Kevättä

Kevättä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


torstai 29. syyskuuta 2011

Paistetta pilvien lomassa

Kovin on sadellut. Syksyllä kuuluukin sataa. Sade lykkää meille noita sieniä vauhdilla. Kun oikein hiljaa kuuntelee, kuuluu pientä plopsahtelua, kun sienet lykkääntyvät maan pinnalle.
Niin kuin kesä oli kunnon kesä lämpöineen, niin on ollut myös tämä syksy sienineen, satoineen ja sateineen.
Ihan kiva kyllä, kun aurinko välillä kurkistelee harmaan väristen verhojen välistä.
Kastanjassa, joka kantaa siementään,  on jo näkyvissä silmut - lupaus ensi keväästä.
Japanintatar valaisee syyspäivää kukinnoillaan.
Pikkulinnut eksyvät välillä terassille. Punarinta etsii ulospääsyä pelargonien keskeltä.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Taikaviittaa odotellessa

Tuntuu, että kaikkien blogeissa puikot suhisevat ja kutomiskiima on nyt huipussaan. Jokainen esittelee toinen toistaan kauniimpia sukkia, kynsikkäitä, kaulaliinoja ja pontsoja. Vaan tässäpä blogissa ei ole esitelty mitään siihen viittaavaakaan, koska emäntä on ihan nolla noissa hommissa.

Tänään sitten Lapissa asuva taiteilija esitteli minulle sähköpostissa juuri kutomaansa viittaa. Voiko olla kauniimpaa. Kysyn minä. Haluan tuon. Valitettavasti tuo yksilö oli jo luvattu muualle. Hän lupasi kuitenkin kutoa minulle oman hupullisen taikaviitan kunhan käyn valitsemassa langat.
Oh ja ah! Sitä huokausten määrää lankakaupassa. Järjettömän kauniita lankoja. Sellaista lankaa, josta tulee eri värejä kutoessa. Sitten ihanan hapsullisia ja pörröisiä lankoja. Lankoja, joissa on metallinhohtoa mukana. Halusin ne kaikki. Ja kaikkein viimeiseksi myyjä myi minulle hupunreunaa varten lankaa, johon on pujoteltu karvapalloja. Nyt sitten äkkiä nuo langat postiin, että voin jäädä haaveilemaan omasta taikaviitastani. Lupaan laittaa siitä kuvan, kun se on valmis.

Tänään Vironperällä oli vieraana jo toistamiseen Veijolanpihan päiväkerholaisia. He toivat lahjaksi minulle Pentikin sydämen. Voi, kuinka tuli hyvä mieli. Lähes kaikki liikkuivat rollaattorilla, mutta huilittiin aina välillä. Nauraahan me osataan ja hauskaa oli kaikilla.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Rantakukka, Lythrum salicaria

Rantakukka on hurmannut minut täydellisesti. Itsekkin ihmettelen miksi.
Periaatteessa se on vaatimaton luonnonperenna. Luulen, että alunperin viehätyin sen väriin. Se on purppura tai liila tai vaaleanpunainen. Itselläni on sitä kolmenlaista. Kaikki ovat vähän erinäköisiä. Olen hankkinut sitä jonkun vuoden välein muutaman yksilön eri taimistolta ja kertaalleen kasvattanut siemenestä.
Se on upean näköinen lähes kaksimetrisena heinien kaverina. Se viihtyy yhtä hyvin kukkapenkissä kuin kosteikossa.
Rannassa taas se kasvaa lyhyempänä saniaisten kanssa.
Rantakukan yksi vahvuus on se, että se kukkii hyvin kauan ja sitä voi ihailla vielä pitkään syksyllä kun puutarhassa ei juuri mikään muu perenna enää ole kukassa.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Kesäisiä kohtaamisia

Syksy rynnistää puutarhaamme. Se nostaa kylmän myrskytuulen ja riepottaa kasveja, nyhtää lehdet puista ja täyttää pihamme vesilätäköillä.
Tänään se hellitti hetkeksi. Taivaalle ilmestyi rakoja pilvien väliin ja aurinko näyttäytyi.
Tutkin puutarhaani. Onko mitään kesästä enää jäljellä?
 Muutama sitkeä yksilö kantoi vielä kukkakruunuaan. Jotkut innostuivat toistamiseen kukkimaan kuten tämä tuliköynnöskuusama.
Neilikkaruususta löysin yhden kukkatertun.
Syksyn rakkaimpani, syysvuokot,  kantavat vielä terälehtiään. Ovatko enää huomenna kukassa?

maanantai 19. syyskuuta 2011

Pähkinässä

Toiset käyvät sienessä ja toiset pähkinässä. Mieheni hullaantui täysin pähkinän keruuseen tänä syksynä. Ehkä siksi, että ehti kerrankin ennen pähkinähakkeja. Tai sitten nyt vaan oli hyvä pähkinävuosi. Tiedä häntä!

