Sydänsuven laiskoja päiviä

On kosteaa, kuumaa ja tuulenvirekään ei käy. Pihan pionit ovat täyteläisiä ja raskaita.

Mitään ei nyt jaksa tehdä. Korkeintaan pieneksi hetkeksi voi heittäytyä aurinkotuoliin.

Ainoita ahkeroijia ovat kimalaiset ja kukkakärpäset.

Vesimittarit liikkuvat hitaasti lammen pinnalla.

Kaikki hakeutuvat varjoon. Sinne yltää pihan tuoksut. Neidonruusun vieno tuoksu hukkuu jasmikkeen tuoksun alle. Pihalla niitä on monen reitin varrella.

Laiskotellaan nyt ja nautitaan pihasta. Kun tulee viileämpää, maalataan leikkimökki loppuun. Tavarat ovat vielä ulkona, kun kaksi sisäseinää saatiin eilen valmiiksi. Tänään on etsitty pikkutyttöjen kanssa ahomansikoita ja ketunleipiä.

Suloista Suvea!

Kesäpäivänseisaus

Tänään on kesäpäivänseisaus - päivä on pisimmillään ja yö lyhyimmillään.
Ilma on ollut hautova. Toivoin sateita ja niitä saatiin 60 milliä kahdessa viikossa.
Tänään paistoi aurinko mukavasti, mutta illansuussa veti pilveen jälleen.

Helmiorapihlaja kukkii edelleen. Sen valkeat kukat ovat nyt muuttuneet vaaleanpunaisiksi.

Vaaleanpunaiset pionit aloittivat pionien juhlat. Sarah Bernhard tuoksuu voimakkaasti.

Punaista punaisella - pioneja ja purppuraluppioita.

Lehtosinilatvoja ja pioneja sisääntulopenkissä.

Kukkapenkit alkavat olla paikoin läpinäkymättömiä. Edessä viinilaukka, lehtosinilatvoja ja pioneja.

Kun oikein tarkkaan tutkin, huomaan myös matalia oregoninlaukkoja pionien vierellä.

Tänä vuonna lehtosinilatvat juhlivat useassa kukkapenkissä. Edessä avautuvat hajulaukat.

Ruusupenkki kärsi pahimmat tuhot viime talvena. Mutta sieltä nousee muutamia valkoisia ja sinisiä kurjenmiekkoja. Ne eivät ole minulla kovin hyvin aiemmin viihtyneet.

Syksyllä istutin useita jättitähdikkejä eri kukkapenkkeihin. Ne keventävät mukavasti näkymiä. Alatalon kukkapenkkiin on kasvanut kissankelloja jättitähdikin kaveriksi. Niin se luonto usein yllättää mukavasti.

Toukokuussa istutettu Viron tuliainen vaahtera 'Paldiski' on juurtunut hyvin. Sillä on hauskan rispaantuneet lehdet. Näille uusille puille kannettiin vettä myös kuivina kausina.

Sateet ovat herättäneet henkiin kolme vuotta sitten metsään istutetun pikkuruisen pirunnuijan. Se on Mustilan tuliaisia. Kasvin pitäisi kasvattaa tulevaisuudessa punaiset marjat. Meillä kasvoi aiemmin Espoon kodissamme pirunkeppi eli piikkiaralia. Sen lehdet ovat erinäköisiä kuin pirunnuijalla. Ne muistuttavat enemmän jalopähkinän lehtiä.

Jotkut kasvit vaan jurottavat jonkun vuoden ennen kuin nousevat esiin. Luulin, että marhanlilja 'Gaybird' oli harhaostos. Mutta tänään se sitten ilmoitti maailmalle olemassaolostaan. Näihin marhanliljoihin olen tykästynyt. Istutin niitä viime syksynä useita. Saa nähdä pitävätkö nekin välivuoden.

Rannan ruusut tuoksuvat viehkosti.
Tervetuloa Juhannus!

