Reilu viikko reissussa

Ihanaa olla taas kotona!
Taidettiin haukata aika suuri pala miehen kanssa, kun lähdimme Keski-Eurooppaan autolla reiluksi viikoksi. Autoon kertyi 2.341 ajokilometriä. Matkasimme Finnlinesilla Helsingistä Travemundeen, jossa oltiin iltakymmeneltä perillä. Olimme varannet hotellin Lyypekistä. Siihen loppuivat sitten suunnitelmat. Päätimme lähteä seikkailulle ja kulkea ilman ennakkosuunnitelmaa.

Mies oli saanut pelikaveriltaan vihjeen parista tunnelmallisesta saksalaisesta pikkukaupungista. Päätimme ottaa vihjeestä vaarin ja käänsimme auton nokan kohti Luneburgia. Sieltä löysimme Lunen luostarin.

Harmi, että luostarin kahvilan oli vallannut joku turistiryhmä. Luneburgin torilta ostimme eväiksi kilon luumuja ja pähkinöitä. Siellä myytiin myös perennoja. Tuo iki-ihana valkea syysvuokko olisi pitänyt vaan ostaa, mutta en tohtinut vielä näin alkumatkasta.

Luneburgista sitten toiseen pikkukaupunkiin, Celleen.

Cellestä löysimme salaattibaarin. Mieskin suostui syömään salaattia. Olihan vielä lounasaika.
Illaksi ajoimme pienen pieneen kaupunkiin Hamelniin etsimään pillipiiparia. Mies muisteli, että oli pikkupoikana käynyt tuossa kaupungissa. Pillipiiparia ei löytynyt, mutta kävelimme tuon kuuluisa joen ylitse ja illastimme kaupungin vanhimmassa kestikievarissa, Rattenkellerissä. Siellä oli seinille maalattu erilaisia tapoja rottien hävittämiseksi.

Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan Amsterdamiin. Luin opaskirjasesta, että kaupunkiin ei kannata tulla omalla autolla. Päätimme hankkia majapaikan läheltä Amsterdamia, Hilversumista. Jätimme auton Hilversumiin ja hyppäsimme aamulla paikallisjunaan ja ajoimme Amsterdamiin. No, siellä olikin koulujen loma-aika. Perheitä ja nuorisoa oli liikkeellä valtavat joukot. Reijksmuseon ulkopuolella kiemurteli kaksi sadan metrin pituista jonoa. Teimme nopean tilannearvion ja päätimme, että unohdamme museohaaveet tällä reissulla ja keskitymme tutkimaan kaupunkia vesibussien eri linjoilla.

Kanavissa asutaan toinen toistaan erilaisimmissa kelluvissa asumuksissa.

Kukkatorilla myytiin kransseja, kukkasipuleita, ruusunippuja, hortensioita, heiniä, bonsaipuita....

Olisin saanut kulumaan kokonaisen päivän pelkästään kukkatorilla, mutta lopulta alkoi hämärtää ja oli palattava junalla Hilversumiin.

Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan kohti Tanskanmaata. Tarkoituksena oli ajaa Odenseen. Tutkittuani netistä mielenkiintoisen puutarhan aukioloaikaa, havaitsin sen jo sulkeneen ovensa tältä syksyltä. Päätimme sitten ajaa samantien Tanskan läpi Skåneen, koska siellä on niin paljon mielenkiintoista nähtävää. Joten siis ajoimme yhdessä päivässä Hollannin Hilversumista Ruotsin Landskronaan. Seuraavan päivän vietimme huikean kauniissa maisemissa, kolmessa puutarhassa, joista kerron tarkemmin myöhemmin. Aamukahvilla tutkimme yöpymisvaihtoehtoja huolimattomasti, koska buukkasimme itsemme Visingsöhön. Myöhemmin meille selvisi, että paikka onkin saari keskellä Vätterniä. Olimme vastarannalla vasta iltaseitsemän jälkeen pilkkopimeässä ja odotimme lauttaa. Opastaulussa oli lukemat, että puuskissa tuuli on 19 metriä sekunnissa. Aika tavalla jännitti, koska lautta heittelehti ja automme kastui myös aivan läpimäräksi. Tiesimme, että kukaan ei ole meitä vastassa ja meidän pitää vielä löytää jostakin saarelta yöpymispaikkamme vastaanottorakennus, jonka oveen on teipattu huoneemme avain. Olimme helpottuneita, kun kirjekuori löytyi. Sisällä oli kartta, johin oli piirretty rykelmä taloja. Huoneemme oli talossa numero kymmenen yläkerrassa. Pimeässä oli vaan vaikea noita erottaa, mutta viimein pääsimme oikeaan vuoteeseen. Huh, huh! Sitten päätimme lopettaa tämän seikkailun ja hakeutua mitä pikimmiten kohti Tukholmaa ja Vikinglinen lauttaa. Juuri ja juuri ehdimme Gabriellalle, koska Visingsöstä kulki aamulla lauttoja harvakseen ja lautan kansi täytettiin aina ensin paikallisten kulkuvälineillä.

Miten ihmeen ihanan hiljaista ja rauhallista kotona onkaan!