Yläpihalla kasvaa valkeita ranskan tulikukkia. Violetti-valkea on upea yhdistelmä tässä kasvissa ja se toistaa kukkapenkin väriteemaa. Kukassa olevien lisäksi penkissä on vahvistumassa aikamoinen ruusukemäärä tätä kasvia, jotka kylvin keväällä. Niin hullannuin tähän kasviin.
Alapihan ranskan tulikukat jo useamman vuoden takaa aloittelevat kukintaa.
Purppuratulikukat ovat myös viehättäviä ja kauniin värisiä. Ne eivät kuitenkaan kasva niin kookkaiksi ja näyttäviksi kuin ranskan tulikukat.
Luonnossa kasvava ukontulikukka kasvoi viime vuonna kukkapenkissäni toista metriä.
Tulikukat edustavat minulle villiä vapautta, jota suuresti arvostan. Samalla kuitenkin kaipaan myös raameja, pysyvyyttä, hallinnan tunnetta ja tiettyä kurinalaisuutta. Näiden kahden vastakkaisen ominaisuuden tulisi olla tasapainossa puutarhassa. Kaipaan vapauden lisäksi myös pysyvyyttä. Sitten silmäni osuivat terijoen salavien säännöllisiin kaareviin muotoihin. Voi miten ne rauhoittivat mieltäni. Puutarhastani löytyy myös tätä vakaata elementtiä. Minun ei tarvitsee tarttua saksiin.
Voin huolettomin mielin istahtaa vaikka pihan korituoliin.
Olipas hyvä postaus =) Tuota pysyvyyden ja vapaan villeyden tasapainoa kaipaan minäkin =) Rauhoittavalta totisesti näyttävät salavasi =)
VastaaPoistaJori, kun katson puutarhaasi, tiedän, että tiedät, mistä puhun.
PoistaSinä suunnittelet kaikki niin tarkoin ja sinulla on vahvat raamit puutarhassasi, joten siellä saa moni villi ja vapaa retkeillä ja kuljeskella aika vapaasti.
Ihania tulikukkia, en ole tiennyt tuollaisia olevan olemassakaan.
VastaaPoistaSateen puuttuessa meillä kukkapenkkien yleisväri alkaa olla ruskea.
Akileija, ukontulikukka ja tummatulikukka ovat niitä tuttuja keltaisia luonnonkasveja, jotka viihtyvät hiekkaisilla penkereillä.
PoistaOsa nurmikkoa ja kasvilaatikkoja on meilläkin jo palanut. Tammipellon kastelusta ei kuitenkaan anneta periksi.
Sinulla on niin paljon erikoisia kukkia! Tänne on mukava tulla tutustuun itselleni outoihin kukkiin, kuten tuo tulikikka.
VastaaPoistaMeillä on mökillä aidanteena terijoen salvaa. Se on yksi lempipuuni.
Hanne, minusta on mkava tutkia kaikkia uusia tulokkaita ja kokeilla niitä puutarhassani. Kaikkein hauskin homma puutarhassa on istuttaminen. Ehkä siksikin näitä täällä riittää.
PoistaTerijoen salava on niin kaunis, kun se on pyöreä itsessään. Täydellinen muoto!
Oih minullakin on keväällä kylvetyistä siemenistä jo mukavan kokoisia puskia tuota ranskantulikukkaa! Eivät kuitenkaan taida kukkia vielä tänä kesänä, vaan joudun odottelemaan...
VastaaPoistaKuivuus alkaa olla kohta sietämätöntä, miksei sitä vettä jo tule???
Minna, aika puskia ne ovat minullakin. Taisin istuttaa ehkä liiankin likelle toisiaan. Luulen, että tämän vuoden siemenkylvöt kukkivat vasta ensi kesänä. On se niin kivaa, kun on niin paljon erilaisia yllätyksiä odottamassa ensi kesänä.
PoistaSateita odotellaan täälläkin.
Ihastuttavat tulikukat, en minäkään ole ennen tíennyt niistä.
VastaaPoistaMinttuli, varmaan tunnistat ukontulikukan ja tumman tulikukan luonnossa. Sinä olet sellainen luonnossa liikkuja.
PoistaKyllähän tuolla mielellään istuisi;)
VastaaPoistaPirjo, joo ihan mielellään istunkin. Jos kohta sataisi, niin ehtisin enemmänkin istuskella.
PoistaIhania ovat tulikukkasi ja muut:))
VastaaPoistaTuohon korituoliin on hyvä istahtaa puun varjoon, ja ihailla hienoa puutarhaasi, Irene.☺
♥
Aili, korituoli on keittiön ikkunaa vastapäätä. Siinä oli aikoinaan Kyllikillä ruusupenkki. Hän näki keittiön ikkunasta ihanat ruusunsa. Nyttemmin uusi sisääntulokukkapenkkini on siinä vieressä. Se on tämän hetkinen silmäteräni.
PoistaTerijoen salava on minusta hieno, kun sillä vain on tarpeeksi tilaa kasvaa. Ihanan kutsuva istuskelupaikka, minkä puun juurella tuoli on? En tunnista lehdistöstä.
VastaaPoistaKonnadonna, Terijoen salava vaatii todellakin kasvutilaa. Ihan pieneen pihaan sitä ei kannata istuttaa. Meillä on täällä maalla niin paljon tilaa eikä naapureita lähimaillakaan, että puita voidaan istutella mielin määrin.
PoistaTuo korituoli on punalehtisen koristeomenapuun alla keittiön ikkunaa vastapäätä.
Minulla toissavuona iti huonosti tulikukat ja sain viime kesänä siis kukkapenkkiini vain yhden sellaisen.
VastaaPoistaKauniita salkoruusujakin siulla on. <3
Una, itäminen on onnenkauppaa. Joskus ei nouse yhtäkään versoa. Tänä vuonna tulikukkani itivät runsaasti.
PoistaSalkoruusuja on myös paljon tänä vuonna, erilaisia ja ervärisiä. Täytyykin kuvata niitäkin.
Harmittelen aina,kun pihani on niin pieni,että sinne ei mahdu terijoensalavaa. Ne ovat niin kauniita pyöreine muotoineen :)
VastaaPoistaKatja, kaikkia ihanuuksia on vaikea saada mahtumaan. Sinun putarhassasi on myös hyvät raamit vesialtaineen. Se ajaa samaa asiaa.
PoistaKauniita nuo tulikukat, mullakin on jotain tulikukan siemeniä, täytyis kokeilla. Tuo kurinalaisuuden ja villin tasapaino puutarhassa pitää niin paikkansa.
VastaaPoistaMaria, tulikukkia on monenlaisia ja pidän niistä kaikista. Villit ja jalostetut ovat molemmat mieleeni. Muistan tuoneeni joskus Ruotsista kymmenen vuotta sitten yksittäisen jättitulikukan. Se hallitsi maisemaa majesteettisuudellaan.
PoistaKurinalaisuuteen minun nyt pitäisi enemmän keskittyä, mutta se ei koskaan onnistu heinäkuussa. Heinäkuun lempeät energiat eivät sitä tue.
Ukontulikukka on minusta todella kiehtova, koska sen esiintyminen luonnossa on yksi merkki rautakautisesta asutuksesta.
VastaaPoista