Kevättä

Kevättä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


torstai 22. joulukuuta 2016

Hyvää Joulua!


Kuljemme kohti valoisampia aikoja. Eilen päivä alkoi taas pidentymään. Vaikka sitä ei ihan heti paljain silmin erotakaan, pelkkä tietoisuus kevään lähestymisestä tuntuu hyvältä.
Joulun kukat, hyasintit ja ruusut avaavat nuppujaan sisällä lämpimässä. Punaiset amaryllikset ovat kukkineet jo tovin. Voin rauhallisin mielin alkaa valmistaa rakkaimmille jouluherkkuja ja pyyhkiä enimpiä pölyjä.
Toivon kaikille lempeitä joulunpyhiä ja vahvaa uutta kasvukautta vuonna 2017!


lauantai 17. joulukuuta 2016

Kuusia sisään


Joulu on siitä mukava juhla, että silloin voi kantaa suuren puun sisään. Juhannuskoivut jätetään usein ulos talon sisäänkäynnin läheisyyteen.  Jouluna kuusi kannetaan reilusti tupaan tai olohuoneeseen.


Aiempina vuosina olen jättänyt kuusenhaun muille perheenjäsenille. Tänä vuonna änkesin miehen mukaan. Kuuset ovat niin raikkaalle tuoksuvia töpäköita talvipuita, että en millään voinut valita ainoastaan yhtä kuusta. Kotiin kannettiin lopulta kolme puuta. Porstuassa on kaikkein pienin kuusi olkikoristeineen. Eteisen maljakon kuusessa on tähtituikut. Koristeena siinä on sinisiä ja kultaisia palloja.


Kaikkein suurimmassa kuusessa kasvaa neljä käpyä. Siksi sen valitsin. 


Meillä ei koskaan, koskaan ole kannettu kuusta tupaan ennen aattoa. Nyt tuntuu oikeasti joululta, kun on joulupuu sisällä. Aloitin jo koristelun. Koristeita on kertynyt useammalta vuosikymmeneltä. Ylös pääsi pikkuisen arvokkaampia koristeita. Alaoksilla keikuttelevat tontut ja muut pikkuväen suosikit.


tiistai 13. joulukuuta 2016

Pakkaspäivän auringonpaiste



Viikonloppuna oli meillä todella kylmä. Aurinko paistoa niin kutsuvasti, että sitä ei voinut vastustaa.
Pihan puut ja pensaat kimalsivat, kun  aurinko sulatti jäätynyttä pintaa.


Orapihlajasta napsin hassuja kuvia. Ihan kuin siellä roikkuisi monta pientä joulupalloa.


Lunta ei ole meillä satanut. Tai siis on satanut, mutta se kaikki on jo sulanut. Pakkanen huurruttaa kaikki pinnat.


Huvimajan kaikki ikkunat ovat kuurassa.


Hevoskastanjan suuret lehdet ovat vielä tunnistettavia nurmikolla.


Rannan sammalkivet antavat vähän väriä harmaaseen maisemaan.


Pallohortensiat ovat säilyttäneet hyvin muotonsa.


Neilikkaruusut kukkivat syksyllä pitkään. Kuivuneissa kukinnoissa on haalean punaista. Se on pihan tämän hetken räikein väri.


Sisällä ritarinkukka hohkaa lämmintä väriään. Tankkaan sitä onnellisena.
Vierailin molempina viikonlopun päivinä Lohjan Menneen ajan joulumarkkinoilla.
Lohjansaaren Erja oli kieputellut havuista ihanan tähden. Se matkasi kotiin.


Enkä voinut vastustaa betonikynttilöitä. Lehtopöllö pääsi meille.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Joulukuu jo koputtaa ovelle


Havahdun syyshorroksesta. Kohta vietetään vuoden pimeintä päivää. Sitten suunta on taas kohti kevättä.
Raotan hieman ovea joulukuulle ja oman mielen virkistykseksi jotakin pientä koristelua on nyt väsättävä.


Plantagenin havukranssiin kerään keskelle pihaa tippuneita männynkäpyjä. Ne kuivahtavat porstuan pöydällä ja sitten ruiskutan ne kultamaalilla. Kieputan kävyt messinkilangalla kranssiin.


