Kiitos Jokirannassa-blogin Eevireginalle haasteesta!
Nyt pääsen hypistelemään kesäkuvia.
KOLME ASIAA KESÄSTÄ, JOTKA ILAHDUTTIVAT
Ihan ensimmäinen ilahduttava asia oli varhainen kevät. Harrastelijapuutarhurille kesää edustaa vähintäänkin kasvukausi.
Ensimmäisten kevään auringonsäteiden myötä herää haluni riemunkirjaviin orvokeihin. Istutin orvokit ulkoruukkuun jo maaliskuun puolivälissä, kun oli niin lämmin sääjakso. Ilmojen kylmettyä jännitin orvokkien kohtaloa. Hymyilin onnellisena, kun iloiset kevään airueet selvisivät kaikista koettelemuksista.
Toinen ilahduttava asia oli kesän puutarharetket. Kevään retki Vakka-Taimeen Rauman lähistölle oli ensimmäinen bloggarikokoontumiseni. Kohde oli huima ja hankin sieltä paljon metsäpuutarhakasveja. Muita hauskoja retkiä järjestyi kesän kuluessa.
Kolmas ilahduttava asia olivat Barnhavenin esikot. Löysin ihastuttavan taimiston, joka on erikoistunut esikoihin ja muutamiin muihin perennoihin. Tein sinne tilauksen varhain keväällä ja paluupostissa sain pahvilaatikossa pikkuruisia esikon taimia. Jännitin kovasti, miten ne viihtyvät pihallamme. Komeasti kukkivat!
KOLME ASIAA, JOISTA EN PITÄNYT
Itse asiassa noita ilahduttavia asioita olisi ollut paljon enemmän ja näitä harmituksia oli vähemmän.
Keväällä harmittelin, kun moni kasvi näytti kuolleelta. Mutta ihmeparantumisia sattui sitten runsaasti pitkin kesää. Useat jo kuolleeksi julistamani kukkaset heräsivät sittemmin henkiin. Kukinta menetettiin useimmissa tapauksissa, mutta juurakko säilyi ehjänä. Ihan varmoja vainajia olivat ainakin Susan- magnoliani ja tarhakultasateeni. Jälkimmäisen vierellä versoo kuitenkin joku, josta en ole ihan varma. Elättelen vielä toiveita, että verso kuuluu kultasateelle, mutta yhtä hyvin se voi olla rikkaruoho.
Kesäkelit olivat kovin sateiset meillä. Kelejä voi tietysti aina harmitella. Mutta niille ei tietysti mitään mahda ja sateiden runsaus voi toisaalta edesauttaa ruusujen kukintaa ja omenoiden kasvua. Itse en nimittäin juurikaan puutarhassa kastele kuin äärimmäisessä hädässä.
Vaikka yleensä eläimistä pidänkin, niin lehtokotiloita on mielestäni liikaa pihallamme. Sateisen kesän myötä ne lisääntyivät räjähdysmäisesti.
KOLME ASIAA, JOTKA SAIN VALMIIKSI
Ensimmäinen valmiiksi saamani asia viime kesänä oli pikkuruinen liljaniitty.
Toinen ihan alusta loppuun asti saamani asia viime kesänä liljaniitty.
Kolmas asia, jonka sain valmiiksi olivat kaikki siemenestä kasvattamani yksivuotiset kasvit liljaniityllä.
KOLME ASIAA, JOTKA JÄIVÄT KESKEN
Voisin sanoa, että oikeastaan kaikki pihallani jäi kesken. Puutarha ei ole koskaan valmis eikä se tule koskaan valmiiksi. Se elää jatkuvassa muutoksessa.
KOLME ASIAA JOITA STRESSASIN
En stressaa pihan ja puutarhan kanssa. Se ei ole julkinen puutarha, joten sen ei tarvitse olla niin siisti.
Harvoin etenen hoitotoimissani enää järjestelmällisesti - enemmänkin spontaanisti mielialojen mukaan. Joskus jälkeä syntyy valtavalla kiihkolla ja sitten seuraavassa hetkessä ampaisen reissulle johonkin muualle. Sillä välin puutarha ruohottuu ja vuohenputkittuu. Toki tuntuu vähän surulliselta, kun palaa reissusta ja piha on kasvanut lähes umpeen. Mutta sitten vaan tartutaan raivuriin ja tehdään polkuja.
KOLME ASIAA, JOTKA SAIVAT RENTOUTUMAAN
Perhoset, sudenkorennot, kimalaiset ja muut öttiäiset ovat suloista kesäseuraa. Niiden touhuja on rentouttavaa seurata.
Vesi on rentouttava elementti. Voi pulahtaa uimaan tai voi seurata kultasäyneiden puuhia. Ne uivat pinnassa lämpöisinä päivinä.
Haravointi, kukkapenkkien kitkeminen ja uusien kasvien istuttaminen ovat kaikki rentouttavia kesäpuuhia.
KOLME ASIAA, JOTKA HALUAISIN HANKKIA ENSI KESÄNÄ
Matala ajuruoho on kaunis kukkiessaan. Sitä olen levittänyt ja hankin varmasti lisää.
Akileijoja ei ole koskaan liikaa.
Syysperennoja lisään pihaani. Syysvuokot, asterit ja maksaruohot ovat oivia jatkamaan kesää pidemmäksi.
KOLME ASIAA, JOISTA UNELMOIN
Lähetän haasteen seuraaville blogeille:
Puutarhassa- blogin Marialle
Suvikummun Marjalle
Mama's Gardenin Minnalle