Kevättä

Kevättä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


sunnuntai 29. elokuuta 2010

Trooppiset kasvit

Tänä kesänä on välillä tuntenut asuvansa ja elävänsä tropiikissa.  Hellettä on piisannut. Eikä sitä ole päässyt pakoon oikein mihinkään. Varjossakin on ollut kuumaa. Useat kasvit ovat kärsineet kuivuudesta. Meillä on kuitenkin ollut kaksi kasvia, jotka ovat nautiskelleet kesästä toden teolla. Toinen on, yllätys, yllätys, varjossa viihtyvä kasvi - laakerikirsikka.
Laakerikirsikka, joka on vuodesta toiseen lähinnä joten kuten selvinnyt, on tänä vuonna kasvattanut valtavan määrän uusia kiiltäviä lehtiä. Se kukkii alkukesästä valkein, melko mitättömin kukin.

Toinen tämän kesän lämmöissä kukoistava kasvi on kanna.
Olen istuttanut kannan mukuloita navetasta löytämääni heinäkärryyn ja useaan ruukkuun.





Se jopa kukkii nyt.
Useimpana aiempana kesänä se ei ole ehtinyt kukkaan.
Tiedän, että se tykkää runsaasta lannoituksesta. Olen istuttaessani lisännyt kompostimultaa ja vähän orgaanista lannoitetta, jonka jälkeen ovat saaneet olla omillaan.







keskiviikko 25. elokuuta 2010

Tunnustus ja paljastuksia

Jorille kiitos blogitunnustuksesta!
Olen todella ällikällä lyöty! Mutta mielissäni. Tuntuu hyvältä. Koen, että olen vasta-alkaja tässä blogimaailmassa ja sitten saan tunnustuksen konkarilta. Mikä kunnia! Kiitos!
Palkintoon liittyy seitsemän paljastusta. Tässä ne tulevat:
1. Olen yltiöoptimistinen!
Mitä se tarkoittaa puutarhassa:
Pari viikkoa sitten kylvin ostosiemenet suoraan kukkapenkkiin. "Onhan vielä lämmintä ja nyt on alkanut sataakin. Kyllä ne sieltä varmaan nousevät. Niinhän ne luonnossakin lisääntyvät."
2. Olen fiilisihminen ja toimin impulssiivisesti.
Mitä se tarkoittaa puutarhassa?
Perustan pionipenkin ja vuoden kuluttua havaitsen, että siellä kasvaa muutaman pionin lisäksi toistakymmentä muuta kasvia.
3. Innostun helposti uusista asioista.
Mitä se tarkoittaa puutarhassa?
Haluan jatkuvasti laajentaa puuutarhaani. Koko piha on täynnä puolivalmiita projekteja.
4. Olen suurpiirteinen.
Mitä se tarkoittaa puutarhassa?
Kukkapenkeissä kasvaa runsaasti myös villivihanneksia (lue: nokkosta) ja peittoperennoja (lue: perusvuohenputkia) sekä luonnonkasveja (lue: leskenlehtiä, hanhikkeja, rönsyleinikkiä ja monia muita)
5. Rakastan keijuja ja enkeleitä.
Mitä se tarkoittaa puutarhasa?
Puutarhassa kasvaa keijuangervoa, keijuängelmää, keijunmekkoja ja noin kymmenen enkelipasuunaa.
6. Rakastan tuoksuja.
Mitä se tarkoittaa puutarhassa?
Puutarhassa kasvaa seitsemän pihajasmiketta, kurtturuusuja, syreenejä, pioneja, keltapäivänliljoja ja monia muita tuoksuvia liljoja, suopayrttiä, illlakoita, tuoksupelargoneja, yrttejä jne.