Lyhdyssä palaa tuli tuntikaupalla päivittäin. Pari pikkuista kuusta yritti asettua kukkapenkkiini. Korjasin ne suojasäällä jatkamaan elämää kukkaruukkuun. Keväällä ne voi taas istuttaa vaikka metsään. Hirvikin pääsi ulkoilemaan.


Valoisana aikana ikkunoista näkyy lähinnä peuroja. Useimmiten ne ovat naaraita vasojen kanssa. Nyt tepastelee komean näköinen uros.


Porstuan vaalea jouluruusu on avannut ensimmäisen nuppunsa. Ensimmäinen joulukukka on siis hankittu. Tiedän jo paikan, mihin haluan sen keväällä istuttaa.


Talon kätköistä löytyy vanha joulukoristus. Siinä sytytetään kynttilät, jotka lämmittävät ilman niin, että koristus alkaa pyöriä. Onko tämä kenties saksalainen? Kuka tietää, mikä tämän koristeen nimi on?

Siinä on kolmessa tasossa erilaisia hahmoja. Ylimpänä on paimen ja lampaita.


Keskimmäisellä tasolla on eri ikäisiä ihmisiä, sekä miehiä että naisia. Alimmalla tasolla marssivat sotilaat. Suomessa en ole tällaiseen rakennelmaan koskaan aiemmin törmännyt.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Kolme asiaa kesästä


Kiitos Jokirannassa-blogin Eevireginalle haasteesta!
Nyt pääsen hypistelemään kesäkuvia.

KOLME ASIAA KESÄSTÄ, JOTKA ILAHDUTTIVAT
Ihan ensimmäinen ilahduttava asia oli varhainen kevät. Harrastelijapuutarhurille kesää edustaa vähintäänkin kasvukausi.



Ensimmäisten kevään auringonsäteiden myötä herää haluni riemunkirjaviin orvokeihin. Istutin orvokit ulkoruukkuun jo maaliskuun puolivälissä, kun oli niin lämmin sääjakso. Ilmojen kylmettyä jännitin orvokkien kohtaloa. Hymyilin onnellisena, kun iloiset kevään airueet selvisivät kaikista koettelemuksista.


Toinen ilahduttava asia oli kesän puutarharetket. Kevään retki Vakka-Taimeen Rauman lähistölle oli ensimmäinen bloggarikokoontumiseni. Kohde oli huima ja hankin sieltä paljon metsäpuutarhakasveja. Muita hauskoja retkiä järjestyi kesän kuluessa.


Kolmas ilahduttava asia olivat Barnhavenin esikot. Löysin ihastuttavan taimiston, joka on erikoistunut esikoihin ja muutamiin muihin perennoihin. Tein sinne tilauksen varhain keväällä ja paluupostissa sain pahvilaatikossa pikkuruisia esikon taimia. Jännitin kovasti, miten ne viihtyvät pihallamme. Komeasti kukkivat!

KOLME ASIAA, JOISTA EN PITÄNYT
Itse asiassa noita ilahduttavia asioita olisi ollut paljon enemmän ja näitä harmituksia oli vähemmän.
Keväällä harmittelin, kun moni kasvi näytti kuolleelta. Mutta ihmeparantumisia sattui sitten runsaasti pitkin kesää. Useat jo kuolleeksi julistamani kukkaset heräsivät sittemmin henkiin. Kukinta menetettiin useimmissa tapauksissa, mutta juurakko säilyi ehjänä. Ihan varmoja vainajia olivat ainakin Susan- magnoliani ja tarhakultasateeni. Jälkimmäisen vierellä versoo kuitenkin joku, josta en ole ihan varma. Elättelen vielä toiveita, että verso kuuluu kultasateelle, mutta yhtä hyvin se voi olla rikkaruoho.
Kesäkelit olivat kovin sateiset meillä. Kelejä voi tietysti aina harmitella. Mutta niille ei tietysti mitään mahda ja sateiden runsaus voi toisaalta edesauttaa ruusujen kukintaa ja omenoiden kasvua. Itse en nimittäin juurikaan puutarhassa kastele kuin äärimmäisessä hädässä.
Vaikka yleensä eläimistä pidänkin, niin lehtokotiloita on mielestäni liikaa pihallamme. Sateisen kesän myötä ne lisääntyivät räjähdysmäisesti.

KOLME ASIAA, JOTKA SAIN VALMIIKSI

Ensimmäinen valmiiksi saamani asia viime kesänä oli pikkuruinen liljaniitty.


