Kuukauden puutarhakuva

Vielä ehtii tammikuun puuutarhakuva ennen kuin astumme helmikuuhun. Talvisessa puutarhassa ovat värit käyneet vähiin. Kukkapenkeistä pistää esiin muutama talventörröttäjä. Parhaat niistä kuuluvat hortensia-perheeseen.
Kuvassa järjestyksessä: Mustilan hortensia, pallohortensia, köynnöshortensia, lyhytkasvuinen syyshortensia 'Bomb Shell' ja punakukkainen syyshortensia 'Whim's Red'. Talvi on muokannut niitä niin, että näyttävät aika lailla samannäköisiltä. Kukan muodosta joitakin näistä pystyy tunnistamaan.

Leikkotulppaanikausi

Miten teillä menee tämä kukkavuodenkierto?
Kalenterivuosi käynnistyy minulla joulukukilla - yleensä hyasinteilla ja ritarinkukilla.
Nautin niistä pitkään. Hyasintteja olen ostanut moneen kertaan. Nyt se kausi päättyi.
Tänään ostin kimpun tulppaaneita. Veikkaan, että tulppaanikausikin kestää pitkään.
Mikäs kukka sitten tulee? Paavalinkukka vai kevätesikko? Paavalinkukkia minulla ei ole ollut moneen vuoteen, mutta tänä vuonna nuo kiehtovat. Esikkoja onkin sitten ollut joka vuosi ja paljon.

Olen kantanut miehen kanssa pari kaappia takkahuoneeseen. Toinen on 40-luvun kirjahylly-kirjoitupöytä. Sen olen täyttänyt mapeilla, kirjoitusvälineillä ja tärkeillä paperikasoilla. Niitä olen seulonut muutaman päivän. Koska en ole mikään järjestelmällinen tyyppi, se on ottanut voimille. Tuvasta siirretty kaappi edustaa enempi juhlaa. Juhlakaappi täytyy tietysti koristella.

Tulppaanien lisäksi kirjoituspöydän kannelle pääsee rakkaita esineitä - sellaisia, joista tulee hyvä mieli. Löysin myös aarteita tavarakätköistäni - kivipussin. Siellä oli toinen toistaan kauniimpia erivärisiä kiviä.

Osan tuppaaneista asettelin pieniin värillisiin snapsilaseihin. Muutama tuoksupelargonin pistokas on juurtumassa lasissa.

Johan helpotti. Sitten voikin lähteä lohipadan keittoon.

Tavaraa takkahuoneeseen

Tyhjä tila on kaikkein kaunein tila.
Mutta ehkä sittenkin elämistä helpottavat huonekalut. Kasvit ja kukat taas tekevät elämästä onnellisen. Aloitin huonekalujen kannon Kaarinan takkahuoneeseen 60-luvulla valitsemista kalusteista. Suuret ja jyhkeät tuolit ja laverit, jotka on päällistetty sinivihreällä kankaalla, pääsivät takaisin tuttuun huoneeseen.

Joulukaktukset kukkivat edelleen. Jotakin uutta tässä huoneessa edustavat metalliset kolmijalat, jotka kannattelevat kaktuksia. Nekään eivät ole oikeasti uusia. Löysin ne navetasta, joka on oikea Amerikka. Sieltä löytää ihan mitä tahansa. En edes tiedä, mitä virkaa nuo ovat toimittaneet - entisiä roihualustojako?

Toinen laveri pääsi nyt vähän eri paikkaan kuin ennen, ikkunan eteen. Tuvan suuri viherkasvi on nyt onnen omiaan takkahuoneessa.

Huoneessa oli aiemmin myös kukkapöytä. Sitä ei edes nähnyt kaiken tavaran takaa. Minä haluan ottaa sen esille.

Ihan jotakin uutta olen hankkinut tähän huoneeseen. Hyasintteja oli saatava tuomaan tuoksua. Nämä ovat Plantagenin sinisiä Blue Stareja. Sieltä tarttui poistomyynnista vielä viherkasvikin mukaan.

Nukkumatissa on hennon vaaleanpunaista raidoitusta lehdissä. Sen pyöreät lehdet toimivat vastinparina jukkapalmun teräville lehdille.

Kyllikin 50-luvulla hankkima ompelukone Eva 2000, pelaa vielä hyvin, kun mies vaihtoi siihen maadoitetun stöpselin. Takkahuoneessa on tilaa puhdetöille. Remontin yhteydessä huoneeseen rakennettiin sähköpistokkeita. Niitä ei aiemmin ollut.

Ompelukonen lokerosta löytyi hauska neulatyyny.

Koska pidän hiukan robustimmasta tyylistä kuin edelliset emännät, niin takan eteen pääsi vanhasta koivusta  veistetty palli. Siinä voi istua tai sitten sekin voi toimia kasvualustana.

Viikonloppuna hankin matot lattioille ja kannan vanhat kaapit sisään.

