Aavistus syksyä ja kuolleiden ruttojuurien piilottelua

Rusokirsikan sisäoksiin on ilmestynyt punaisia lehtiä. Tuuli lennätti koivun keltaisia lehtiä nurmelle. Pikku hiljaa alan päästää irti kesästä ja hyväksyä syksyn tulon. Tosin lammessa uintia en halua vielä lopettaa. Mittari näyttää nyt viittätoista astetta.

Kastelukannua ei ole tarvinnut käyttää pitkään aikaan muuhun kuin terassin kukkien kasteluun. Keväällä ruukkuihin istuttamani vauvalaventelit ovat alkaneet kukkia. Loppusyksystä siirrän ne kukkapenkkiin.

Kukkapenkin perennat muuttuvat ruskeiksi ja  alkavat muodostaa siemeniä. Ne näyttävät silmissäni kauniilta kuten tämä lehtoängelmä.

Pitkä rohtovirmajuuri on taipunut lähestulkoon punahattujen päälle.

Runsas ruttojuurikasvusto alalammen ympärillä on kuivunut ja muuttunut mustaksi. Näkymä on järkyttävä. Vihdoinkin keksin, mitä teen sille.

Alalammen yläosassa kasvaa japanintatarta ja pohjanrantakukkaa. Ne peittävät pieneltä osalta tuon kammottavan näkymän. Päätän verhoilla kasvuston reunan rantakukilla. Ne eivät peitä ihastuttavaa näkymää keväällä ja keskikesällä, mutta muodostavat suojaavan verhon loppukesästä.

Lammen reunaa riittää useita metrejä, joten istutin pari grandiflora- Hortensiaa suojaksi ja valoksi. Syyshortensiatkin aloittavat kukintansa vasta loppukesästä ja ihanissa valkeissa pitsikukissa on myös aavistus punaista.

Muutama purppurapunalatva sai myös syysverhoilijan tehtävän.

Tänä syksynä kasvit ovat vielä pikkuisia, mutta ensi syksynä ehkä jo parantavat ahdistustani.

Sunnuntaipäivän rauhaa

Päivät eivät ole veljeksiä. Tänään sunnuntaina on aurinko paistanut aamusta alkaen. Muutama harmaa pilvi purjehti taivaan poikki, mutta säästi meidät täysin sateelta. On voinut taas pitää ulko-ovea auki niinkuin hellepäivinä ja kulkea pitkin päivää sisään ja ulos. Kun en pakottanut eilen itseäni puuhiin, joita en halunnut tehdä, niin tänään ne taas maistuivat.

Suloinen pikkuvieras halusi kanssani puutarhaan keräämään kukkia. Ihan pieni kimppu kerättiin. Kimppu pääsi olohuoneeseen ystäväni Eva-Liisan tekemän keraamisen yksisarvisen viereen.

Rupiset valkeat kuulaat saavat nyt pari päivä kypsyä sangoissa. Sitten valmistan niistä omenasosetta. Tällä kertaa pakastan soseen, koska en halua siihen paljoakaan sokeria mukaan. Viime vuonna omppusoseeni lähtivät jääkaapissa käymään.

Sadeilman piristystä

Nyt on satanut kolme viikkoa lähes tauotta. Sademittariin on kertynyt 100 milliä. Kolmessa viikossa on satanut enemmän kuin koko aiempana kesänä yhteensä.

Pihalla on ankean näköistä. Ainoastaan puuliljat jaksavat ihastuttaa. Piha huutaa muutenkin toimenpiteitä, mutta nyt en jaksa yhtään innostua niistä. Huomaan olevani ärtynyt. Sille on nyt tehtävä jotakin. Pohdin, miten saan mielialani kääntymään. Päätän seurata vaistoani. Tunnistelen, mitä minun tekee nyt mieli. Viluttaa. Haluan kääriytyä lämpöiseen punaiseen.

Siispä ympäröin itseni punaisilla kukilla ja kannan punaiset viltit pihalle korituoleihin.

Enkelinsilmäpelargoniassa on kauniin väriset kukat.

Olen oikeastaan ihan ylpeä siitä, että olen saanut kasvatettua tänäkin vuonna valkoiset begoniat ja pienen pienistä siemenistä mahtavat revonhännät. Ne sopivat ihanasti samaan ruukkuun.