7. Olen epämusikaalinen ihminen, joka pitää musiikista. Valitsin aviomiehekseni musikaalisen miehen, joka on innostunut kokeilemaan  eri instrumenttien soittamista.
Mitä se tarkoittaa puutarhassa?
Kun kärräsin multaa edelisessä espoolaiskotini rivitalopihassa illalla yhdessä naapurimiesten kanssa, mieheni soitti pianoa. Hän avasi oven pihalle, jotta vaimo voi nauttia myös sulosävelistä puutarhatöissään. Miten huomaavaista!
Ojennan palkinnon puolestani seuraaville:
Tuijalle, joka tekee upeita kuvakoosteita rehevästä puutarhastaan.
Sannille, joka askaroi valtavien rakenteiden kanssa puutarhassaan ja perusti puutarhayhdistyksen.
Titelle, joka dokumentoi yhden naisen pitkäjänteistä hirsitalon kunnostusurakkaa ja kertoo siitä toisella kotimaisella kielellä - itselleen hankalammalla.
Mimille, joka uskollisesti on kuvannut runsaslajista saaristopuutarhaansa ja rakensi kauniin kasvihuoneen.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Keijuängelmä, Thalictrum rochebrunianum

Tätä olen odottanut. Keijuängelmäni kukkivat.
Olen kasvattanut ne siemenestä.
On oikein pysähdyttävä kurkkimaan tarkemmin tuota pientä käsittämättömän kaunista kukkavanaa.
Kasvi on niin eteerisen ja hauraan oloinen.
Ihanan ruusunpunaiset terälehdet, joiden keskeltä  keltainen rypäs kuin lamppu loistaa sisältä.
Ihan varmasti se on oikeiden keijujen asuinsija.

lauantai 21. elokuuta 2010

Elokuun kukintaa

Vironperän päärakennuksen molemmilla puolilla kukkivat kallionauhukset. Talon länsipäädyn valtikkanauhukset ovat jo kukkineet.
Itäpäädyssä kukkivat klematikset. Yläkuvassa on Jackmanii kukassa ja alakuvassa Blekitney Aniol.
 Sinipallo-ohdakkeet kurottelevat valoa kohti ylätalon saunan kuistin edustalta.
Alatalolla samaa kasvia tapaa myös valkoisena.

Punahatut kukkivat ylätalon eteläpenkissä.
Samasta penkistä löytää myös syyskaunosilmiä.
Ihastuttavin kaikista on kuitenkin syysvuokko. Ostin pari tainta viisi vuotta sitten Börje Friltä Käpylästä. Ne ovat levinneet lupaavasti.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Kuhinaa kukissa ja ilmatilassa

Suomessa on sudenkorentoja kuulemma 55 eri lajia. Niistä useat ovat parkkeeranneet meidän lammille. Ruskoukonkorennot, sirot keijukorennot ja monet muut risteilevät ilmatilassa niin, että kuuluu rapinaa. Kukaan ei ohjaa liikennettä eikä lennonjohtotorniakaan ole tontille rakennettu. Näyttää siltä, että ne lentävät toisiaan päin. Kuitenkin aina viime tingassa joku niistä tekee väistöliikkeen. Voin rauhoittua ja hakea kameran. Niistä on kuitenkin mahdotonta saada valokuvaa.
Monia muitakin surisijoita ja pörisijöitä on liikkeellä runsain mitoin.
Tässä pari pörriäistä mesiretkellä Afrikan sinililjassa. Sain kauan kaipaamani kasvin biologiystävältäni, Teukalta,  tänä keväänä.
Kallionauhuksissa kuhisee erilaisia perhosia. Tässä yksilössä on pari perhosta. Isoja perhosia on Suomessa jopa tuhat erilaista. Olisivatko nämä amiraaleja!
Tässä nauhuksessa on mielestäni pari neitoperhoa.
Pikkuperhosia Suomessa lienee parisen tuhatta. Tätä kaunista keltaista yksilöä, joka vierailee rantakukassa alalammella, en tunnista.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Hortensioita


Vironperällä kasvaa erilaisia hortensioita.

