Kevättä

Kevättä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


tiistai 25. syyskuuta 2012

Mattimyöhäset


Rannassa kukkivat paraikaa keltaiset tiikerililjat. Ilmeisesti olen istutettanut ne myöhään keväällä, koska nyt vasta ne kukkivat. Ne ovat aika huikean näköisiä tähän vuodenaikaan.


Syyskimikit ehtivät kukkia vielä tänä syksynä. Ne availevat violettia helminauhaansa ja sieltä putkahtaa puhtaan valkea kukinto esiin.


Tänään näin ensimmäiset suuret kurkiaurat matkalla etelään. Tuli heti niin syksyinen olo. Samaan aikaan herkät unikot työntävät vielä nuppuja ja kukkia. Eivätkö ne vilustu?


Pitkät vaalean keltaiset kukat huojuvat tuulessa. Ne saavat hyvälle tuulelle. Olen kylvänyt ne monta vuotta sitten ja nyt saan niistä nauttia. Muistaakseni ne ovat keltaisia mirrinminttuja. Onko sellaisia oikeasti vai muistanko ihan väärin?

Rakkaat syysvuokkoni sulostuttavat puutarhaa. Löydän myös saunan kukkapenkistä avonaisia kerrottuja syysvuokkoja.

torstai 20. syyskuuta 2012

Kaksiväriset


Endless summer -hortensian kukat ovat joko sinisiä tai punaisia riippuen mullan happamuusasteesta. Viime vuonna kukat olivat punaisia  ja tämän kesän lopulla sinisiä. Kukkaruukussa asustavan hortensiani kukista osa kukki punaisena ja osa sinisenä keskikesällä. Erikoisen näköistä!


Vanhan ja suuren vaaleanpunaisen neilikkaruusuni yhteen oksaan ilmestyi pari kesää sitten tummanpunaisia kukkia. Tässä kuvassa nuo tummanpunaiset näkyvät taustalla.


Tummanpunainen neilikkaruusu näyttää tältä. Ihmettelen vaan, mistä syystä neilikkaruusussa voi olla eri värisiä kukkia.


Tänään ällistyin aamulla polkiessani postiluukulle. Heinähäkissä kasvavaan keltaiseen daaliaan on avautumassa violetti kukka. Piti oikein pysähtyä tarkastelemaan, onko siihen viereen lipsahtanut violetti daalia. Ei, tuo kukka kasvaa keltaisessa daaliassa. Mitä ihmettä? Kuka osaa tämän selittää?


Tässä sitten kuva navetasta löytyneestä vanhasta heinähäkistä. Olen istuttanut sen täyteen kukkia.


maanantai 17. syyskuuta 2012

Maanantaipäivän ratoksi


Maanantai ja sataa.
Tuuli lähentelee myrskyä.
Tietotyö ei onnistu, koska yhteydet pätkivät tuulessa.


Tuulenpitävät kamppeet niskaan ja ulos.
Saksin mielennostatuskimppua puutarhasta.
Ihmeellisen paljon etsivä vielä löytää.


Keltavalkeaa piristystä höystettynä villamon hopeisilla lehdillä.
Kosmosta, krassia, kukonkannusta, lumimarjaa.
Niistä rakentuu hyvä mieli.
Mistä sinä sen tänään rakennat?

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Kevätsipuleita maahan


Kevätsipuliluetteloita on pitkin pöytiä. Mitähän sitä tilaisi! 
Parasta tarkistaa ensin, miltä viime keväänä näytti. Nuo pionitulppaanit, Carnaval de Nice,  olivat ihan ykkösiä. Kukkivatkin vaikka kuinka pitkään. Ja maljakossa olivat hurmaavia omenankukkien kanssa. Sisareni huudahti sponttaanisti: "Ihania pioneja!"


Tummat tulppaanit, Yön kungattaret, olivat varsin pitkiä ja näyttäviä. Ne piristivät mukavasti sekä valkeita että  pastellinvärisiä kukkapenkkejä.


