Mikkelissä ja Saimaalla

Tiedätkö mitä tämä kuva esittää?
Se on kuva mehiläispesästä. Kuva on otettu lasin takaa Tertin kartanon pihassa.

Vaaleanpunainen kartano upeine piihapiireineen sijaitsee Mikkelissä. Kartanolla on rikas ja monipuolinen historia. Tänä päivänänä siellä viljellään ja kestitään ruoka- ja yövieraita.
Päärakennuksessa voi ruokailla 1800-luvun tunnelmissa.

Mikäli haluaa nauttia lounaan tai päiväkahvin modernimmassa ympäristössä, kävelee vaan pihan poikki uudisrakennukseen.

Puutarhafriikille Tertti tarjoaa mielenkiintoista nähtävää.

Yrttipuutarhassa maistelimme mm. kristallisalaattia opastetulla kierroksella.

Naudan takaa löytyi muuripuutarha, joka on rakennettu vanhaan lampolaan, navettaan ja sikalaan. Jokainen huone tarjoaa oman teeman ja erilaiset näkymät.

Rusopäivänliljat hehkuvat yhdessä parinsadan muun maatiaiskasvin kanssa lampolassa.

Humala on peittänyt kauniisti rakenteita, mutta pieniä kurkistuaukkoja on jätetty muurin.
Vanhan navetan pohjaan on tehty taitavia kivitöitä erivärisistä pikkukivistä. Se tuo mieleen toisaalta japanilaiset puutarhat ja toisaalta säännönmukaiset eurooppalaiset barokkipuutarhat.

Entiseen sikalaan on istutettu ruusuja. Ne olivat jo kukkineet, mutta Tertin ruusussa oli vielä muutama kukka jäljellä. Ruusujen yllä lentävät porsaat suurissa kaarirakenteissa.

Kartano on ollut saman suvun hallussa yli sadan vuoden ajan ja siellä on ystävällinen palvelu ja monipuolinen tekemisen meininki.

Tertistä siirryimme Saimaalle. Tertin tuliaisina veimme ystävien veneelle muikkuja ja vorsmackia.

Saimaa näytti parhaat puolensa hellekeleillä. Siellä oli paljon rauhallisempaa ja leppoisampa kuin Suomenlahdella, joka on minulle tutumpi vesiympäristö. Mikä on ihanampaa kuin uida puhtaassa ja lämpöisessä järvessä näillä kuumilla ilmoilla. Tätä olenkin kaivannut koko kesän.