Astia toisensa jälkeen täyttyi noista vaalean ruskeista herkuista sunnuntaina.
Meillä siis kasvaa euroopanpähkinäpensaita (corylus avellana) metsät täynnä. Aikoinaan Johannes lähetti mieheni "kaatamaan noita rikkaruohoja". Olemme sittemmin antaneet periksi, koska metsämme ovat pähkinälehtoa ja on sulaa hulluutta taistella tuulimyllyjä vastaan. Joten päätimme mieluummin kerätä pähkinöitä.

Pähkinöitä on turha etsiä pensaiden keskeltä. Ne kasvattavat pähkinät laidoille, laitaoksiin. Siksikö, että ne oksat saavat enemmän valoa vai siksi, että ne voivat sitä kautta laajentaa reviiriään, omaa kasvualuettaan?

Hasselpähkinät ovat hyvän makuisia ja proteiinipitoisia. Niissä on kovat kuoret. Pähkinäsaksilla ei ole käyttöä näiden pähkinöiden avaamisessa, koska pähkinätkin rikkoutuvat sisältä. Mieheni viritteli keittiön pöydälle ruuvipuristimen, joka soveltuu hyvin tähän puuhaan. Onko kellään mitään muita ehdotuksia?

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Uusittu "Hotelli Helpotus"

Tervetuloa sisälle! Kyllä nyt kelpaa kulkea ovista, kun ulko-ovet on nyt maalattu. Ne eivät enää hilseile.
Mennään Vironperän vessaan. Se on ihanan valoisa, koska siellä on suuri ikkuna. Näkymä on  puutarhaan.
Meillä oli suuri putkiremontti keväällä ja kaikki Vironperän wc- ja pesutilat uudistettiin samalla.
Etsin pitkään sopivaa pesupöytää. Kiertelin kaikki lähistön kirpputorit, koska uutta pöytää en halunnut vanhaan taloon. Lopulta löysin Virkkalan antiikkiliikkeestä kevytrakenteisen puupöydän, jolle käsienpesuallas voitiin asettaa.
Kannoin kirjahyllyn navettaan ja toin saunan eteisestä pikkupöydän lintuineen sisälle. Ne nököttävät siinä edessä kun toimitat tehtävääsi. 
Pöydän yläpuolella katselee näyttävässä päähineessään naisfiguuri, jonka on maalannut  lahtelainen Toni Rask.
Kyllikin vessaan viemän käkikellon annoin olla paikoillaan. Se on mielestäni hyväntuulisen hauska esine.
 Hienolle naiselle on varattu myös koukku, johon voi laittaa käsilaukkunsa keikkumaan.
Toki pesupöydällä on  myös tuore pikkukimppu kukka-aikaan.
Syksyn viimeinen yleisökierros on lauantaina 24.9. klo: 13.30-14.30. Kierrokselle pääsee, kun ilmoittautuu Lohjan matkailupalveluun.


sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Rapuja Kräftor Crayfish

Tsinniat hehkuvat vielä kukkapenkissä. Sateet ja lämpö ovat niitä hellineet. Koko viikonlopun on Lohjalla ollut niin ihanan lämmintä ja kuivaa.
Meillä keitettiin rapuja perjantaiehtoo. Muovilaarissa kävi aika kuhina. Minusta ei ollut rapujen kattilaan laittajaksi. Mies sai tehdä sen homman yksin. Kerran avustin häntä, kun suurikokoinen saksiniekka tarrasi hänen sormeensa. Onneksi oli hanskat kädessä niin ei käynyt huonosti.

Lauantai-iltana herkuteltiin. Alkupalaksi sienikeittoa ja sitten rapuja snapsilaulujen kera ystävien kanssa. Sunnuntaipäivänä sitten sienimetsään. Kanttarelleja löytyi paljon. Suppilovahveroitakin oli jo tarjolla. Suloisen lämmin syysviikonloppu!

perjantai 9. syyskuuta 2011

Kurkkusouvi

Maaseudun elämään kuuluu, että yllättäen naapurisi, ystäväsi tai muu tuttusi kurvaa pihaan ja kantaa sinulle valtavan määriä oman sadon tuotteita. Minulle kävi näin samana päivänä kaksi kertaa. Ensin sain avomaakurkkuja useita ämpärillisiä. Kun menin iltavuoroon töihin, työtoverini jakoi siellä oman maan kurpitsoja. Kurpitsoja oli ihan kohtuu määrä. Niistä sain oivan keiton.
Ei muuta kuin hihat heilumaan ja satoa pilkkomaan - säilöntähommiin! Ensin valmistin perinteisellä mallilla kurkkusäilötteellä, tillillä ja mustaherukanlehdillä satoa muutaman litran. Eihän kurkkumäärä siitä paljonkaan vähentynyt. Jaoin noita vihreitä vihanneksia ympäristöön ystäville.
 Tillit alkoivat käydä vähiin. Seuraavaksi päätin käyttää niiden tilalla ohuita inkiväärlastuja.
 Muistin mummolan ihanat etikkakurkut, joita syötiin lähes jokaisella aterialla kesäisin. Tottakait piti tehdä vielä "heti pöytään"-perinneversio.