Kaikenlaiset valkoiset tulppaanit ovat aina hurmaavia. Ne valaisevat kauniisti vihreän ympäristön. En ole pettynyt vielä yhteenkään valkeaan tulppaaniin olivat ne sitten yksinkertaisia, kerrottuja tai liljakukkaisia.




Pienikokoinen kerrottu pastellinvärinen lajitelma -pakkaus oli pettymys. Lähes kaikki tulppaanit olivat voimakkaan punaisen värisiä. Niitä en nyt  tilaa enää.


Ensimmäinen lähetys tuli postissa. Se tuli Hollannista. Olen muutaman vuoden suunnitellut ja haaveillut matkaa autolla Hollantiin, jossa voisin täyttää koko matkalaukun kukkasipuleilla. Koska tuo matka ei taaskaan toteutunut, tilasin  lohdutukseksi suuren pahvilaatikollisen kukkasipuleita.


Uusi sisääntulopenkki kaipaa ehdottomasti näyttävän tulppaaniasetelman. Nyt on piilotettu multiin 220 tulppaaninsipulia värisävyltään lilan-vaaleanpunaisen-valkoisen ja muutaman keltaisen -asetelma. Lisäksi penkkiin lisäsin viisi violettia Gladiator-laukkaa. Niin ja siihen viereeen pääsi kolme madonnanliljan sipulia. Muuten en olisi näitä vielä näin aikaisin istuttanut. Madonnanliljat olisi pitänyt mullata jo elokuun puolella.

torstai 13. syyskuuta 2012

Keittiöesittely haasteena


Tervetuloa keittiööni!
Sain haasteen esitellä keittiöni Tanskulta Hyppysellinen fantasiaa  -blogista.
Minun keittiössäni on suuri ikkuna, josta on ihanat näkymät puutarhaan ja ikkunalla keikkuu haltijatar kukkakaaren  yläpuolella.

B:ltä saamani keittiönhaltijatar pitää huolen siitä, että kaikki sujuu asianmukaisesti keittiöpuuhissa.


Kukkaruukussa roikkuu H:lta saamani vaaleanpunainen sydän muistuttamassa asioiden tärkeysjärjestyksestä niinä hetkinä kun keittiössä eletään hektisissä tunnelmissa.



Liesi on keittiön sydän. Meillä se on esikoiseni pyynnöstä kaasuliesi. Kaasupullo sijaitsee hellanvieruskaapissa.


Astiakaapit ja keittiökoneita.


Ruokapöydän päällä on Outin sillkihuiville maalaama suosikkitauluni: "Kaksi mustaa kissaa". Kissat kylläkin muistuttavat mielestäni enemmän susia. Toisen korvien välissä majailee pari keijua ja toisen kuonolla ja kaulassa taas vaaleanpunaisia perhosia.


Tiskipöytä löytyy myös keittiöstäni.

Keittiönesittely -haasteen ojennan edelleen eteenpäin Inkiväärille Periferia-blogiin!

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Kukkakimppuja viikonlopun ratoksi



Lauantaina oli erikoinen keli. Vuoroin satoi ja paistoi. Aina välillä sekä paistoi että satoi samaan aikaan.  Sateiden välissä  saimme kuitenkin kerättyä omenoita lähes sata kiloa puristamolle. K innostui keräämään pihan ja pientareiden kukista useita kukkakimppuja.



Pikkuinen  sai oman keijuruusun.


Katja  on perustanut oman blogitunnustuksen Viherpiiperrystä sun muuta -blogissaan. Sain sen häneltä. Kiitos!
Se annetaan henkilölle, joka tukee, neuvoo ja tsemppaa blogiystävää.


