. Kaikkia noita esineitä ei voi mitenkään kerralla sisäistäkään. Aika huikeaa. Museonne on sellainen paikka, että siellä voisi varmasti vierailla monen monituista kertaa ja silti tuntuisi, ettei kaikkea tajunnut katsoa.

    VastaaPoista
  8. Sanni, tavaraa on niin paljon ettei tunnissa ehdi nähdä kuin yleisnäkymän. Asialle pitäisi tehdä jotakin. Ryhdyn nostamaan kesällä tiettyä teemaa esille eri porukolle eri vierailuilla. Katsotaan, mitä keksin. Kuitenkin jotakin uutta!

    VastaaPoista
  9. Oih, ihan oma museo! Hätäkellosta koskaan kuullutkaan, mutta pätevän näköinen peli:)

    VastaaPoista