Josko yöllä sataisi

Tänään taas on ollut mitä hurmaavin auringonpaiste. Kimalaiset ovat olleet tosi aktiivisia vai ovatko ne vaan selvästi lisääntyneet pihassa? Niitä nyt vaan hyörii joka puolella.
Olen istuttanut tänään viimeisetkin hyötyläiset lavakauluksiin ja kukkaruukkuihin. Pari tomaattia, kesäkurpitsa ja joitakin yrttejä pääsi kukkaruukkuihin ovensuuhun. Muut kasvavat lavakauluksissa. Pinaatti näyttää kasvaneen nopeimmin, pensasmustikat tekevät jo marjaa ja mansikat kukkivat.

Auringonpaiste on mitä mainiointa, mutta sataakin voisi välillä. Jostakin syystä meille ei nyt ole kuurot osuneet. Tänään on tuullut lupaavasti. Usein tuuli ennakoi sadetta.
Rannassa riittää hyvin kosteutta. Kurjenmiekoista osa vielä kukkii ja kurtturuusu kukkii ja tuoksuu viehkosti.

Varjon kasvit voivat vielä hyvin. Punainen varjolilja kukkii, kun valkoinen vielä nuppuilee.

Pionit eivät näytä janoisilta. Dr. Alexander Fleming kasvaa lämpöisimmällä paikalla, koska se nyt aloitti kukkimaan ensimmäisenä. Veikkaan, että pionien pääkukinta osuu mukavasti juhannukseen.

Jaoin muutama vuosi sitten ikivanhan pionin juurakon useaan osaan ja istutin silloiseen uuteen kukkapenkiin. Tänä vuonna jakopaloissa on runsaasti nuppuja ja tänään kukkajuhlat alkoivat. Tämä saattaa olla Bowl of Beauty. Luulin, että olen jakamassa Sarah Bernhardia. Jakamisen aikaan kukinta oli jo ohitse, joten olin pelkän muistin varassa. Kaunis kukinta on tämäkin.

"Juhannusmorsiammessa" on onneksi vielä nuppuja. Toivon, että sen kukintaa riittää vielä juhannukseen.

Nyt löytyi minunkin kukkapenkistä yllätyksekseni "mummon myssyn" mallinen akileija. On sen hamoset selvästi kerroksellisemmat kuin sen takana kasvavan lehtoakileijan. Mistä lienee siihen tupsahtanut!

Idänunikon kukinnan eri vaiheita on hauska seurata.

Vielä löytyy pihalta muutama syreenin kukka. Kaarisyreeni ei kukkinut kovin runsaasti. Se on varmaan ollut janoinen ja odottaa sadetta. Sitä odottavat kaikki muutkin.

Sydämen kyllyydestä puutarhaa

Mikä saa harrastajapuutarhurin poistumaan pihastaan kesällä?
Toiset puutarhaharrastajat, puutarhat ja mielenkiintoiset taimistot tietysti.

Suvikumpu -blogin pitäjä Marja kutsui puutarhabloggareita  pihaansa Raumalle ja järjesti meille vierailun Vakka-taimeen ja Vuorelan puutarhalle.

Sen lisäksi, että hän järjesti kauniit puitteet tapahtumalle, hän kestitsi ylitsevuotavasti yli kaksikymmentä henkeä. Minä osallistuin ensimmäistä kertaa livenä puutarhaystävien kokoontumiseen. Olipas hauskaa tavata vanhoja ystäviä, joita en ole koskaan aikaisemmin nähnyt. Suurkiitokset Marjalle!

Vesa Muurinen esitteli meille arboretumiaan. Hän aloitti 1990-luvulla istuttamalla ja kasvattamalla harvinaisia puita. Mielenkiinto laajeni sittemmin puista metsäperennoihin ja muihin perennoihin. Rosario avataan lähitulevaisuudessa yleisölle. Jopa kaktuksia hän kasvattaa tiluksillaan paljaan taivaan alla.

Puulajipuistossa vallitsee vihreän eri sävyjä. Rusoatsalea kerää kaikkien huomion tuoksuessaan voimakkaasti ja kukkiessaan hurmaavan keveästi.

