Perjantaina, tammikuun viimeisenä päivänä tulee 100 vuotta valtioneuvos Johannes Virolaisen syntymästä.
Hän syntyi maanviljelijäperheseen Yläsommeen kylään, Viipurin maalaiskunnassa. Paljon on ehtinyt sadassa vuodessa tapahtua. Suomi on itsenäistynyt ja vaurastunut. Johannes otti aktiivisen roolin kulttuurimme rakentamisessa. Hänellä oli selkeä mailmankatsomus ja hän muodosti omat näkemyksensä päivittäisten asioiden hoidossa.
Näkemyksiään hän kirkasti kirjoittamalla puheita ja kirjoja. Vanhalla Adlerilla, matkakirjoituskoneella, hän hakkasi tekstinsä. Kirjoja syntyikin yhteensä 22. Hän oli toimelias ja vilkas. Poliitikkona hän oli käytännönläheinen. Johannes suhtautui aina luottavaisesti tulevaisuuteen.
Johannes oli kiinnostunut ihmisistä ja ihmissuhteista. Hän osasi kohdata ihmiset niin, jokaiselle jäi vahva välittämisen tunne. Juhlatilaisuuksissa hän kätteli kaikki yhtä lämpimästi niin kutsuvieraat kuin keittiön tiskaritkin. Olen onnekas, että olen saanut tuntea hänet.
Juhlavuoden kunniaksi siirsimme Johanneksen suurristit vitriiniin. Ne ovat nyt näkyvillä uima-allashuoneessa Kyllikin juhlapukujen hienostuneessa seurassa. Johanneksen koti, Vironperä on avoinna ryhmille siis vielä varmasti tämän kesän toukokuusta lokakuulle. Tosin heinäkuun lomailemme ja pidämme museon ovet säpissä.
Hei! Muistan Johannes Virolaisen käyneen lapsuuskodissani katsomassa kodissani tapahtuvaa matonkudontaa. Isäni ja äitini kutoivat niitä isäni jäätyä 50-vuoden iässä eläkkeelle valtion virasta.
VastaaPoistaNaapuri oli tuttu tämän Johanneksen tuttava ja toi hänet käymään meille.
Lezzie, vanhempiesi matonkudonta oli sitten tehnyt naapuriin vaikutuksen, koska veivät Johanneksen sitä toimintaa katsomaan. Johannes arvosti kaikkia käden töitä.
PoistaMittavan alämäntyön hän teki! Oli suoraselkäinen ja ahkera mies.
VastaaPoistaMummeli, juu, Johannes ehti moneen paikkaan ja aina oli työn touhussa. Mutta ei hän koskaan valittanut uupumuksesta.
PoistaJohannekssa Karjalaista verta...siitä se toimeliaisuus ja vilkkaus...:)
VastaaPoistaIrmastiina, ehkä sitten se karjalaisuus selittää sitä vilkkautta ja ehtiväisyyttä.
PoistaMinulla on ollut myös ilo ja kunnia tavata Johannes Viroainen 80-luvulla työpaikallani, pienen kunnan kirjastossa. Hän halusi tietää, onko meillä hänen kirjojaan, ja kun niitä tietysti löytyi useampikin, ilahtui hän kovasti. Hänestä välittyi aitous ja lämmin kiinnostus myös työtämme kohtaan. Toivotti vielä lähteissään hyvää jatkoa arvokkaalle työllemme. Yksi hienoimmista muistoista työuraltani :)
VastaaPoistaKonnadonna, sinulla o ollut mukava kohtaaminen Johanneksen kanssa työssäsi. Hauskaa!
PoistaMittava ja tärkeä elämäntyö.
VastaaPoistaKirjoituskoneen kuva pistää miettimään, kuinka kirjoittaminen on muuttunut helpommaksi vuosien myötä. Muistan koulussa opetelleeni konekirjoitusta käsikoneella, sitten tulivat sähköiset. Nyt tietokoneella voi tehdä vaikka mitä.
Sussi, mietipä, että olisit hakannut kirjasi tuollaisella matkakirjoituskoneella! Sehän rasittaa niskojakin ja korjaukset on tehtävä korjauslakalla. Kyllä nämä tietokoneet ovat käteviä!
PoistaJohannes oli tyköottava, helposti lähestyttävä karjalainen. Isälleni hän oli monessa hengenheimolainen, sama aate mm. niin politiikassa kuin raittiudessa ja sitten ne vitsit;)
VastaaPoistaOi noita Kyllikin pukuja!
Leena, isäsi oli siis aikalailla samaa ikäluokkaa ja muutenkin ilmeisen samanhenkinen ihminen kuin Johannes. Vironperällä ei viinilaseja kilistelty.
PoistaMinullakin oli kerran ilo ja kunnia sanoa käsipäivää Johannekselle ja Kyllikille. Johannes ja ex-appeni olivat tuttuja, luullakseni ihan ystäviä nuoruudesta lähtien.
VastaaPoistaVilliviini, oliko ex-appesi karjalainen vai ehkä poliittisesti samanhenkinen?
PoistaMinä näin Johanneksen kerran jossain karjalaistapahtumassa täällä Lappeenrannassa. Kulki kulkueessa, jossa oli myös Riitta Uosukainen.
VastaaPoistaSatu, Johannes toimi muistaakseni 80-luvulla Karjalaliiton puhenjohtajana ja jo senkin takia varmaankin osallistui moniin karjalaisten tapahtumiin.Riittä Uosukaisen molemmat tunsvat tietysti eduskunnasta.
PoistaAikoinaan Keskustan puoluekokouksissa näin Virolaisen Jussin, ja kuulin hän pitävän puheitaan. Kyllikki Virolaisen kanssa juttelin ja sanoimme käsipäivää. Saattoi olla Turun puoluekokous, joka oli hyvin koskettava. Paavo Väyrynen selätti Virolaisen tiukan äänestyksen jälkeen...
VastaaPoistaOikein lämmintä 100v. syntymäpäivää teille kaikille...♥♥♥
Aili, sinäkin siis olet kulkenut noissa keskustan puoluekokouksissa. Turun puoluekokous oli vuonna 80, kun Paavo selätti Johanneksen puheenjohtajapaikalta. Johannes myönsi avoimesti hävinneensä. "Kansa on puhunut, pulinat pois."
PoistaHieno ja toimelias mies. Niitä vanhanajan kunnon ihmisiä, jotka välittävät muistakin eivätkä vaan itsestään.
VastaaPoistaHanne, elämä kouli aikalailla. Koti piti jättää Karjalaan ja aloittaa uusi elämä puhtaalta pöydältä uudessa ympäristössä. Johannes oli kuitenkin saanut käydä kouluja ainoana perheestään, joten oli vähän helpompaa ehkä hänelle.
PoistaHän on jäänyt jo lapsuudesta mieleeni vahvana persoonana.
VastaaPoista