Peurat

Peurat

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Tyyntä myrskyjen välissä


Sen verran sade ja tuuli hellitti hetkeksi, että ehdin pihalle tekemään pikaisen kierroksen. Vesi on nyt harvinaisen tyyni.


Kylmä yö on tehnyt tehtävänsä ja rusokirsikan lehdet alkavat taas punertaa.


Elokuun perennoissa hehkuu kaksi pääväriä - keltaoranssi ja violetti. Kallionauhuksia meillä kasvaa runsaasti vanhastaan monissa penkeissä. Syyshohdekukkia olen viime vuosina lisännyt.


Onneksi tarhavärimintut selvisivät viime talvesta. Syysleimu 'Sherbet Blend' on suosikkini.


Keltainen ja violetti on myös kaunista yhdessä. Puuliljat jaksavat vuodesta toiseen ja isojaloangervot näyttävät leviävän mukavasti.


Omenoita valmistuu tänä vuonna runsaammin kuin moneen vuoteen.


Tänään ovat eläimet olleet tavallista rohkeampia vai ovatko vaan eksyneet. Valkohäntäpeuraemo tuli syömään vasansa kanssa omenapudokkaita keskelle pihaa. Usein ne ovat tyytyneet syömään omppuja tontin laitamilta.


Ihmeellisen suuren näköinen hepokatti vietti siestaa terassin tuolin käsinojalla. Se ei häiriintynyt meistä muista mitenkään.

27 kommenttia:

  1. Voi miten hurmaavalta teidän paikka näyttää! Hieno tuo kelta-lilahtava yhdistelmä, liljassa vielä samaa raitaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, vuodesta toiseen kuvaan tuota ihanaa yhdistelmää, jossa on isojaloangervoa. Se on hankittu Särkän taimistolta kymmenen vuotta sitten. Puulijat ovat muutaman vuoden takaa ja yhdessä ne ovat värisopivuutensa vuoksi hurmaavat. Ja joka vuosi nämä näyttävät valtaavan vaan enemmän tilaa, josta en ole yhtään harmissani.

      Poista
  2. Lääh puuh miten ihana tuo sherbet -syysleimu! Ja kaikki muutkin. Peurojen teki ilmeisesti tosi paljon mieli omenaa, suloisia ovat. Ihastuttava tuo pikkumökki puussa. Asuuko siellä joku?

    Aikamoista myräkkää ovat kelit tarjonneet, onneksi välillä edes aurinko pilkahtelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sametti Hortensia, sherbet on mun lemppari ja tänä vuonna se on oikein ryhdissään ja voimissaan. Joka vuosi se ei ole ollut yhtä näyttävä.
      Peuraemo tuli vasansa kanssa ruokailemaan pudonneita omppuja. Kurkisteltiin ikkunasta ja ihmeteltiin pikkuisen miehen kanssa. Hän luuli sitä ensi hepaksi. Emme häirinneet. Näitä omppuja nyt riittää. Olen ihan pöhkö noiden peurojenkin kanssa. Mutta eivät niin kovin paljon meillä ole tehneet tuhoja. Saaristossa ovat enemmän kuin maanvaiva ja siellä asuvana suunnittelisin rumia tekoja varmasti.

      Poista
  3. Kaunis tuo Sherbet Blend, se menee hankintalistalle. Peurat ovat niin kauniita, harmi kun ne ovat sellaisia tuholaisia puutarhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saraheinä, sherbet on suloinen, mutta täytyy myöntää, että se ei ole joka vuosi yhtä näyttävä ja suloinen. Mielestäni muut syysleimut ovat jotenkin enemmän tasavarmoja.

      Poista
  4. Kauniisti vielä kukkivat kukkasi.
    Tuo ensimmäinen kuva on kyllä ihana!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, onneksi vielä kukkii vaikka kylmät yöt jo alkavat näkyä puutarhassa.
      Odottelen kuitenkin vielä kiihkeästi sitä lämmintä jaksoa. Kyllä se tulee ensi viikolla - tuleehan!
      Tuo eka kuva on ihana, kun "kaislamies" kävi viikatoimassa tuon ylälammen. Siitä näkee taas kuvajaisensa ja on mukava uida, kun uistinvita ei takerru sääriin.

