Kevättä

Kevättä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


tiistai 30. elokuuta 2011

Kryssia ja astereita

Ilma on viilennyt sitten elokuun viimeisen helteisen viikonlopun jälkeen. Syksy hiipii varkain. Sen huomaa viimeistään siitä, että kylvämäni asterit availevat nuppujaan kukkapenkissä ja kukkapurkeissa.
Kauppoihin ilmestyvät krysanteemit. Kryssia on monen värisiä ja kokoisia. Jokainen löytää varmaan sopivan omiin tarpeisiinsa. Niillä saa koristeltua sisääntuloa ja terasseja.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Synttärit puutarhassa

Lauantaina vietettiin tyttären kolmekymppisiä Vironperän puutarhassa.
Juhlien valmistelussa paras osuus on koristelu. Ensin kannetaan navetasta kaikki pöydät ja tuolit ulos ja levitellään liinat pöydille. Sitten sirotellaan erilaisia kukka-asetelmia pöydille ja talon kulmille.
Lyhtyjä ripoteltiin puutarhaan joka puolelle aikamoiset määrät.
Vieraskirja hoidettiin kameran avulla. Puutarhaan ripusteltiin erikokoisia ikkunapuitteita ja vieraat saivat ottaa kuvia itsestään ja ystävistään eri kokoonpanoissa.
Ruoaksi oli valittu yksinkertaista ja helppoa pannuruokaa. Jälkkäriksi juustorahkakakkua viinimarjapedillä. Pompotin tytöt saivat paljon kehuja maukkaista ruoista.
Synttärisankari halusi istuttaa puita juhlan kunniaksi. Tässä Kirjovaahtera.
Ylälammen ympäri aseteltiin kaksikymmentäneljä roihua. Pimeässä käveltiin  taikametsän läpi ja käytiin kirjoittamassa oma toive paperille, joka solmittiin puuhun. Omenapuun oksaan ilmestyi useita eri värisiä toivelehdyköitä.
Savusauna oli koristeltu ja sinne oli aseteltu valokuvia sankarista.

torstai 18. elokuuta 2011

Valoaskartelua

Elokuun askarteluna on valon tuominen pimeneviin iltoihin.
 Askarteluhetki aloitetaan puutarha- ja metsäkierroksella. Sammaleen lisäksi koriin poimitaan ruusun- ja orapihlajanmarjat, rautatieomput, tammenterhot, pähkinät ja kastanjat.

Ilvestölkkeihin ja muihin säilöntäpurkkeihin rakennetaan luonnonantimista asetelmia kynttilän ympärille. Ja sitten nautitaan pimenevästä illasta. Terassilla tuoksuu metsä.


sunnuntai 7. elokuuta 2011

Sadonkorjuuta

Keittiöpuutarhan sato kypsyy. Kruunutilli odottelee rapujuhlia.
Kesäkurpitsat odottelevat poimijoita. Ensimmäiset on jo paistettu.
Salaattia saa hakea joka päivä ruokapöytään. Sannin tuomat tomaatit kypsyvät. Yrtit kasvavat.
Meillä on tänä vuonna kylvetty ihan pieni keittiöpuutarha. Meidän omiksi päivittäisiksi tarpeiksi.
Sen sijaan herukkapensaita meillä lienee lähes kaksikymmentä, joten säilöttävää riittää. Tänä vuonna saatiin oikein runsas sato.  MehuMaijaa on keitelty tyttären kanssa koko pyhäpäivä ulkogrillissä. Sitä ei tarvitse vahtia ulkona niin paljon kuin sisällä ja on vapaampaa poimia samaan aikaan kuin keittää mehua. Pähkäilimme tuon säilöntätekniikan kanssa. Olemme perinteisesti aiemmin pullottaneet mehut lasipulloihin, mutta jossakin vaiheessa ennen kevättä viimeisiin pulloihin on iskeytynyt hometta. Siitäkin huolimatta, että pulloja on pesty kylmässä vedessä ja sitten vielä pidelty kuumassa uunissa.
Nyt päätimme kokeillä jotakin muuta. Päätimme pakastaa osan mehuista muovipulloihin. Saa nähdä, miten homma toimii.
Mehusta tuli hyvää. Lopuksi vielä keitettiin kaffet ja syötiin jätskit mustaherukan kera ja hieman kinuskikastiketta kyytipojaksi.

torstai 4. elokuuta 2011

Tsinnia, zinnia elegans

 
Kylvin tsinnian siemenet keväällä ja nyt ne kukkivat. Kukat muistuttavat vähän pieniä daalian kukkia.  Niistä tuli eri värisiä ja kukinnot ovat myös erimuotoisia. Jotkut muistuttavat vähän pompomdaaliaa.
  Tsinnioita kutsutaan myös oppineittenkukaksi. Mistä lie tuo nimi on peräisin? Kasvit ovat kotoisin Meksikosta ja viihtyvät hyvin auringon lämmössä. Minusta ne antavat mukavasti väriä pallotuijarivistööni. Samassa kasvissa on muutamia haaroja, joten toivon pitkää kukintaa.
Perhosia ja muita pikkuöttiäisiä kukat näyttävät keräävän.






keskiviikko 3. elokuuta 2011

Lomaltapaluu

Pistäydyin pariin kertaan minilomilla heinäkuun lopulla tyttären tuuratessa Lohjalla. Ensin purjehduksella Helsingistä Naantaliin ystäväpariskunnan kanssa. Täytyy todeta, että Suomen saaristo on varmasti maailman kauneinta. Rannikko on niin saaristoinen ja karikkoinen ja matala, että on todella osattava navigoida. Samalla se on äärettömän kaunis vaihtelevine maisemineen.
Toinen minilomani suuntautui Pohjanmaalle äitini suvun kesäpaikalle. Sain viettää äidin kanssa muutaman päivän Alavudella Vetämäjärven lämpöisissä vesissä ja mäntykankaalla. Molemmat reissut olivat hyvin erilaisia, mutta päivät soljuivat lämpöisessä säässä ja rennoissa tunnelmissa luonnon keskellä. Pari pientä ukkoskuuroa vastaanotettiin heti naistenviikon jälken.
Vironperälle palatessa jännitti tietysti, miltä puutarhassa näyttää. Yleisnäkymä oli vehmas ja runsas ja myös ylikasvanutta näkymää osui silmiin. Mies toivottavasti haluaa viikatoida.
Rikkaruohojen kitkentää minulla taas riittää. Mutta parempi valita katseelleen suosiollisia näkymiä, niin pysyy mieli vielä levollisena.
Liljojen makea tuoksu täyttää jälleen ilman.
Vastaperustetun uuden ruusupenkkinin laidalla on salkoruusu avannut muutaman nupun.
Ihanaa olla taas kotona!