Kevättä

Kevättä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Kuukauden puutarhakuva


Helmikuun puutarhakuvassa ei näy lunta. Hiihtolomaviikko on juuri takana ja se on perinteisesti ollut hiihtämisen kannalta kaikkein suotuisinta aikaa täällä etelässäkin.
Valitsin kuvaksi puutarhan lämpöisimmän paikan, pälven, joka sijaitsee etelärinteessä hevoskastanjan juurella. Kuvassa näkyy hevoskastanjan lehtien lomassa kasvavia muratin rönsyjä.
Tämä alue on esikoisen silmäterä. Hän haravoi joka kevät hevoskastanjan ympäristön ja huolehtii, että ruttojuuret eivät leviä tälle alueelle. Pari vuotta sitten hän istutti pari Mustilasta hommaamansa murattia juuriston alueelle. Luulin, että ne eivät selviydy vuotta kauempaa. Ilokseni huomasin, että nämä ovat levinneet oikein mukavasti alueella.
Olisipas hauskaa jos puutarhasta löytyisi lumikelloja. Nyt taitaa olla niiden aika. Tässä olisikin oiva paikka, missä ne voisivat viihtyä. Tämä on hyvä muistaa vielä ensi syksynäkin, kun piilottelen sipuleita taas puutarhaan.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Käytävän koristelua


Aloitin käytävän seinien koristelun.


Halusin kiiltävää seinille. Oho, mitä kummallisia haluja! Keräsin teräksisiä ja hopeisia ja ehkä tinasiakin seinälautasia. Osan jopa putsasin ja mies hakkasi nauloja uusille seinille.


Ihastuin unkarilaisen Bodil Lazlon suureen tauluun. Siinä on tuo vaaleanpunaisen ja oranssin liitto, josta erityisesti pidän. Siinä sattui olemaan vielä hopeiset kehykset, niin se pääsi hopeapaisteeseen.


Jotakin kummallista on tapahtunut. Olen aina suorastaan inhonnut Kyllikin tarjoiluvaunuja. Nyt siirsin toiset käytävälle. Lastasin niille talon hopeisia kynttilänjalkoja. Löysin pienen Sibeliuksen kipsipään. Häntä juhlitaan tänä vuonna tässäkin talossa.


Sibeliuksen painavaa päätä tasapainotetaan tässä asetelmassa Aimo Okkolinin keltaisella maljakolla.
Tähän vuodenaikaan jokaisessa asetelmassa on oltava tulppaaneita. Nyt voikin tulla sitten viikonloppu. Olen valmis!


maanantai 16. helmikuuta 2015

Haastekysymyksiä

Sain Eevireginalta haasteen, johon kuuluu viisi kysymystä. Kiitos vaan!

1. Mikä on rakkain kasvisi ja miksi?
Luulen, että tähän on yhtä vaikea vastata, kun jos joku kysyisi minulta, kuka on lempilapsesi ja miksi. Minulla on kolme lasta ja jokainen niistä on yhtä rakas.
Luulen, että juuri sillä hetkellä kukkivista kasveista kaikki ovat lempikasveja.
Nyt ei kuitenkaan mikään kuki. Hmmm, jos nyt joku pitää nostaa ylitse muiden, niin se on omenapuu. Omenapuita tontilla onkin niin paljon, että se on myös tämän paikan tärkein kasvi.
Aina kun olemme muuttaneet uuteen kotiin, olen istuttanut puutarhaan ensimmäisenä omenapuun. Pidän sen valkeista kukista ja syksyllä ompuista.


2. Mitä kukkaa, pensasta tai puuta et koskaan haluaisi pihallesi?
Jos minulla olisi pieni piha, voisin helposti vastata tähän ja vedota siihen, että ko. kasvi vie liikaa tilaa tai leviää liiaksi. Koska pihalleni kuitenkin mahtuu sekä suuria puita että liikaa leviäviä kasveja, en pysty tähän vastaamaan.

3. Mikä kasvisi on keltainen, lila, oranssi, musta ja viininpunainen?
Keltaisia: Keltakurjenmiekat ja villamot


Liloja: Loistokärhö "Jackmanii" ja ukkolaukat


Oransseja: Syyshohdekukka "Moerheim Beauty" ja kesäpäivänhattu "Autumn Colors"



Mustia: Musta pärskäjuuri ja mustaselja "Black Lace"


Viininpunaisia: Salkoruusu ja isomaksaruoho


4. Kerro jokin tarina pihasi perennasta, pensaasta tai puusta


Tässä näet, kuinka villiviini peittää koko saunaosaston. Kasvi on kaunis. Meillä on käyty keskustelua siitä, lahottaako vai suojaako se rakennusta. Itse olen koko ajan edustanut tätä suojaus-periaatetta. Kun sitten aloin epäilemään itseäni ja päätin pätkiä koko kasvin pois, lapseni tulivat paikalle ja kielsivät minulta koko touhun.
Nyt kun takkahuone on uudistettu sisältä, päätettiin myös takkahuoneen kauniit ikkunat maalata uudestaan. Tämä on päätetty tehdä keväällä. Villiviinit on sitten leikattava. Tiedän entuudestaan, että se kasvaa kyllä kohisten takaisin.

