Vielä on toukokuu

Vielä on toukokuu - lempikuukauteni. Se on ollut työntäyteinen. Se on ollut kuuma. Se on ollut hengästyttävä. Se on ollut runsas. Se on ollut armoton. Se on ollut huumaavan kaunis. 

Tuntuu siltä kuin yhdessä kiihkeässä kuukaudessa olisi elänyt monta hitaampaa pimeää kuukautta.

Maisemat, tunnelmat, äänet ja tuoksut ovat vaihtuneet tiheään. 

Ennen kuin kuukausi kääntyy kesäksi, haluan ikuistaa tänään ympäristöä useaan kuvaan.

Ikuistettava ennen menetystä

Sen verran tuli kasvien menetyksiä viime talvelta, että muistan taas, että mikään ei ole ikuista puutarhassa. Jospa nyt ikuistan sitten sellaista, jonka menetys on todennäköistä lähitulevaisuudessa. Ylälammen nurkalla on jo monta vuotta sitten kuollut terijoensalava, joka on uhkaavasti kaatumassa lampeen. Kaatuuko se tänä vuonna vai vasta ensi vuonna? Toivottavasti on pystyssä ainakin muutaman viikon, että linnunpoikaset ehtivät varttua pesässä.

Istutin muutama vuosi sitten alppikärhön sen juurelle verhoamaan tuota puuta. Kärhö on saanut nyt juuriston hyvin kasvamaan rannan vahvassa mullassa. Tänä vuonna kukinta on oikein runsas ensimmäistä kertaa.

Kun tuo salava on kaatunut, siirrän kärhön muualle kasvamaan. Tosin en vielä tiedä minne. Eikä tarvitsekaan. Tilanne puutarhassa on silloin  varmasti aika lailla toisen näköinen kuin tänään - ja minun mieltymykseni myöskin.

Tänään nautin tästä näystä.
Suloista sunnuntaita!

Riehaantuneet omenapuut

Tulin vaan kertomaan, että omenapuut ovat täysin riehaantuneet.

Voiko joku selittää, miksi meidän ihan kaikki omenapuut ovat aivan valkoisenaan kukista - ikivanhat ja ihan uudet!

Ylätaloa tuskin erottaa omenan kukinnan takaa.

Talviomppu on aivan valkea.

Mies värkkäsi modernin version hyönteisten huoneistohotellista.

Yksi niistä pääsi omenatarhaan.

Monta vuotta kituuttanut koristeomppukin on kukassa.

Muutama tulppani kukkii vielä.

Nonni, nyt sitten syreenitkin aloittavat. Menen ihan sanattomaksi. Voiko tämä olla tottakaan!

Kevään viimeisiä kukkijoita

Nyt on ihan kesäkelit.
Bloggariystävä kirjoitti, että on jo kesä. Vastustan ajatusta, koska rakastan kevättä. Vielä on kevät. Onhan!
Rakastan luonnonmukaista rantapöheikköä.

Se muistuttaa tähän aikaan villiä niittyä. Sitä hallitsevat saniaiset. Ne  nousevat herkkinä ja vaalean vihreinä. Osa narsisseista on siellä jo kuihtunut. Tulppaanit ja metsäkurjenpolvet aloittelevat kukintaa.

Kasvuston pohjalla kielot kukkivat.  Mikä hurmaava tuoksu!

Aivan rannassa odottaa ihana yllätys. Huhtikuussa Barnhavenilta tilaamani esikkolähetyksen ensimmäinen esikko kukkii. Se on japaninesikko 'Apple Blossom'.

Syksyllä istutetut pikkutorvinarskut ovat heränneet kevääseen hiljentymishuoneessa. Viereinen onnenpensas on saanut talvella siipeensä, mutta henki kuitenkin vielä pihisee. Kukinta nyt menetettiin tältä keväältä.

Narskut kukkivat vielä varjopaikoissa.

Tulppaanit ovat saaneet kukat auki.

Yläpihalla näytti hetki sitten siltä, että taikapähkinä kuuluu talvimenetyksiin. Mutta nyt sieltä näyttää versovan yksi oksa kuolleen näköisestä rungosta.  Mukavaa - ehkä se joskus kukkii.

Isokolmilehdessä on nyt jo kaksi kukkaa. Hitaasti, mutta varmasti se tuuheutuu.

Punakolmilehdestä toinen on kasvattanut kukan. Arovuokot siinä vierellä ovat aloittaneet kukinnan.

'Lady Jane' -italiantulppaanit ovat niin raikkaan pirteitä kukkapenkissä. Tilasin niiden sipuleita lisää viime syksynä.

Oho - nämä ovat kyllä italiantulppaaneja, mutta ilmeisesti eri lajiketta. Ehkä ne ovat 'Cynthioita'. Ei ole ensimmäinen kerta, että saa jotakin muuta, mitä on tilannut.

Omenapuut ovat nyt aivan täynnä kukkia. En muista, koska ne ovat kukkineet näin runsaasti. Kimalaisia on jonkin verran eikä myrskyjä ole luvassa. Ehkä syksyllä saadaan omenoita.

Pikkulinnut ovat touhuissaan ja ilman täyttää linnunlaulu.
Miehillä on armeijassa aamukampa, josta lasketaan päiviä, koska pääsee vapauteen. Minä tarvitsen kevätkamman. Kuinka monta päivää saan vielä pitää kevättä täällä.
Voiko enää kauniimpia päiviä tullakaan!

