Kuvassa on dramaattinen kukkapenkki. Kuva on otettu viime kesänä, kesän lopulta, koska dahlia ja jaloangervo ovat kukassa. Se on noin kymmenen neliön suuruinen, ellipsin muotoinen penkki ja reunustettu liuskekivilaatoilla.
Penkin elämä alkoi 90-luvulla. Silloin sain valtavan kuorman multaa vanhan talviomenapuun viereen. Kun olin melko vihreä puutarhahommissa tuolloin, en älynnyt valita multakuormalle järkevää sijoituspaikkaa. Se kipattiin rinnetontin alapäähän. Muutamana kesänä jaksoin työntää ylämäkeen multakuormia kottikärryillä. Sitten se jäi ja jonkun ajan kuluttua näytti siltä, että viljelen nokkosia kohopedissä.
Istutin uuden omenapuun kasan toiselle puolelle. Myyrät söivät sen juurakon. Siinä se on seissyt vuosia eikä ole oikein osannut päättää, ollako hengissä vai ei. Tänä vuonna, juuri nyt, se kukkii ensimmäisen kerran. Se päätti jäädä henkiin, vaikka peurat verottivat oksistoa aika lailla viime talvena.
Sittemmin multakasa muuttui kompostikasaksi. Johannes kuoli ja kaikki muistokukkavihot laitoin kompostoitumaan tuohon kasaan. Kyllikki oli saanut joltakin ystävältään tällaisen vihjeen. Kun kukat olivat kompostoituneet ja multa vahvaa, sain idean. Miksi lähteä taas työntämään ylämäkeen ja siirtää multaa paikasta toiseen. Näille sijoilleen voi hyvin perustaa uuden kukkapenkin. Voila´!
Kolme vuotta sitten putsasin kasan ja kylvin siihen siemenen poikineen. Ensimmäisen kesän ajan penkistä törrötti pelkkiä valkeita nimilappuja. Siirtelin sitten ylätalolta kolme tumman punaista "Karl Rosenfeld" kiinanpionia ja savusaunalta perhoangervon ja valkeita jaloangervoja.
Alkuperäinen suunnitelma oli, että penkissä kohtaavat dramaattisesti musta ja valkea. Valkeita kasveja on saatavilla vaikka kuinka paljon. Mustien kanssa on hankalampaa. No, okei, tosi tummanpunaiset tai tumman lilat käyvät mustista. Sitten heti sallin muutaman, ihan vaan muutaman, haalean keltaisen kukan samaan seuraan.
Tänään penkkiin on löytänyt jo usea ihana kasvi. Melkein on jo tugosta. Onko mitään mukavampaa kuin istuttaminen!
Tänä keväänä dramaattisen penkin ensimmäisenä kukkiva kasvi oli kirjopikarililja. Olen aina ihaillut sen hentoa olemusta ja käsittämättömän kauniisti kirjottua kellokukkaa - kuin taiteilijan maalaustyön jäljiltä.
Tänään penkissä edustavat mustia kukkia musta tulppaani ja kesäkuuruoho.
Valkeat lemmikit valaisevat tummaa kukkapenkkiä.