5. Onko sinun pihallasi ruusupensaita ja jos on niin mitä?
Kyllä on ja monenlaisia. Eniten kasvaa varmasti kirjoapteekkarinruusua. Viime kesänä sen kukinta onnistui parhaiten moneen vuoteen.


En taida laittaa tätä haastetta enää eteenpäin. Tämä on kiertänyt jo niin monessa blogissa.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Käytäväremontti loppusuoralla


Hyvää Laskiaisuununtaita!
Aurinko paistaa kirkkaasti ja sää on kirpeä. Pakkasta on vielä muutama aste. Yöllä oli yhdeksän pakkasastetta.
Napsin muutaman kuvan käytäväremontistamme.


Ylätaloa halkoo pitkä käytävä. Pituutta on yhteensä 18 metriä. Se piti mitata, kun tilattiin uutta lattiaa. Käytävän varrella on 13 ovea. Ovetkin laskettiin, koska ovet piti listoittaa uudelleen. Listat oli sekä liimattu, että varmuuden vuoksi hakattu parinauloin, joten alkuperäisistä ei jäänyt kuin pienet säleet Pasin käsiin.
Suuri työ oli tyhjentää käytävän seinät. Tavaraa oli seinät täynnä niin, että alkuperäisen maalin väriä ei erottanut. Nielin niin paljon pölyä siinä hommassa, että sairastuin.


Käytävä vaalennettiin. Tummat puukatot maalattiin maalarin valkealla pariin kertaan. Keittiön puoleiselle seinälle valitsin sinisävyisen tapetin K-raudan Eco Earth-valikoimista. Vastakkainen seinä puolestaan maalattiin valkealla, joka taittuu siniseen. Käytävän lattia oli muovimattoa, joka nyt päällystettiin tummalla tammiparketilla. Lattian valinta oli helppo. Pari vuotta sitten vesivahingon yhteydessä tätä samaa parkettia laitettiin pariin käytävän varrella olevaan huoneeseen. Emme halunneeet lisätä enää uusia lattiamateriaaleja taloon.


Käytävän toisessa päässä tapetti muuttuu punasävyiseksi.


Sisääntulokin on vielä siisti ja täysin riisuttu. Täällä on nyt väljää. On helppo hengittää.
Mitä sitä nyt laittaisin seinille vai jätänkö tyhjiksi?

lauantai 7. helmikuuta 2015

Kevään odotusta

Vaikka puhdas lumi on kaunista, niin on ikävä kevättä ja sipulikukkien ilotulitusta. Taidan olla enempi värien rakastaja kuin tyylikkään harmaan eri vivahteita fiilistelevä.
Enää muutama viikko, niin sipulikukat alkavat puskea pintaan. Piilotin sipuleita syksyllä aika määrän ihan uusiinkin paikkoihin. Osan olen varmaan jo unohtanutkin. Voi sitä löytämisen riemua, mikä vielä antaa odottaa hiukkasen.

torstai 5. helmikuuta 2015

Lunta ja takkahuoneen sisustamista


Oli mukava herätä, kun maisema meilläkin oli muuttunut postikortiksi. Varsinkin, kun nyt ei tarvitse jännittää sitä, kuka tekee lumityöt. Aviomies ne tekee. Voin keskittyä nauttimaan valkeasta ja puhtaasta lumesta.


Peikonpähkinän vänkkyrät oksat tulevat hyvin esiin talvimaisemassa.


Lumiset koivut ovat kauniita. Valkean ja mustan liitto on vahva.


Kyllikin vanha kirjahylly löysi tiensä takkahuoneeseen. Hän sai sen häälahjaksi vuonna 1948 ensimmäisessä liitossaan. Se on täyttä puuta ja painava. Olen täyttänyt sen omilla papereillani. Ryijy löytyi makuuhuoneesta. Paremmin se sopii takkahuoneeseen, jossa on kaksi punatiiliseinää. Tapiovaaran penkki taasen nukkui unohduksen unta pesuhuoneen nurkassa.


Valkea tasetti raikastaa tilaa. Siinä on lupaavasti vielä monta avautumatonta nuppua.



Rakensin vanhan arkun päälle hauskan asetelman. Hain päivän piristystä Sohlmanin puutarhalta. Vaaleanpunaiset esikot pehmentävät ympäristöä.


sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Ollos tervetullut!


Pieni poika pikkarainen
Luojan suuren luoma
äidin, isän esikoinen
mamman, papan ilontuoja
esitellään ensi kertaa
pihan puille, vedelle ja lintusille
Vironperän kahden veden kannaksella,
puron nopean notkelmassa.

Olkoon elosi ehtoisa
tällä tanhuvalla,
pihalla piikojen pidoissa,
maan makean mullassa,
kivillä ruusuisilla,
tulikärpästen keskellä,
veden emon vesillä,
tuulen herran heinikossa.

Tänne olet tervetullut
mahtaville maisemille
poluille potran pojan,
laidoille pellon laveille,
oksille tammen oijenneille,
valon välkkeen värähtelyyn,
Luonnon lämpöiseen syliin.