Kevättä

Kevättä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Tulikukkia ja kurinalaisuuden kaipuuta



Yläpihalla kasvaa valkeita ranskan tulikukkia. Violetti-valkea on upea yhdistelmä tässä kasvissa ja se toistaa kukkapenkin väriteemaa. Kukassa olevien lisäksi penkissä on vahvistumassa aikamoinen ruusukemäärä tätä kasvia, jotka kylvin keväällä. Niin hullannuin tähän kasviin.



Alapihan ranskan tulikukat jo useamman vuoden takaa aloittelevat kukintaa.


Purppuratulikukat ovat myös viehättäviä ja kauniin värisiä. Ne eivät kuitenkaan kasva niin kookkaiksi ja näyttäviksi kuin ranskan tulikukat.
Luonnossa kasvava ukontulikukka kasvoi viime vuonna kukkapenkissäni toista metriä.
Tulikukat edustavat minulle villiä vapautta, jota suuresti arvostan. Samalla kuitenkin kaipaan myös raameja, pysyvyyttä, hallinnan tunnetta ja tiettyä kurinalaisuutta. Näiden kahden vastakkaisen ominaisuuden tulisi olla tasapainossa puutarhassa. Kaipaan vapauden lisäksi myös pysyvyyttä. Sitten silmäni osuivat terijoen salavien säännöllisiin kaareviin muotoihin. Voi miten ne rauhoittivat mieltäni. Puutarhastani löytyy myös tätä vakaata elementtiä. Minun ei tarvitsee tarttua saksiin.


Voin huolettomin mielin istahtaa vaikka pihan korituoliin.


23 kommenttia:

  1. Olipas hyvä postaus =) Tuota pysyvyyden ja vapaan villeyden tasapainoa kaipaan minäkin =) Rauhoittavalta totisesti näyttävät salavasi =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jori, kun katson puutarhaasi, tiedän, että tiedät, mistä puhun.
      Sinä suunnittelet kaikki niin tarkoin ja sinulla on vahvat raamit puutarhassasi, joten siellä saa moni villi ja vapaa retkeillä ja kuljeskella aika vapaasti.

      Poista
  2. Ihania tulikukkia, en ole tiennyt tuollaisia olevan olemassakaan.
    Sateen puuttuessa meillä kukkapenkkien yleisväri alkaa olla ruskea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akileija, ukontulikukka ja tummatulikukka ovat niitä tuttuja keltaisia luonnonkasveja, jotka viihtyvät hiekkaisilla penkereillä.
      Osa nurmikkoa ja kasvilaatikkoja on meilläkin jo palanut. Tammipellon kastelusta ei kuitenkaan anneta periksi.

      Poista
  3. Sinulla on niin paljon erikoisia kukkia! Tänne on mukava tulla tutustuun itselleni outoihin kukkiin, kuten tuo tulikikka.
    Meillä on mökillä aidanteena terijoen salvaa. Se on yksi lempipuuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, minusta on mkava tutkia kaikkia uusia tulokkaita ja kokeilla niitä puutarhassani. Kaikkein hauskin homma puutarhassa on istuttaminen. Ehkä siksikin näitä täällä riittää.
      Terijoen salava on niin kaunis, kun se on pyöreä itsessään. Täydellinen muoto!

      Poista
  4. Oih minullakin on keväällä kylvetyistä siemenistä jo mukavan kokoisia puskia tuota ranskantulikukkaa! Eivät kuitenkaan taida kukkia vielä tänä kesänä, vaan joudun odottelemaan...
    Kuivuus alkaa olla kohta sietämätöntä, miksei sitä vettä jo tule???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, aika puskia ne ovat minullakin. Taisin istuttaa ehkä liiankin likelle toisiaan. Luulen, että tämän vuoden siemenkylvöt kukkivat vasta ensi kesänä. On se niin kivaa, kun on niin paljon erilaisia yllätyksiä odottamassa ensi kesänä.
      Sateita odotellaan täälläkin.

      Poista
  5. Ihastuttavat tulikukat, en minäkään ole ennen tíennyt niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, varmaan tunnistat ukontulikukan ja tumman tulikukan luonnossa. Sinä olet sellainen luonnossa liikkuja.

      Poista
  6. Kyllähän tuolla mielellään istuisi;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirjo, joo ihan mielellään istunkin. Jos kohta sataisi, niin ehtisin enemmänkin istuskella.

      Poista
  7. Ihania ovat tulikukkasi ja muut:))
    Tuohon korituoliin on hyvä istahtaa puun varjoon, ja ihailla hienoa puutarhaasi, Irene.☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, korituoli on keittiön ikkunaa vastapäätä. Siinä oli aikoinaan Kyllikillä ruusupenkki. Hän näki keittiön ikkunasta ihanat ruusunsa. Nyttemmin uusi sisääntulokukkapenkkini on siinä vieressä. Se on tämän hetkinen silmäteräni.

      Poista
  8. Terijoen salava on minusta hieno, kun sillä vain on tarpeeksi tilaa kasvaa. Ihanan kutsuva istuskelupaikka, minkä puun juurella tuoli on? En tunnista lehdistöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Konnadonna, Terijoen salava vaatii todellakin kasvutilaa. Ihan pieneen pihaan sitä ei kannata istuttaa. Meillä on täällä maalla niin paljon tilaa eikä naapureita lähimaillakaan, että puita voidaan istutella mielin määrin.
      Tuo korituoli on punalehtisen koristeomenapuun alla keittiön ikkunaa vastapäätä.

      Poista
  9. Minulla toissavuona iti huonosti tulikukat ja sain viime kesänä siis kukkapenkkiini vain yhden sellaisen.

    Kauniita salkoruusujakin siulla on. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Una, itäminen on onnenkauppaa. Joskus ei nouse yhtäkään versoa. Tänä vuonna tulikukkani itivät runsaasti.
      Salkoruusuja on myös paljon tänä vuonna, erilaisia ja ervärisiä. Täytyykin kuvata niitäkin.

      Poista
  10. Harmittelen aina,kun pihani on niin pieni,että sinne ei mahdu terijoensalavaa. Ne ovat niin kauniita pyöreine muotoineen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kaikkia ihanuuksia on vaikea saada mahtumaan. Sinun putarhassasi on myös hyvät raamit vesialtaineen. Se ajaa samaa asiaa.

      Poista
  11. Kauniita nuo tulikukat, mullakin on jotain tulikukan siemeniä, täytyis kokeilla. Tuo kurinalaisuuden ja villin tasapaino puutarhassa pitää niin paikkansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, tulikukkia on monenlaisia ja pidän niistä kaikista. Villit ja jalostetut ovat molemmat mieleeni. Muistan tuoneeni joskus Ruotsista kymmenen vuotta sitten yksittäisen jättitulikukan. Se hallitsi maisemaa majesteettisuudellaan.
      Kurinalaisuuteen minun nyt pitäisi enemmän keskittyä, mutta se ei koskaan onnistu heinäkuussa. Heinäkuun lempeät energiat eivät sitä tue.

      Poista
  12. Ukontulikukka on minusta todella kiehtova, koska sen esiintyminen luonnossa on yksi merkki rautakautisesta asutuksesta.

    VastaaPoista