Köynnöshortensia kiipeilee saunan terassilla. Se kukki ensimmäisenä hortensioista.
Ylälammella kasvaa kaksi pallohortensiaa. Ne kantavat kauniisti useita pitsipallojaan.


Mustilan hortensiat rehentelevät pergolan edustalla.

Siskolta saatu Endles Summer -hortensia on nauttinut tämän kesän kuumista keleistä. Olen pitänyt mullan normaalina, jotta voin ihailla vaaleanpunaisia kukkia. Vaaleansinisestä haaveilevat voivat muuntaa kasvualustaa happamaksi.
Syyshortensiani ja kuutamohortensia antavat vielä odottaa kukintaa.

Sisäkasvit ulkoilevat

Sisäkasvini ovat päässeet ulkoilemaan terassille lämpimään raikkaaseen ulkoilmaan.
Vielä en tiedä, mikä vaikutus ulkoilmalla on niille. Ehkä kuitenkin tärkein seikka on se, missä vaiheessa kotiutan ne jälleen.

torstai 12. elokuuta 2010

Kultakalalammikko

Ylälammestamme on tullut kultakalammikko.
Siinä ne uivat - kultakalat. Ehkä niitä on vähän vaikea erottaa, kun lammen rannan puut heijastuvat pintaan.
Ehkä ne erottuvat vähän paremmin tästä kuvasta. Siinä vesi heijastaa pilviä. Tarkkasilmäinen ehkä havaitsee meidän kultakalamme myös.
Ne ovat kultasäyneitä ja kotoisin Tsekeistä. Siellä oli tapahtunut säyneissä sellainen mutaatio, joka poisti kalan tummat siniset sävyt ja kalaan jäi vaan punaiset värit. Porlan kalanviljelylaitoksen kalastusmestari matkusti Tsekkeihin niitä hakemaan. Hän puhui Finnairin henkilökunnan pyörryksiin, että sai tuotua kalat Suomeen sylissään matkustamossa. Sitten hän lisäsi niitä.
Biologiystävämme toivat yksitoista kultasäynettä lampeemme pari kesää sitten. Mies paranteli lammen veden hapetusta ylimääräisellä pohjaputkella. Viime talvi jännitettiin, selviävätkö ne hengissä kovan talven. Selvisivät! Ja ovat kasvaneet kovin.

tiistai 10. elokuuta 2010

Humala, Humulus lupulus

Humalia haimme viereisen vanhan talon puutarhasta, jossa ne yrittävät peittää kirsikkalehdon asukit alleen. Niitä löytää vielä luonnosta villiintyneenä, koska vasta sata vuotta sitten kumottiin laki, jolla määrättiin talonpoikia humalia viljelemään. Niillä maksettiin veroja kruunulle.
Istutimme pellon kulmalle salkoihin niitä kasvamaan. Hyvin ovat viihtyneet. Ne kasvavat monta metriä kesässä. Salkoja vaan on lähes vuosittain uusittava. Niitä voi ohjata kasvamaan vaikka narua pitkin.
Jos haluaa nopeasti näkösuojaa säleikköön kannattaa istuttaa humalaa. Se kasvaa ihan silmissä. Kasveja saa myös taimitarhoilta. Sitä on myös keltalehtisenä, aureus-nimisenä, saatavilla.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Vielä on kesää jäljellä...

