Kesän kynnyksellä

Kesän kynnyksellä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


lauantai 21. tammikuuta 2012

Puista

Monet bloggarit ovat jo hehkutelleet tulevaa kevättä. Itse olen vaan fiilistellyt valkeita hankia ja nauttinut niiden tuomasta rauhasta ja hiljaisuudesta. Kiihkeän kasvukauden vastapainona osaan arvostaa myös lähes pysähtynyttä maisemaa. Mutta nyt jokin napsahti. Tänään ensi kertaa matkustin mielessäni tulevaan kevääseen. Kevään suunnittelun alan puutarhan suurimmasta istutettavasta materiaalista - puista.
Kaivoin esiin listani Vironperän puista. Listasta löytyi 65 eri lajia. Jäin niitä tutkimaan.


Mielestäni tontin rakkaimpia puita ovat omenapuut. Suurin osa niistä on 50-luvulla istutettuja. On kaneleja, valkeita kuulaita, antonovkaa, koristeomppuja ja rautatienomppu.


Lehtometsälle tyypilliset euroopan pähkinäpensaat ovat vallanneet kasvutilaa metsäalueella. Sen innoittamina istutimme myös muita harvinaisempia pähkinöitä, kuten kuvassa näkyvä mantsurian jalopähkinä ja japanin siipipähkinä ja pari kiharaista peikonpähkinää. Näitä pähkinöitä voisi vielä lisätä keväällä.


Vaahterat viihtyvät myös hyvin maapohjassa. Kuvassa on toinen alapihan mongolianvaahteroista. Olemme istuttaneet myös pennsylvanianvaahteroita, hopeavaahteroita, korean vaahteran, kirjovaahteran ja kolme punaista hurmevaahteraa. Haaveilen huntuvaahterasta.


Pihassa kasvaa myös pari hevoskastanjaa. Niitäkin lienee myös punakukkaisia. Viihtyisikö meidän leveysasteilla?


Havupuita meidän tontilamme lienee vähemmän kuin lehtipuita. Johannes istutti aikoinaan siperian lehtikuusia. Me olemme istuttaneet niitä lisää. Viime kesänä toimme Viron matkaltamme riippulehtikuusen. Jotakin matalaa havupuuta voisi miettiä ensi kevääksi.


Pihlaja on suomalaisten pyhä puu. Niitä on meillä kotoperäisten isäksi myös venäläistä, amerikkalaista ja japanilaista lajia. Kuvassa on makeapihlaja. Pihlajia ei ole koskaan liikaa. Se on tarpeeksi pieni joka tontille ja se kukkii kauniisti keväällä ja koristaa marjoillaan myös syksyistä puutarhaa.



Kirsikat ovat hurmaavia puita. Japanilaiset rakastavat noita puita keväisin. Syksyisin niiden upeat värit värittävät puutarhaa. Kuvassa on pilvikirsikka. Lisäksi meillä on ihan tavallisia kirsikkapuita ja jokunen taimitarhalta hankittu. Sen lisäksi vielä pari rusokirsikkaa, jotka ovat upean punaisia alkukeväästä.
Kyllä, alan olla keväthuumassa! Pitäisikö ensimmäiset kesäkukkkien siemenet jo kylvää? Ne ovat ehdottomasti myös tänä vuonna jättiverbenoita.

10 kommenttia:

  1. Voi, meillä ei olekkaan täällä uudella pihalla hevoskastanjaa...pitää korjata tilanne heti keväällä....sen kukinta on aivan ihana ja lehdet ovat kauniita.

    En muuten ole meinannut päästä kommentoimaan blogiisi millään... no onneksi nyt onnistui...☺

    Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko sinulla siellä Irene sellainen puu kuin Fågelbär. Kukkii valkoisin kukkasin ja marjoista voi tehdä hilloa ja mehua.

      Poista
    2. Irmastiina, jos pihallasi on tilaa ja suhteellisen lämmintä, niin kipin kapin keväällä taimistolle hankkimaan hevoskastanja. Se on hurmaava puu.

