Olin eilen illalla käymässä Lohjan oppaiden kanssa Arboretum Magnoliassa. Se sijaitsee Lohjanjärven pohjoispuolella Karkalinniemessä. Edellisen kerran kävin siellä pari vuotta sitten elokuussa. Voit lukea edellisestä visiitistäni tästä
(KLIK). Arboretum näyttää toki eri näköiseltä alkukesällä kuin loppukesällä.
Magnoliat kukkivat jo toukokuussa. Yhdessä magnoliassa oli vielä kukkia jäljellä. Pensasmagnoliassa oli runsaasti nuppuja. Vannoin, että ensi vuonna en missaa magnolioiden kukintaa.
Rhodot ja atsaleat kukkivat näyttävästi.
Uusimpana tulokkaana arboretumiin on ilmestynyt kantopuutarha järven rannalle kostean saniais kasvuston kupeeseen. Se on raikkaan vihreä hiljainen keidas.
Maanrakentaja on kuljettanut paikalle valtavan määrän kantoja, jotka on aseteltu kauniisti maastoon. Kasvualueet on erotettu poluista puunrungoilla. Alueet on katettu punaisella koristehakkeella.
Alueelle on istutettu valtavasti erilaisia saniaisia, varjohiippoja, kuunliljoja ja rotkolemmikkejä. Odotan innolla kasvien kasvamista ja leviämistä. Ne ovat vielä aika pieniä.
Perhospuutarhaa ei ollut vielä edellisellä visiitilläni. Loppukesästä voi istuskella penkillä bongaamassa perhosia perennatarhassa.
Itseäni kiinnostavat tällä hetkellä vaahterat. Olen ostanut Mustilasta ihan minejä vaahteroita, eikä minulla ole oikein käsitystä, minkä näköisiä niistä kasvaa. Tätä viitavaahteraa on meillä myös. Runko on vihreä ja lehtiruodit ovat kauniin punaiset.
Amurinvaahtera kukkii kauniisti ja sen runko on kaunis. Istutin keväällä meille juuri tällaisen pikkuruisen vaahteran. Tämän vaahteran ulkonäkö yllätti minut iloisesti.
Kaikkein kaunein runko on kuitenkin tuohituomella. Se kasvaa hillittömän suureksi. Luulin noita pikkuisiksi koristepuiksi ja olen istuttanut kaksi tuohituomea ihan vierekkäin. Olisi viisasta tehdä visiitti johonkin arboretumiin ennen kuin istuttaa yhtään puuta.
Japanin pagodipuu, joka on arboretumin mielenkiintoisin ja harvinaisin yksilö, voi nyt huonosti. Se on kuivattanut oksiaan ja siellä täällä näkyy muutama lehtirypäs kasvavan oksista. Hienoa jos tämä puu voitaisiin jotenkin vielä pelastaa ja ympätä alkuja johonkin varmempaan lajikkeeseen. Toisaalta on ollut suoranainen ihme, että Suomen oloissa tämä on kasvanut isoksi puuksi.
Kun puut on jo saatu pääosin istutettua arboretumiin, vuorossa ovat nyt perennat. Perenna istutukset puiden lomissa ovat henkäsalpaavan kauniita ja hyvinvoivia.
Maisema on vaihtelevaa ja nyt on ehditty panostaa myös moniin yksityiskohtiin. Usean portin pielessä kasvaa valkoista 'Alpina Plena' -kärhöä.
Suomi 100 -vuoden kukkiaksi puutarhaa koristaa taiteilija Jenni Tieahon luonnonmateriaaleista kasattu teos Suomen hevosesta.
Yksi salaisuus arboretumin kasvien hyvinvointiin liittyy kasteluun. Suvi Pohjola-Stenroos esittelee meille juurikastelijaa. Tämäkin kevät on ollut puille ja muille kasveille liian kuiva. Vesi olisi saatava kaikki tehokkaasti juurialueen käyttöön. Arboretumin väki on tykästynyt tämän mallin käyttöön.
Kolmaskin uutuus arboretumiin on rakentunut sitten edellisen käynnin: lasten luontopolku. Enpä taida jaksaa odottaa edes ensi toukokuuhun seuraavaa kertaa, vaan tulen juhannuksen jälkeen testaamaan tuon polun lasten kanssa.