Ehdin jo viikko sitten surra kesän loppua, kun kalenteri käännähti elokuun puolelle ja oli hyvästeltävä tuo ihanan raukea heinäkuu. Tänään kuitenkin aurinko paistaa ja tuo käsittämättömän lämmin sää jatkuu. Ilmassa on samalla valtava kosteus, joka helpottaa elämistä ja olemista.
Tänään on ollut vapaapäivä eikä yhtään bussia ole ajanut pihaan. Uskaltauduin uimapukuun ja olen koko päivän laittanut vanhaa kukkapenkkiä uuteen uskoon. Ensin putsasin penkistä kottikärryllisen rikkaruohoja ja sitten kaivoi ylös osan taimista ja siirtelin ja sommittelin. Istutin uusia taimia. Iiihanaa!!!
Kuuma oli, mutta ei liian kuuma. Ehkä elokuu on tietyllä tapaa armollisempi. Aurinko paistaa jo matalammalta kuin heinäkuussa.
Pidin keskipäivällä paussia ja hipsin kamera kädessä tutkimassa kukkivia kasveja.
Jaloangervot kukkivat. Niitä kukkii eri puolella tonttia. Valkeat ovat jo kukkineet. Vaaleanpunaisia on vielä kukassa. Yläkuvassa kukkii isojaloangervo Särkän taimistolta ja alakuvassa viime vuoden uutuus Juha Toikan Viherpeukaloista.
Suosikkikasvini, ranskan tulikukka on parhaimmillaan.
Vironperällä kasvaa toistakymmentä erilaista angervoa. Niiden kukintaa riittää koko kesän ajaksi. Nyt on tummaruusuangervo kukassa.
Perhoset ja kimalaiset viihtyvät tsinnioissa.

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Ruusunätkelmä, Lathyrus latifolius

Ruusunätkelmä kasvaa auringossa alatalon olohuoneen edessä metallituessa. Aluksi istutin siihen kärhön, mutta se näytti niin yksinäiseltä, että laitoin sille kaverin viereen.
Ruusunätkelmän olen kasvattanut siemenestä. Mielestäni se oli helppoa. Minulla on monia kasveja, joita en ole saanut itämään, mutta tämän kanssa ei ollut mitään hankaluuksia. Viime talvesta se selvisi hyvin ja lisäsi kasvuaan tänä vuonna.
Omani on valkea, mutta olen nähnyt niitä punaisenakin.
Monivuotinen ruusunätkelmä on hernekasvi ja muistuttaa  yksivuotiasta tuoksuhernettä. Tosin se ei tuoksu.
Se ei pidä siirtelystä, joten kannattaa tarkkaan pohtia, mihin sen haluaa.

maanantai 2. elokuuta 2010

Telttakatos

Pihassame on  nyt telttakatos. Kyllä nyt kelpaa istuskella ulkona sekä sateessa etttä auringon porotuksessa.
Otimme katoksen kyytiin Turun Bauhausista, kun ajelimme Lohjalle ystävien mökiltä Kustavista. Katospaketti mahtui juuri ja juuri autoon kun järjestelimme auton sisäosia uuteen uskoon.
Jännitti aika lailla se, miten saamme sen miehen kanssa illalla kahden pystytettyä. Ohjeissa luki, että pystytykseen tarvitaan neljä henkilöä.
Takaraivossa oli vielä muistojälki edellisestä kahdenhengen - yhdenillan -pystytyksestä. Silloin rakensimme lähes atomeista keinua ja ohjeet olivat nollan ja naurettavan väliltä.
Tuolloin ajoimme Espoosta työpäivän jäjkeen Lohjalle ja ryhdyimme hommiin ilman ruokaa veren sokeri matalalla. Mieheni ei hellitä ennenkuin saa jonkun valmiiksi. Kello oli jo vierähtänyt toisen vuorokauden puolelle ja keho oli täynnä hyttysten puremia ennenkin keinu viimein  seisoi pystyssä kaikki osat oikein päin asennettuina. Eikä keskustelu ollut mitenkään rakentavaa muistaakseni.

No, telttakatokseen saatiin aikaa kulumaan vajaa kaksi tuntia ja koko komeus oli oikein päin pystyssä.
En ollut vieläkään oppinut laittamaan illalla pitkäpunttisia housuja, joten hyttysten pistoksia oli ehkä kymmenkunta. Mutta tunnelma oli kepeä ja vuorovaikutus rakentavaa. Siitä olen erityisen ylpeä. Ehkä ihminen oppii kuitenkin jotakin vuosien saatossa. Vai olivatko Bauhaussin kokoomisohjeet vaan niin paljon paremmat?!