      Poista
  5. Oisikohan kesä ollut otollinen hepokateille ja heinäsirkoille? Meillä on myös näkynyt niitä paljon ja isoja yksilöitä. Tänään viimeksi oli yksi loikkinut lasikuistille. Syyshohdekukka on kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, voi olla, että kesä on ollut niille otollinen. Itse en ole niihin juurikaan törmännyt, mutta olen kuullut runsaasti heinäsirkkojen sirinää.
      Syyshohdekukat ovat sekä kauniin värisiä että hauskan mallisia.

      Poista
  6. Liljan ja jaloangervon liitto näyttää täydelliseltä. Jaloangervot selviävät tällaisesta sateisesta kesästä kunnialla; pysyvät pystyssä ja hyvännäköisinä säässä kuin säässä. Sade on kurittanut syysleimuja hakkaamalla ne pitkin pituuttaan. Ihmeellisesti ne kyllä auringon niitä lämittäessä nousevat pystyyn.
    Ensimmäisessä kuvassa vallitsee ihanan rauhallinen tunnelma. Pienet ikkunaruudut ikäänkuin katselevat tyynen lammen pintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, jaloangervot ovat upeita elokuun kukkia. Minulla on niitä eri kokoisia ja värisiä. Nämä ovat isojaloangervoja, suurikokoisia ja näyttäviä, joten suuret puulijat sopivat hyvin niiden kaveriksi.Todellakaan ne eivät hätkähdä sateita.
      Nyt ikkunaruudut näkyvät monen vuosikymmenen jälkeen. Aiemmin vahva villiviinikasvusto peitti ikkunat täysin. No, kohta se on taas samanlainen.

      Poista
  7. Mitkä ihanat sävyt kuvissasi - ensin lämpimät oranssit kallinauhuksessa ja syyshohdekukissa, sitten kylmänviileät värimintut ja syysleimut. Kaunista kukintaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piparminttu, täytyy myöntää, että nuo lämpöiset värit tuntuvat oikein mukavilta näillä keleillä.

      Poista
  8. Me teimme hiljattain myös ihmeen suuren hepokattihavainnon. Jännän näköinen eläin, vähän hätkähdin kun näin sen isona versiona :).

    Kyllä sinun puutarhassasi vaan on niin kauniit sävyt rinta rinnan. Meillä ei taida olla enää kukan kukkaa, mutta omenapuu tekee täällä myös hienoa satoa... Pian saa hillokattilan laittaakin porisemaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pilvi, täytyy myöntää etten aiemmin oikein noita hepokatteja edes huomannut tai sitten sotkin ne heinäsirkkoihin. Mutta tämä piti nyt huolen siitä, että tuli nähdyksi.
      Luulen, että meillä käynnistyy viikonloppuna ensimmäiset ompputalkoot - varmaan aloitetaan hilloista ja sitten siirrytään mehuihin.

      Poista
  9. Kyllä on namun färine leimu, ihanan pehemoone sävy. Samoon tuan lilian keltaane sävy. Angervon kans täyrelline parivalijakko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Navettapiika, tuosta väristä minäkin pidän tuossa leimussa. Ja lilja on kiva kaveri angervolle.

      Poista
  10. Voi miten kaunis syysleimu, ja tuon väristä minttua minäkin voisin kasvattaa:)

    VastaaPoista
  11. Minullakin kasvaa tuo Sherbert leimu, mutta aivan liian kuivalla paikalla. Täytyisi antaa lapion vaan viuhua, moni kasvi kaipaisi parempaa kasvupaikkaa.

    VastaaPoista
  12. Kauniita kuvia! :) Syyshohdekukat on upeita ja ihanan herkkä tuo lilja. <3

    VastaaPoista
  13. Millainen rauhan tyyssija, peurakin uskaltautuu peremmälle. Soma otus, kunhan tyytyy pudokkaisiin.

    VastaaPoista
  14. Suloinen peuranen! Kaunis kuva tuo ensimmäinen. Aivan ihana. Vesi on niin upea elementti.

    VastaaPoista
  15. Ihana tuo violetti väriminttu!

    VastaaPoista
  16. Upea postaus, kiitos Irene!
    Valloittavaa ja ihanaa syksyä sinulle♥♥

    VastaaPoista