Tilli loppui ihan kokonaan ja kaikki etikkapullot olivat tyhjentyneet. Kurkkuja vielä piisasi. Improvisoin lopuille kurkuille piparjuurilastuja. Piparjuurta kasvaa pihalla valtavat mättäät. Etikan korvasin limellä, jota jäi ylitse tyttären synttäriboolista.  Käyhän se näinkin.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Operaatio Savusauna

Vironperän vanhin rakennus on savusauna. Alun perin se ei edes ollut savusauna, vaan ihan tavallinen asuinrakennus 40-luvun Suomessa. Talossa on noin 20 neliötä asuintilaa. Siinä asui karjalaisevakkoperhe. Perheessä oli kaksi tytärtä ja erään tarinan mukaan perheeseen kuului myös isoäiti. Joten talossa on asunut viisihenkinen perhe. Kun Johannes osti tämän tontin vuonna 1952, hän muutti tämän rakennuksen savusaunaksi.
Olemme saunoneet siinä vain kerran tai pari kesässä, joten se on ollut turhan vähällä käytöllä. Pojat haaveilivat siitä "metsästysmajaa" ja alkoivat sitä kunnostamaan sitä joku vuosi takaperin. Mutta sitten kiireisemmät projektit ajoivat ohitse ja homma jäi kesken. Tänä kesänä tytär innostui puuhaamaan siitä itselleen kesähuonetta. Projekti käynnistyi uudestaan.
Täytyyhän kesähuoneen eteen perustaa kukkapenkki! Viikonloppuna käänsin sisääntulon maat ja kärräsin soran rakennuksen kupeeseen. Espoossa ajellessani poikkesin Plantageniin hakemaan muutaman sipulin kukkapenkkiin. Punaista seinää vasten valitsin pääasiassa valkeita kukkia. Tosin ripaus vaaleanpunaista haluaa ehdottomasti mukaan. Mount Tacoman valkeita tulppaaneita ja Shirleyn valko-vaaleanpunaisia tulppaaneja sekä tietysti lumikelloja.
Kaupassa oli 50%:n alennuksella maailman kauneinta kukkaa tarjolla, kerrottua syysvuokkoa, Lady Emilyä. Se oli suorastaan pakko nostaa kärryihin.
Tontilta löytyy vaikka mitä siirrettävää. Jostakin omasta keskenjääneestä projektistani, muistaakseni "metsäpuutarhaprojektista" oli jäänyt pari kasvia juuri ja juuri henkiin. Siirsin siis pienen rhodon ja kuutamohortensian uuteen kukkapenkkiin. Kyllä ne siitä virkoavat ja innostuvat kasvamaan hyvässä hoidossa.
Reunustin penkin kuunliljoilla. Kaivoin pienen tuppaan ylätalon sisääntulon edestä. Jakotaimia tuli viisitoista. Juuri sopiva määrä.
Varjohiippoja siirsin myös muutaman. Sisäänkäynti on pohjoisen puolelta, joten varjohiipat varmaan menestyvät. Pidän niiden kasvutavasta ja kauniista lehdistä. Mielestäni se on yksi kauneimmista maanpeittokasveista. Täytyy keväämmällä ottaa parempi kuva tästä kaunokaisesta.
Sitten vielä alkuperäiset perhoangervot, jotka ovat olleet muissa penkeissä operaation loppunsaattamista odottamassa. Perhoangervot kukkivat valkein, kevein kukin heinäkuussa. Luultavasti juuri tyttären loma-aikaan. Muutama sipuli vielä mahtuu penkkiin, mutta yllättävän nopeasti yhden pikkupenkin myös saa tämän puutarhan tuotteilla istutettua. Sitten vaan haaveilemaan ensi kesästä!

tiistai 6. syyskuuta 2011

Viiniköynnös

Navetan eteläseinustalla kasvaa viiniköynnös. Jälkikasvu innostui istutushommista. Toissa kesänä pojat istuttivat useita puita, raparperia ja ihan vaan kokeeksi yhden viiniköynnöksen. Ajattelin, että eikös tuo viininviljely ole niiden ranskalaisten taitolaji ja tuo köynnös ei nyt talven ylitse varmaan selviä. Sinne se sitten jäi omiin hoteisiin. Sitä ei olla lannoitettu eikä kasteltu, leikkaamisista nyt puhumattakaan.  Yllätten se selvisi hengissä rankasta talvesta. Kun se näytti vaan pituutta lykkäävän, niin mies kävi sille asettamassa riu'un, jolle voi oikoa itseään.
Yllättäen tänä kesänä lehtien suojista paljastui viinirypäleterttuja. Ihan kauniin näköisiä sinisiä terttuja. No, kovin tuntuivat sisältävän siemeniä. Sitä on niin jo tottunut kaupan siemenettömiin lajikkeisiin. Kun tuota ryhdytään ihan oikeati hoivaamaan  ja se tuosta vielä rehevöityy, pääsevät pojat pian valmistamaan viiniä.