Pähkinät eivät ole vielä kypsiä, mutta alkavat jo vähän ruskettumaan.
Maailma alkaa taas näyttää vähän kauniimmalta.

Helle on jouduttanut kasvua ja kypsymistä

Alapihan talviomena on aivan täynnä omenoita. Mies on pönkännyt oksia, jotta ne jaksaisivat kantaa omppujen painon. 

Dramaattisen penkin syysleimut kasvavat omppupuun oksien välissä. Tämän lajikkeen nimeä en muista. Istutin puun yhdeksänkymmentä luvulla. Myyrät söivät sen juuret ja se on jurottanut noilla sijoillaan. Muutama omena on saatu parina vuonna. Nyt se kantaa punaposkisia jo reippaasti ja osa niistä on jo kypsynyt. Hyvää kannattaa odottaa. Yläpihan omput sen sijaan ovat aivan rupisia. No, niistä saa sitten tehdä mehua.

Kasvilaatikossa on tapahtunut myös kypsymistä. Taitepavut 'Purple Queen' ovat hauskan värisiä. Istutin siemenet jo toukokuun puolella, kun oli niin lämmintä. Kehäkukkien lisäksi kylvin keväällä myös mustia ruiskaunokkeja.

Siemenestä kasvatetut kesäpäivänhatut vihdoinkin avautuvat. Niissä on kypsän suven lämpöiset värit.

Etupihan suureen pataan on saanut tehdä paikkausistutuksia. Lyhtykoisojen syksyinen oranssi ohittaa jo kesän vaaleanpunaisen ja violetin.

Jotakin lilaa pihalta vielä löytää. Viime vuonna istutetut tarhavärimintut kukkivat vielä mukavasti. Onneksi, koska vanhat vaaleanpunaiset eivät nousseetkaan tänä vuonna.

Elokuun kukkijoita

Elokuun perennoista ylitse muiden ovat punahatut. Ne jököttävät vankkoina penkissä vaikka juomapalvelut ovat olleet aivan riittämättömät tänä kesänä. Lisäksi kaikenlaiset pikkulentiäiset rakastavat niiden kukintoja. Tuossakin joku yökkönen on piiloutunut terälehtien väliin.

Punahatut ovat sikäli hauskoja, että niitä löytyy monenvärisinä. 'Valkoiset joutsenet' ovat yhtä vankkoja kuin alkuperäiset punahatut. Mutta keltainen punahattu on selvästi sirompi. Vielä on olemassa erikoisennäköinen lähes terälehdetön mustapäivänhattu.  Se vankistuu kovaa vauhtia kylvölaatikossani, joten ensi kesänä se kukkii jo varmasti.

Syyshohdekukat 'Moerheims Beauty' muistuttavat olemukseltaan punahattuja. Pörriäiset pitävät niistä kovasti.
Jostakin syystä meillä ei ole olut perhosia tänä vuonna ainakaan vielä samaan malliin kuin aikaisimpina vuosina.

Päivänsilmä 'Summer Nights' onkin sitten tämän vuoden uusi tulokas Korpikankaalta. Istutin sen keväällä kukkaruukkuun, kun halusin testata, josko se piristäisi pihlaja-angervopuskia. 

Samasta firmasta tilatut 'Terracotta' leikkokärsämön pikkuruiset taimet pääsivät keltakukkaisten purppurakäenkaalien kanssa samaan ruukuun.  Käenkaalit ehtivät kukkia ennenkuin leikkokärsämöt avasivat kukintonsa. Siitä huolimatta nautin tästä yhdistelmästä.

Hortensiat ovat selvästi nauttineet kesän lämmöstä. Mustilan hortensiat kukkivat runnsaasti ja pallohortensioiden kukinnot ovat niin  raskaat, että ne ihan nuokkuvat.

Tänään olen törmännyt useisiin eläimiin. Heti aamulla hätistelin harmaahaikaraa lammelta, jotta kultasäyneemme saisivat olla rauhassa. Viimeiseksi katselin olohuoneen ikkunasta, kun valkohäntäpeura tuli kolmen vasansa kanssa pellon reunaan ruokailemaan.