Puiden kukintaa ja telkkäperhe

Haluaisin pysäyttää kevään juuri nyt tähän kohtaan!
Kirsikka- ja luumupuut kukkivat.

Läheisestä luumulehdosta siirtämämme kaikki luumupuut ovat nyt kukassa. Keväinen hevosenlanta-annostus on selvästi vahvistanut kukintaa. Aiemmin ovat saaneet kukkia ja kasvaa ilman mitään lisäravinteita.

Alatalon sisääntulon pilvikirsikka on samaan aikaan kukassa.

Pilvikirsikan kukat keräävät kimalaisia.

Omenat aloittavat kukintaa. Kukinnan avaa rautatienomenapuu.

Rautatienompun vaaleanpunaiset nuput ovat vastustamattomia.
Osuuko omppujen pääkukinta viikonloppuun vai siirtyykö ensi viikkoon?

Juuri nyt kukkapenkeissä kukkivat kaikki samaan aikaan.

Onneksi ihan kaikki tulppaanit eivät ole vielä avanneet nuppujaan.

Telkkämuorilla on seitsemän poikasta alalammessa.

Kuvasin niitä niin innokkaasti, että ne lähtivät tepastelemaan ylälampeen.
Kärhön kukat eivät onneksi ole vielä avautuneet terijoen salavassa.

Narsisseja pitkin pihaa ja metsiä

Olen keskittynyt tulppaaneihin muutaman vuoden ja vähän ylenkatsonut narsisseja. Ne tuntuivat jotenkin liian helpoilta kasveilta puutarhahörhölle. Ne ovat takuuvarmoja - eivät kelpaa edes millekään eläimille. Lisäksi ne lisääntyvät joka vuosi ihan itsekseen. Tulppaaneista osa on hieman "nirppanokka prinsessailijoita". Niitä saa lisätä joka vuosi, jos niistä haluaa nauttia - ainakin kaikkein muhkeimmat.
Miten typerää!
Mutta onneksi löysin narsissit taas uudelleen.

Nämä narsissit  olen istuttanut rantapusikkoon kymmenen vuotta sitten. Ne eivät ole päässeet edes säädylliseen kukkapenkkiin ja ovat edelleen hengissä. Ne näyttävät vähän vanhoilta runoilijanarsisseilta kapeine lehtineen.

Tähtinarsissi "Ice Follies" on monille tuttu narsissi.

Alun perin narsissi tarkoitti minulle lähinnä keltaista 'Carltonia'. Niitä olen levitellyt ympäri tonttia. Osa pitäisi jo jakaa. Narsissi ei oikeastaan vaadi muuta kuin muutaman vuoden välein tapahtuvaa jakamista. Kun kukinta alkaa vähetä, on aika kaivaa sipulit ylös ja istuttaa ne taas uuteen paikkaan.

Kirkkaan keltaiset perhosnarsissit ovat viihtyneet hyvin kukkapenkissä. Erikoista, että halajan nyt näitä vahvan keltaisia värejä."Tulppaanikaudellani" istutin ainoastaan valkoisia tai ainakin vaalean värisiä narsisseja.

Narsisseista löytyy myös kerrannaiskukkaisia lajeja.

Nämä keltaiset kerrannaiset kukkivat katsuran juurella.

Vaaleat suuret kerrannaiset  'Manly't istutin metsänpohjaan aidan seunustalle toissa syksynä. Sieltä ne nousivat ihan hienosti myös tänä keväänä.

Sisääntulon kukkapenkissä pionien vieressä kasvaa valkoisia tulppaaneja, 'Mount Hoodeja'. Perunanarsisseja olen istuttanut, mutta niitä ei ole vielä näkynyt. Ovatko ne hävinneet vai antavatko ne odotuttaa itseään!

Viime syksynä aloin istutella pikkunarsisseja ympäri metsiä. Kuvassa on 'Kaydee'-syklaaminarsisseja valkovuokkojen keskellä.

'Kaydee' -syklaaminarsisseja riitti moneen paikkaan. Istutin niitä isotähtihyasinttien kanssa suuren vaahteran juurelle. Isotähtihyasinteista tosin on näkyvissä vasta lehdet.

Tässä 'Pueblo'-nunnanarsisseja mustikanvarpujen vieressä.

Ihastuin syksyllä pienikokoisiin narsisseihin. Ne sopivat luonnonmukaisille alueille oikein  hyvin. Tässä 'Bellsong'-nunnanarsisi, jolla on haalean vaaleanpunainen torvi.

'Cha cha -syklaaminarskuilla on myös vaaleanpunainen torvi. Ne saavat kasvaa leikkimökin vieressä uudessa kukkapenkissä.

Minulla taisi karata mopo käsistä syksyllä. Ihan vielä viimeisiä syksyn edullisia ostoksia oli 50 'Gragford'- pikkutorvinarsissia, jotka kaivoin  ylälammen takametsään. Ne tuoksuvat somasti.

Metsässä on juuri nyt niin ihanainen tunnelma, kun saniaiset nostavat ja levittävät herkkiä vaaleanvihreitä lehtiä ilmoille. Sopivat muuten narskuille hyvin kaveriksi.