Johanneksen juhlavuosi

Perjantaina, tammikuun viimeisenä päivänä tulee 100 vuotta valtioneuvos Johannes Virolaisen syntymästä.
Hän syntyi maanviljelijäperheseen Yläsommeen kylään, Viipurin maalaiskunnassa. Paljon on ehtinyt sadassa vuodessa tapahtua. Suomi on itsenäistynyt ja vaurastunut. Johannes otti aktiivisen roolin kulttuurimme rakentamisessa. Hänellä oli selkeä mailmankatsomus ja hän muodosti omat näkemyksensä päivittäisten asioiden hoidossa.

Näkemyksiään hän kirkasti kirjoittamalla puheita ja kirjoja. Vanhalla Adlerilla, matkakirjoituskoneella, hän hakkasi tekstinsä. Kirjoja syntyikin yhteensä 22. Hän oli toimelias ja vilkas. Poliitikkona hän oli käytännönläheinen. Johannes suhtautui aina luottavaisesti tulevaisuuteen.

Johannes oli kiinnostunut ihmisistä ja ihmissuhteista. Hän osasi kohdata ihmiset niin, jokaiselle jäi vahva välittämisen tunne. Juhlatilaisuuksissa hän kätteli kaikki yhtä lämpimästi niin kutsuvieraat kuin keittiön tiskaritkin. Olen onnekas, että olen saanut tuntea hänet.

Juhlavuoden kunniaksi siirsimme Johanneksen suurristit vitriiniin. Ne ovat nyt näkyvillä uima-allashuoneessa Kyllikin juhlapukujen hienostuneessa seurassa. Johanneksen koti, Vironperä on avoinna ryhmille siis vielä varmasti tämän kesän toukokuusta lokakuulle. Tosin heinäkuun lomailemme ja pidämme museon ovet säpissä.

Kaffelle

Kiitos kahvikutsusta Eevireginalle, Jokirannassa -bloginpitäjälle!
Eeviregina kutsuu kahveille ja vastaamaan muutamiin kysymyksiin. Kaffet on katettu Vironperän museoon ja kuppeina tietysti Kyllikin ruusukupit.

1. Mikä on sisustustyylisi?
Nyt vastaan siis omasta puolestani, enkä Kyllikin. Kyllikin tyyli oli ikiromanttista ja pitsistä ruusukuppeineen.
Kodissamme alatalossa ei varmaankaan voida puhua mistään tyylistä. Jollakin ajatuksella kotiimme on kuitenkin kulkeutunut huonekaluja ja muita esineitä.
Päällimmäisenä varmaankin käytännöllisyys. Jos jotakin huonekalua tarvitaan, mennään navettaan etsimään sellaista. Sinne on talletettuina lähipiirin ja jopa lasten ystävien huonekaluja, koska tunnetusti kaikki tyhjä tila täyttyy. Kun tarvittava esine löytyy, se joko kannetaan sellaisenaan tai sitten vähän tuunataan ja sitten vasta kannetaan sisään.
Toinen periaate on varmaankin tunneyhteys. Jokin esine vaan herättää mukavia fiiliksiä ja haluan sen kotiin.

Kuvassa oleva kulmakaappi on siskoni kaappi, joka on talletettu navettaan, mutta pääsikin sittemmin lämpöisiin sisätiloihin. Minulla on siihen myös tunnesuhde, koska se on yhteisestä mummilastamme Pohjanmaalta. Taulun taas toi tyttäreni Australiasta kierrellessään. Hän sai sen krokotiiliheimon nuorelta aboriginaalipäälliköltä ja taulun nimi on "Maan laulu". Heimot hoitavat maata kokoontumalla yhteen soittamaan sille.

2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustuksessasi?
En erityisesti mihinkään. Jokaisesta huoneesta löytyy varmaankin kaikki tarpeellinen.

3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
Miksi pitäisi kantaa huonoa omaatuntoa rahankäytöstään?

4. Mihin käytät paljon rahaa?
Suhteessa tuloihini käytän paljon rahaa puutarhaan.

5. Mistä onnesta unelmoit?
Toimivasta arjesta, yhteisyydestä, mukavista kohtaamisista, kehon hyvästä olosta...

6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
Luopumiset ovat vaikeita.

7. Missä asiassa olet tunnollisin?
Yritän hoitaa sitoumukseni.

8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?
Unohtamisen, myöhästymisen  - ajan kulun unohtaa helposti.

