sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
Leppoisaa sunnuntaita
Aurinko porottaa niinkuin henäkuussa pitääkin. Nyt se on ihan hyvä juttu, koska meillä sentään satoi perjantaina. Ei tarvitse kastella edes tammipeltoa. Terassille syntyy vahvat varjot. Seuraan kirjosiepon ruoanhakua. Välillä se syöksyy terassillekin. Istun auringossa niin kauan, että hiukset kastuvat. Keho oikein huutaa lämpöä. Sitten vasta lähden kiertelemään varjoisampiin paikkoihin.
Kurkistan huvimajan ikkunasta.
Yläpihalla tuuli tarttuu välillä pöytäliinaan.
Alapihan liljat tuoksuvat pionipenkissä.
Viime vuotiset krassit siementivät. Yhdestä siemenestä on kasvanut ihan itsekseen näin komea kasvi. Luonto on hoitanut tämän ihan yksin - ilman ohjaavaa kättäni.
Hiljentymishuoneen sillan kupeessa kukki pärskäjuuri.
Huonetta vartioi itseensä syventynyt nainen.
Hiljentymishuoneessa kukkii parhaillaan tummaruusuangervo kääpiöpunapajun kyljessä.
Täyteläinen päivä - tankattu aurinkoa ja hiljaisuutta. Voin taas astua uuteen viikkoon vahvana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihanan tunnellmallinen postaus!
VastaaPoistaSamaa mieltä Katjan kanssa:) Upeita, erilaisia tunnelmia välittyy kuvista ja tekstistä.
VastaaPoistaAurinkoa ja rauhaa kuului minunkin viikonloppuuni. Kaunis patsas kauniissa ympäristössä. Mukavaa alkanutta viikkoa:)
VastaaPoistaValtavan kauniita kuvia! Tuollainen hijentymishuone on ihana.
VastaaPoistaHyvää viikkoa sinulle Irene!
Kiitos tästä postauksesta, Irene!
VastaaPoistaRauhaisaa uutta viikon alkua sinulle.
♥
Ihana postaus! Juuri niin, tuollainen hiljentyminen kauniiden asioiden keskellä antaa uutta voimaa...
VastaaPoistaVoi Irene, et tiedä, mitä teidän tammipelto aiheutti meillä: Nyt on jokainen tammi meillä siirretty sopivaan paikkaan ja pienimmätkin taimet saavat jatkaa kasuvaan...Vuonne tähti ja revontulet ne varjostavat kaikkea liikaa, mutta sinne on matkaa...
VastaaPoistaKrassi on hurmaava vanhanajan kasvi ja vielä vaatimatonkin. Pidän myös sen iltatuoksusta.
Ihana patsas!
Katja, Sussi, Konnadonna, Irmastiina, Aili ja Pirjo kiitos kaunis kaikille kommenteistanne. Mukavaa viikon loppua!
VastaaPoistaLeena, tammi on arvokas puu ja sitä on kohdeltava sille kuuluvalla arvokkuudella. Tammi on myös suurikokoinen puu. Mutta tiesitkö, että sitä voi myös leikata. Mieheni leikkaa keskikesällä vanhan tammipelllon (nykyään hengissä 265 tammea) kaikkien tammien alaoksat. Hän kasvattaa runkoja. Mukana on myös muutama "säästöpankkitammi", joihin ei kajota. Ne tulevat olemaan lastenlasten kiipeily- ja majapuita.