Toinen ihan alusta loppuun asti saamani asia viime kesänä liljaniitty.



Kolmas asia, jonka sain valmiiksi olivat kaikki siemenestä kasvattamani yksivuotiset kasvit liljaniityllä.

KOLME ASIAA, JOTKA JÄIVÄT KESKEN
Voisin sanoa, että oikeastaan kaikki pihallani jäi kesken. Puutarha ei ole koskaan valmis eikä se tule koskaan valmiiksi. Se elää jatkuvassa muutoksessa.

KOLME ASIAA JOITA STRESSASIN
En stressaa pihan ja puutarhan kanssa. Se ei ole julkinen puutarha, joten sen ei tarvitse olla niin siisti.
Harvoin etenen hoitotoimissani enää järjestelmällisesti - enemmänkin spontaanisti mielialojen mukaan. Joskus jälkeä syntyy valtavalla kiihkolla ja sitten seuraavassa hetkessä ampaisen reissulle johonkin muualle. Sillä välin puutarha ruohottuu ja vuohenputkittuu. Toki tuntuu vähän surulliselta, kun palaa reissusta ja piha on kasvanut lähes umpeen. Mutta sitten vaan tartutaan raivuriin ja tehdään polkuja.

KOLME ASIAA, JOTKA SAIVAT RENTOUTUMAAN

Perhoset, sudenkorennot, kimalaiset ja muut öttiäiset ovat suloista kesäseuraa. Niiden touhuja on rentouttavaa seurata.


Vesi on rentouttava elementti. Voi pulahtaa uimaan tai voi seurata kultasäyneiden puuhia. Ne uivat pinnassa lämpöisinä päivinä.


Haravointi, kukkapenkkien kitkeminen ja uusien kasvien istuttaminen ovat kaikki rentouttavia kesäpuuhia.

KOLME ASIAA, JOTKA HALUAISIN HANKKIA ENSI KESÄNÄ

Matala ajuruoho on kaunis kukkiessaan. Sitä olen levittänyt ja hankin varmasti lisää.


Akileijoja ei ole koskaan liikaa.


Syysperennoja lisään pihaani. Syysvuokot, asterit ja maksaruohot ovat oivia jatkamaan kesää pidemmäksi.

KOLME ASIAA, JOISTA UNELMOIN

Unelmoin kevään ensimmäisistä silmuista, runsaasta kukkaloistosta ja lempeästä auringonpaisteesta.

Lähetän haasteen seuraaville blogeille:
Puutarhassa- blogin Marialle
Suvikummun Marjalle
Mama's Gardenin Minnalle

perjantai 11. marraskuuta 2016

Makuuhuoneen remontti


Ylätalon makuuhuone on laitettu kokonaan uusiksi.
60- luvun kaapistot poistettiin huoneesta kokonaan ja vanhat tapetit revittiin alas.


Uudeksi tapetiksi valitsin 70-luvun vanhan kuosin, Ritva Kronlundin Kirsikkapuun (69213). Sitä tapetoitiin toiselle pitkälle seinälle ja ikkunaseinälle.
Vanhan muovimaton päälle asennettiin Lamellan tammivintageparketti.
Pääsin itse valitsemaan ja hankkimaan materiaalit, mutta toteutukseen en osallistunut. Remontin hoiti Pasi Perälä, joka teki viime vuonna myös meidän kattoremontin.


Huoneen toinen pitkä seinä maalattiin vaaleanpunaiseksi Annie Sloanin kalkkimaalilla. Sävy on Antoinette, joka on vaaleanpunaisista kaikkein rauhallisin.


Oviseinä on maalattu Annie Sloanin  harmaalla seinämaalilla. Kaikki talon sisäovet on maalattu 60-luvulla sinisiksi. Niiden väriin en puutu.


Muutamia esineitä on kannettu sisään ja vasta makustelen, miten kaikki asettuu.


Makuuhuoneen yhteydessä on ikkunallinen vaatehuone. Sinne halusin parille seinälle tapetin, joka on samaa kuosia, kuin makuuhuoneessa. Ainoastaan väritys on hieman erilainen.


Talvehtivia pelargoneja riittää jokaiseen huoneeseen.


Rakkaimmat pikkuesineet on heti saatava paikoilleen.
Hmm, ensi viikolla tulee sänky. Josko sitten yövyttäisiin ylätalossa!