      Titte, se on imelä kirsikka. Minulla on ainakin hapan kirsikka, mutta en ole varma, mitä lajia ne kirsikat ovat, joita E:n kanssa siirsimme läheltä kirsikkalehdosta pihaamme. Kauniit valkeat kukat niissä on ja ihanat marjat. Saattaa hyvin olla juuri imeläkirsikoita.

      Poista
  2. En tiedä, minä en vielä kylvä kun on niin vielä niin lyht päivä, ei valo riitä. Ja eihän niitä voi vielä kuukausimääriin kumminkaan istuttaa ulos. En taida harrastaa varhaista kylvöä vaativia lajeja, paitsi että... on kai varastossani jotakin orvokkia, nehän voi kylvää jo nyt tai helmikuussa.
    Ihania puita, olen ihan kade kun pienellä kylänkeskustan tontille ei totisesti arboretum mahdu! Luulen, että punakukkainen hevoskastanja on liian arka meille, valitettavasti...
    Pihlajan mytologia ulottuu antiikin Kreikkaan asti, ja toisaalta sillä on vankka osa myös viikinkien mytologiassa. Skotlannissa pihapihlaja suojelee taloa pahoilta hengiltä. En ole minäkään tohtinut kaataa pihani ainoaa kotipihlajaa, sen lisäksi olin iloinen kyn löysin ryteikön keskeltä ruotsinpihlajan. Viime kesänä istutin kaksi punahelmipihlajaa, pieniä puita tänne voi vielä onneksi istuttaa!

    VastaaPoista
  3. Saila, viime vuonna istutin jättiverbenat tammikuussa. Ne itävät tosi hitaasti ja epätasaisesti. Rakastan niitä. Ehkä sitten ensi viikonloppuna ellen huomenna pysty vastustamaan istutushaluja.
    Ihanaa, että sinulla on siellä pihlajia. Ne ovat koristeellisia ja kauniita. Kummitädilläni on Seinäjoella pergolan suojaksi istutettu riippapihlaja. Se on myös huippuhieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upea ja monipuolinen puusto siellä.

      Meillä on pihalla juuri se vaaleanpunakukkainen hevoskastanjahybridi. Puutarhaliikkeen mukaan pitäisi selvitä 1-vyöhykkeellä. Halla on keväällä vienyt siitä muutaman kerran kukkaset ja rungossa on pakkashalkeamia, mutta selvinnyt se on.

      Poista
  4. Ihanat puut! Minä niin toivon, että pähkinät viihtyvät myös meillä. Jätti verbena? Miten mulla sutii ihan tyhjää. Google apuun :) Ajattelin kylvää heti kohta chilejä ja helmikuussa paprikoita... En ole vielä tehnyt tilaustakaan. Se on tehtävä kyllä nyt heti!

    VastaaPoista
  5. Oooooh, riippulehtikuusi tuntuu hurmaavalta.

    Minulla ei napsahda ollenkaan, sillä rrrrrrakastan lunta. Siitäkin huolimatta sisäinen puutarhurini tilasi uuden Koti ja Puutarha lehden, jonka sain hyvin edullisesti, koska olen Koti ja Keittiö -lehden tilaaja.

    Siemenluettelot eivät saa minua hurmioon, sillä pelkään että taas on yhtä kuuma suvi kuin oli kaksi viimeistä...3000 neliön puutarhan kastelu öisin, auringon laskettua, ei ole leikkipeliä ja sitä ennen päivät pitkäturkkisen koiran kanssa kellarissa. Vihaan yli +20 asteen suvipäiviä. Mutta syksyä rakastan yhtä paljon kuin talvea ja silloin puutarhassakin on monenlaista kivaa.

    VastaaPoista
  6. Leena, nyt saat nauttia tästä sinun rakkaimmasta vuodenajasta. Lunta riittää ja pakkasta. Lisäksi nyt on ollut upean kuulaita ja aurinkoisia päiviä. Nyt vanhemmiten vasta itse olen oppinut nauttimaan myös näistä keleistä.
    Vuodenajoista rakkain on minulle huhti-toukokuu, kun lämpö särkee roudan ja koko luomakunta heräilee talvipeitteestään. Valtava kohina vaan kiirii ja meikä ei pysy nahoissaan.

    VastaaPoista