Suuria puita pitkin kasvaa paljon erilaisia köynnöksiä mm. köynnöshortensiaa ja laikkuköynnöksiä. Tässä vanha köynnöskuusama roikottaa varsiaan korkealla männyn oksalla.

Muurinen lisää kasvejaan pääasiassa siemenistä ja meidän kaikkien kasvihullujen iloksi myös myy niitä muille. Myytävät metsäperennat on sijoitettu miellyttävästi puiden katveeseen.

Itse olen tällä hetkellä kaikkein eniten kiinnostunut juurikin metsäperennoista. Siellä kasvaa tällaista hauskannäköistä andiatumia.

Kosteassa viihtyvä vaaleanpunatähkäinen suopinkki Helonias bullata löysi tiensä ostoskassiini.

En voinut vastustaa myöskään tätä tummaa pikarililjaa.

Muurinen on rakentanut hiekkapetialueen, jossa pellolle on rakennettu korotettuja istutusalustoja kasveille. Maa-aines on lähes kokonaan salaojahiekkaa. Seassa on noin kymmenesosa multaa. Kasvit kukoistavat noissa hiekkaisissa olosuhteissa. Pioneissa oli suuret kukat. Se vakuutti minut lopullisesti siitä, että pionien lannoittaminen on hölmöläisten hommaa.

Kylmänkukat viihtyvät hiekkapedeissä. Niiden kukinta oli pääosin  jo ohitse. Muutama kukka oli vielä jäljellä.
Sitten, kun pihallani on hiekkapeti, hankin noita kevätsuloisuuksia. Hmm, vai pitäisikö jo kohta laittaa siemenkylvöt alulle!

Ensimmäiset pionit availevat valtavia nuppujaan. Tässä kukkii ilmeisesti tarhapioni.
Pioneja kasvaa ainakin kahdessa varmaan sadan metrin pituisissa riveissä.

Kun on tilaisuus kuvata pioneja, en jätä sitä käyttämättä.
Ruokakauppiaat puhuvat kauden kasviksista, puutarhurit voisivat puhua kauden kukista. Pioni on nyt kauden kukka.

Ostin järkyttävän määrän metsäperennoja ja muutaman puun. Vielä jäi kutittelemaan nämä punaiset pähkinäpensaat.

Osasin myös kieltäytyä. Sulolilja Nomocharis on suuren luokan kaunotar. En uskaltanut hankkia sitä. En luota siihen, että saisin sen pysymään hengissä. Parempi tyytyä ihailemaan sitä taitavampien tiluksilla.

Vuorelan puutarhalta hankin perennoja. Punalehtinen sinisin kukin kukkiva kyläkurjenpolvi taisi livahtaa lähes jokaiseen ostoskassiin. Lisäksi vaaleansinisenä pilvenä kukkiva sinileimu hurmasi useimmat. Vaaleankeltaisena kukkivan unikon kutsua en pystynyt vastustamaan. Nämä istutan varmaankin tähän keväällä perustamaani mininiittyyn.

Bloggarit toivat tapahtumaan omia jako- ja siementaimiaan. Ne kannettiin yhteiseen pöytään ja kaikki saivat ottaa, mitä halusivat. Itse valitsin punahattuja ja valkoisen lehtoängelmän. Niiden lisäksi vielä kolme pelargoniavauvaa. En kehdannut enää ottaa esikkopienokaisia.
Vaihto ei toiminut mitenkään tasapuolisesti. Osa toi laatikkokaupalla ja osa taas vei. Itse lukeudun jälkimmäiseen porukkaan. Kiitos vaan kasvattajille!

Tässä on sitten puuhankintani. Monta vuotta olen haaveillut huntuvaahterasta. Nyt niitä on sitten kaksin kappalein. Lisäksi vielä kauniin kasvutavan omaava mantsurianvaahtera ja liljakanukka
Cornus cousa.
Nyt on sydän täynnä puutarhaa.
Ei kun istuttamaan!