Viikonlopun pikkuvieras uskaltautui kokeilemaan hetkeksi ajamista ilman käsiä sedän vanhalla kolmipyöräisellä.

Liljojen aikaan

Puutarhassani loistavat liljat parhaimmillaan.
Olen vähän pettynyt, kun perennat eivät olleetkaan tänä kesänä niin  loistokkaita kuin viime vuonna.
Mutta mitäs pettymyksistä - nautitaan niistä kasveista, jotka kukoistavat.

Pionipenkin vanhat puuliljat jaksavat nousta joka vuosi ja jakaa imelän vahvaa tuoksua ympäristöön.

Alapihan upeiden Särkän taimiston isojaloangervojen seasta nousee upea liljojen rivistö. Muistelisin, että kyseessä on puulilja 'Boogy Woogy'. Rakastan tätä väriyhdistelmää. Liljojen terälehdissä on sama sävyä kuin jaloangervon kukinnot.

Alapihan päivänliljapenkit kukkivat. Kauriit kävivät napsimassa kukinnot. Nyt sinne on viety 'Nassu pois' -hajupallo ja kukat ovat saanet rauhassa avautua.

Viime syksynä istutin hiljaisuuden huoneen rantapenkereelle Pandoran Lippaan päivänliljoja. Mielestäni niiden väritys sopii hyvin tummapärskäjuuren kukintoon.

Rannassa kukkivat keltaiset tiikerililjat. Osa niistä on ystävystynyt lähemmin isotähtiputkien kanssa.

Ruusupenkkini on apean näköinen. Tänään löysin sieltä avautuneen liljan. Aika mukavaa. Yleensä nämä päätyvät pihan rusakkopariskunnan ruokalistalle.

Mikkelissä ja Saimaalla

Tiedätkö mitä tämä kuva esittää?
Se on kuva mehiläispesästä. Kuva on otettu lasin takaa Tertin kartanon pihassa.

Vaaleanpunainen kartano upeine piihapiireineen sijaitsee Mikkelissä. Kartanolla on rikas ja monipuolinen historia. Tänä päivänänä siellä viljellään ja kestitään ruoka- ja yövieraita.
Päärakennuksessa voi ruokailla 1800-luvun tunnelmissa.

Mikäli haluaa nauttia lounaan tai päiväkahvin modernimmassa ympäristössä, kävelee vaan pihan poikki uudisrakennukseen.

Puutarhafriikille Tertti tarjoaa mielenkiintoista nähtävää.

Yrttipuutarhassa maistelimme mm. kristallisalaattia opastetulla kierroksella.

Naudan takaa löytyi muuripuutarha, joka on rakennettu vanhaan lampolaan, navettaan ja sikalaan. Jokainen huone tarjoaa oman teeman ja erilaiset näkymät.

Rusopäivänliljat hehkuvat yhdessä parinsadan muun maatiaiskasvin kanssa lampolassa.

Humala on peittänyt kauniisti rakenteita, mutta pieniä kurkistuaukkoja on jätetty muurin.
Vanhan navetan pohjaan on tehty taitavia kivitöitä erivärisistä pikkukivistä. Se tuo mieleen toisaalta japanilaiset puutarhat ja toisaalta säännönmukaiset eurooppalaiset barokkipuutarhat.

Entiseen sikalaan on istutettu ruusuja. Ne olivat jo kukkineet, mutta Tertin ruusussa oli vielä muutama kukka jäljellä. Ruusujen yllä lentävät porsaat suurissa kaarirakenteissa.

Kartano on ollut saman suvun hallussa yli sadan vuoden ajan ja siellä on ystävällinen palvelu ja monipuolinen tekemisen meininki.

Tertistä siirryimme Saimaalle. Tertin tuliaisina veimme ystävien veneelle muikkuja ja vorsmackia.

Saimaa näytti parhaat puolensa hellekeleillä. Siellä oli paljon rauhallisempaa ja leppoisampa kuin Suomenlahdella, joka on minulle tutumpi vesiympäristö. Mikä on ihanampaa kuin uida puhtaassa ja lämpöisessä järvessä näillä kuumilla ilmoilla. Tätä olenkin kaivannut koko kesän.