Haluan antaa sen edelleen
Tuijalle blogiin Tuijan koti ja puutarha
Ailille blogiin Aili-mummon arkea
Sarille blogiin Sarin puutarhaan


lauantai 8. syyskuuta 2012

Vaahteroita, Acer-sukua


Vaahteran lehdet saavat jo ruskan värejä. Metsävaahteroita kasvaa tontilla luonnostaan useita. Pidän niistä. Lapsuuden mummolassa puutarhakeinu sijaitsi suuren kauniin vaahteran katveessa.
Voisin tutkia tontin vaahteroita lähempää. Niitä on hankittu erilaisia vuosien saatossa. Joitakin on vain yksi yksilö, joitakin useampia.

Koreanvaahtera (Acer pseudosieboldianum) on pienikokoinen ja saa kauniin punaisen ruskavärin.
Pennsylvanian vaahtera (Acer pensylvanicum)  viihtyy hyvin aluskasvillisuudessakin. Sillä on valtavan suuret lehdet ja runko uurteinen.

Mongolianvaahteralla (Acer tataricum subst. ginnala) on hauskanväriset lenninsiivet, joilla se kuljettaa siementä.


Kirjovaahtera (Acer platanoides "Drummondii") on kauneimmillaan kesällä kaksivärisine lehtineen.


Hurmevaahtera (Acer platanoides pl. "Faasen´s Black") kasvaa isoksi puuksi ja riemastuttaa koko kesän punaisella värillään.


Hopeavaahtera (Acer saccharinum) kasvaa kosteassa melko nopeasti suureksi puuksi ja viehättää hopeisella lehtienalusvärillään.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Syysvuokko, Anemone hupehensis


Syksyn kruunaamaton kuningatar, syysvuokko esittelyssä tänään ainokaisen tyttäreni syntymäpäivän kunniaksi!




Aikamoista kuhinaa ja pörinää auringon lämmössä vuokkomättäällä.
Kukkakärpäset selvästi nautiskelevat hitaasti päivästä, mutta pörriäinen kerää mettä rivakasti ja määrätietoisesti poiketen ehdottomasti jokaiseen avonaiseen kukintoon.



Scillan puutarhasta sain seuraavan tunnustuksen:


Säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
 
3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
 
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
 vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin .
Kiitän tunnustuksesta ja annan sen eteenpäin Titelle, Vanhan talon korjaajalle. Ole hyvä!



sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Rakas romu

Sain Saaripalstan Sailalta haasteen esitellä itselleni rakkaan romun. Romulla tarkoitetaan huonekalua. Sen varmaankin voi ajatella myös hieman laveammin. Ajattelin nimittäin esitellä teille ryijyn.




Kuva on otettu kolmessa osassa, koska en saanut ryijyä mahtumaan yhteen kuvaan. Se on kolmisen metriä pitkä.

Ryijy on noin satavuotias. Se on valmistettu Etelä-Pohjanmaalla isoäidilleni luultavasti häälahjaksi. Arvioisin, että se on tehty 1910-luvulla ja tiedän, että sen on kutonut mummoni isosisko. Lanka on kehrätty itse omista lampaista ja värjätty kotikonstein. Tuo ruskea väri on saatu sipulinkuorista ja sininen mustikoista. Ryijyn yläosassa on kuvattu neljä peuraa. En tiedä, onko malli saatu jostakin sen aikaisista lehdistä vai onko suunnittelu omaa käsialaa. Saattaisiko joku tietää enemmän?

Muistan, että ryijyä säilytettiin mummolan isossa kammarissa, joka oli jonkinlainen vierashuone. Huonetta ei lämmitetty niin usein kuin arkikäytössä olevia huoneita. Ryijy oli seinällä, mutta sen alaosa laskeutui sohvan päälle ja sieltä edelleen lattialle. Sittemmin ryijy periytyi heidän vanhimmalle tyttärelleen, kummitädilleni. Häneltä sain tuon aarteen kotiini. Meillä se mahtuu riippumaan suorana seinällä.

Rakkaan romun viestikapulan ojennan edelleen

Mäntylään ja Korppien taivaan alle. Olkaat hyvät!