9. Mikä on naisen paras ominaisuus?
Rehellisyys omalle itselle, intuitio, hoivaaminen

10. Mikä on miehen paras ominaisuus
Rehellisyys omalle itselle, peräänantamattomuus, toiveikkuus

Kutsun seuraavat viisi bloggaajaa kaffeille ja vastaamaan kymmeneen ylläolevaan kysymykseen.

Titelle, Vanhan talon korjaajalle
Leenalle, Leena Lumi-blogiin
Tuijalle, Tuijan kotiin ja puutarhaan
Tiinalle Hullunkauppa -blogiin
Hannelle, Valkoiseen leinikkiin
Tiedoksenne, että kysymyksiin saa vastata myös pelkillä valokuvilla!

Mökkipuutarhatunnustus

Sain Tanskulta Tuulenhenkäys -blogista Pirjon väsäämän Mökkipuutarhatunnustuksen.

Tunnustus kertoo siitä, kuinka mukavalta tuntuu, kun juuri sinä olet vieraana blogissani.
Minusta tuntuu oikein mukavalta, kun kommentoit käymistäsi tai vaikka huikkaat hyvänpäivän -jatkot.
Koska harvemmin kukaan kaappaa nimeämätöntä tunnustusta, jaan sen seuraaville:

Saaripalstan Sailalle
Kaaoksenkesyttäjä Annukalle
Viherpiiperryksen Katjalle
Maman puutarhan Minnalle
Tuijan kodin ja puutarhan Tuijalle

Aurinko paistaa päivisin ja se saa lumen hohtamaan ja kimmeltämään. Ihan tekee mieli jo kevättä. Siihen ikävään sopii nauttia kevätesikoista.

Nyt se on maassa

Uusi kukkapenkki

Edelleen sataa räntää ja ulkona on useita lämpöasteita. Viikonlopuksi lupasivat kylmenevää. Vielä ehtii puuhailla pihalla. Loputkin ulkoruukut on nyt viimeistään  tyhjennettävä. Niihin on istutettu haltiankukkia. Ne pitäisi siirtää johonkin. Kukkapenkit alkavat olla täysiä. No, voihan sitä vaikka perustaa uuden kukkapenkin. Pari vuotta siten katoin muoveilla syreenien edustan. Josko voisi jonkun peitteen jo poistaa. Ei vielä koko aluetta. Vuohenjuuri istuu tiukassa. Yhden peitteen poistan.

Juuria on penkissä vieläkin. Enimmät putsaan ja kärrään kottikärryllisen multaa kasasta. Sitten siirrän haltiankukat penkkiin. Vihanneslaatikoissa on aina jossakin nurkassa perennakylvöjä. Sieltä istuttelen harmaakäenkukan taimia syreenien alle. Niin ja tulppaanien sipuleita kaivan vielä noiden taakse. Ei tarvitse edes kastella. Taivaalta tulee vettä ja maa on muutenkin niin märkää. Enpähän ole ennen tammikuussa kukkapenkkejä perustanut.
Tulppaaneita on vielä haettava kotiin.

Yllätyskielo ja aitaa syntyy

Keräsin kielon juurakoita syksyllä ruukkuun ja nostin sisälle. Pidin ruukkua lämpimässä ja pimeässä muutaman viikon. Sitten nostin ruukun valoon. Tarkoituksena oli kasvattaa joulukieloja. Yksi silmu lähti kasvuun. Se pukkasi pituutta. Yhä vaan enemmän honteloa kasvua. Ei ihan kielolta vaikuttanut. Kovin on kurjenpolven näköä tällä kielolla.

Pyhinä on metsänraivausprojekti jatkunut. Nyt pääsee jo mukavasti kulkemaan entisessä pöpelikössä. Haketimme pienemmät risut suoraan metsänpohjaan.

Tukevimmista puista mies alkoi askartelemaan aitaa.

Uudelle vuodelle

Juhlimme ystävien kanssa vuoden vaihtumista ilotulituksia ihaillen. Sain upean kimpun valkeita amarylliksiä.
Nyt on aika pohtia tulevaa vuotta. Mieluummin esitän toiveita ja loitsuja tulevalle vuodelle kuin teen lupauksia rikottavaksi.

Tarhureiden puutarhoihin toivon
aikaista kevättä ja lämmintä kesää.

Sateet kostuttakoon maan mieluusti öiseen aikaan ja
linnunlaulu kasvattakoon pihakukkasista kauniita.

Peurat ja mäyrät pysykööt metsissä.
Keijut kisailkoot niityillä ja tarhoissa innostamassa vihreyden vaalijoita.

Sulostuttakoon piha paimeniaan ja
kasvakoon sadosta runsas.