Vironperän emännyys

Olen kolmas emäntä Vironperällä. Ennen minua ovat olleet Kaarina ja Kyllikki. Toki tuo yli satavuotinen hirsinen rakennus on nähnyt muitakin emäntiä, joita en edes tiedä nimeltä, mutta silloin kivijalka seisoi parisataa metriä koilliseen.
Nyt kun takkahuone on tyhjä ja odottaa sisustamista, minut valtaakin rimakauhu. Mitä näistä kaikista kalusteista valitsen tuohon huoneeseen? Voinko hankkia sinne ihan jotakin omaa uutta minun silmääni miellyttävää vai tyydynkö pyörittelemään edellisten emäntien valitsemia huonekaluja? Maailma on muutenkin ylikyllästetty tavaralla.
Näillä edellisillä emännillä oli varsin erilainen sisustusmaku. Kaarina on päässyt sisustamaan täysin uutta ja tyhjää tilaa. Hänen ratkaisunsa ovat olleet sen hetken, 60-luvun klassikoita. Tuota aikaa edustavat mm. paikalle rakennetut kaapistot.

Ruokailuhuoneen kaapisto on kuvassa ja samassa huoneessa on rouvan hankkima Artekin valaisin.

Takkahuoneen verhot olivat Artekin Sienaa. Nyt nuo verhot roikkuvat yläkerran vierashuoneessa. Kaarinan maku oli aika pelkistetty.
Kyllikki edusti taas romanttista, pursuilevaa linjaa. Hän osti paljon uusia tyylihuonekaluja ja vaihtoi ikkunoihin pitsiverhoja. Hän halusi asua sellaisessa kodissa, jossa tunsi itsensä onnelliseksi.

Takkahuoneen pelargonit vaihtuivat värikkäisiin muovi- ja silkkikukkiin. Hän kuivatti ruusuja ja talosta löytyikin useita kulhollisia kuivaneita kukkia. Lisäksi Kyllikki oli keräilijä. Talo pursuaa tavaraa. Toki suurin osa tavaroista on järjestetty hyvin tarkasti paikoilleen.

Kyllikki keräsi sinistä lasia. Tässä osa ruokasalin ikkunakokoelmasta. Pukeutumishuoneensa seinälle hän järjesti kaikki korvakorunsa. Ihailen hänen järjestelmällisyyttään. Itselläni ei todellakaan ole tuota ominaisuutta.

No, ehkä nyt ei tarvitsekaan tietää, minkälaiselta haluaa kaikkien huoneiden näyttävän. Mennään nyt vaan  huone kerrallaan ja kokeillaan, miltä huone tuntuu erilaisilla kalusteilla. Jos ei tunnu hyvältä, niin huomenna voi valita jotakin muuta.
Luulen, että tämä pyöritys jatkuu pitkään.

Takkahuoneen remontti

Nonni, nyt on takkahuoneen remontti valmis. Tai ei nyt ihan kokonaan valmis, mutta siinä pisteessä, että voi aloittaa huonekalujen sisäänkannon.

Lattiaksi valittiin kuusilankkua. Se tuli Kyyjärven sahalta. Toimittaja valittiin sen perusteella, että se valmistaa päätypontattua lankkua ja toimitus saadaan pihaan nopeasti ja siihen aikaan, kun se on luvattu. Pasi Perälä hioi lankkulattian kahteen kertaan ja käsitteli Osmo Colorin valkealla öljyvahalla kolmeen kertaan. Kerrokset on vedetty todella ohuesti. Lattiapintaa on huoneessa 42 neliötä.
Rakastan tätä lattiaa. Se on upea - lisäksi arka ja liukas.

Huoneessa oli aiemmin uima-allas ja laattalattia. Tämän takia lattiassa oli kaatoa noin 7 senttiä. Lattiaa on jouduttu sen vuoksi nostamaan aika tavalla. Huoneeseen on sisäänkäynneistä nyt porras. Sitä vähän jännitettiin, miten se onnistuu. Olen ihan tyytyväinen Pasin ratkaisuihin.

Katto on raakalautaa, joka maalattiin kertaalleen valkoisella maalilla. Kattoon on upotettu muutamia valaisimia 60-luvun lopulla. Ne saavat jäädä, samoin kuin kohdevalokiskot.

Samaa aikakautta edustavat ikkunoiden yläpuolella olevat vanhat loisteputket. Ne vielä toimivat, joten saavat jäädä toistaiseksi.

Takka on 60-luvulle tyypillinen tiilinen avomalli. Siihen ollaan tilaamassa takkasydäntä, että sitä voitaisiin käyttää myös lämmönlähteenä. Nuohooja kävi sen jo tarkastamassa. En ole vielä kokeillut, millä saisin noet pois tiilistä. Onko kenelläkään jotakin hyvää konstia?
Peltisepällä on visuaalista silmää. Pidän hänen leikkaamansa takaneduspellin muodosta.
Palaan taas kertomaan, kun on tavarat saatu sisään.

Juhlaviikot

Joulu, syntymäpäivät, uusi vuosi - juhlia piisaa! Huomenna juhlitaan loppiaista ja taas syntymäpäiviä.

Juhlaviikkoja on sävyttänyt kuitenkin odotus. Tyttäreni on odottanut esikoistaan. Odotin lasta syntyväksi jo ennen joulua. Mutta hän antoi odotuttaa itseään. Vuosi ehti vaihtua ennenkuin synnytys käynnistyi. Nyt meitä on yksi lisää. Suurikokoinen poikalapsi liittyi sukujen ketjuun.

Isovanhemmat hiljentyvät uuden ihmisen äärellä. On se jokakerta niin ihmeellistä. Ihan on kaikki sormet ja varpaat tallella.