Lundin kasvitieteellisessä puutarhassa

Ruotsin vanhan yliopistokaupungin, Lundin, keskustassa sijaitsee kasvitieteellinen puutarha kiviaidan rajaamana. Koko kaupungista tihkuu sivistys. Vanhat ja kookkaat puut merkitsevät minulle sivistystä. Niitä löytyi runsaasti Lundin kasvitieteellisestä puutarhasta.

Ruska-aika on ihan hyvä ajankohta puutarhavierailulle. Tässä hehkuu tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera) oranssissa asussaan.

Japanilaisen valkopyökin (Carpinus japonica) keltavihreät lehdet ovat saaneet pirteät, ruskeat reunukset ja puu kantaa koristeellisia hedelmystöjä.

Puutarhassa tehtiin syystöitä. Tässä kantataan perennapenkkien reunuksia.

Puutarhurilla oli seuranaan lauma lintuja. Minusta nämä näyttivät ihan korpeilta. Mutta olen luullut, että ne ovat arkoja lintuja ja viihtyvät vaan metsän sydämessä. Niitä näkyi joka puolella kaupungillakin.

Perennoista kukkivat kauneimmin vielä asterit. Dahlioille oli varattu kaksi kukkapenkkiä, mutta ne eivät olleet enää hehkeimmillään.

Kesäkukkapenkissä miehen kokoiset risiinit hehkuivat vierellään samankokoiset hauskanäköiset oranssit leijonankorvat ja juurellaan purppuraiset keijunkukat. 

Puutarhassa aaltoili laaja istutus erilaisia heiniä. Eniten siinä näytti olevan elefanttiheinää.

Mielenkiintoisimpana pidin kuitenkin puutarhan erilaisia puita.

Kaukaasian siipipähkinöitä oli istutettu mukavan kokoinen rykelmä. Ne olivat jo ihastuttavan vanhoja ja ottivat ison tilan puutarhasta.

Löytyi sieltä pieni monirunkoinen erikoisuus, minulle uusi tuttavuus, ptelea.

Puutarhassa oli useita työntekijöitä. Tässä on pieni nurkkaus, johon oli istutettu jättiverbenaa ja oransseja pikkukukkaisia begonioita. Puutarhuri nosteli juuri talikolla begonioita sinisiin kärryihin talvisäilöön vietäväksi.

Hauskat siniset kärryt näkyvät tässä kuvassa kirkkaan punaisen japanin vaahteran 'Osakazukin' vieressä.

Japanilaisia puita puutarhassa on paljon tarjolla. Kaunis on myös tämä "japanin juovarunkoinen vaahtera" (Acer Capillipes). Lehdet saavat upean ruskan värin ja runko on vihreän uurteinen. Runko muistuttaa paljon pihapiirissämme kasvavaa pennsylvanian vaahteraa.

Poistuessamme puutarhasta simiini osui vastapäisen talon hauska parveke.

Reilu viikko reissussa

Ihanaa olla taas kotona!
Taidettiin haukata aika suuri pala miehen kanssa, kun lähdimme Keski-Eurooppaan autolla reiluksi viikoksi. Autoon kertyi 2.341 ajokilometriä. Matkasimme Finnlinesilla Helsingistä Travemundeen, jossa oltiin iltakymmeneltä perillä. Olimme varannet hotellin Lyypekistä. Siihen loppuivat sitten suunnitelmat. Päätimme lähteä seikkailulle ja kulkea ilman ennakkosuunnitelmaa.

Mies oli saanut pelikaveriltaan vihjeen parista tunnelmallisesta saksalaisesta pikkukaupungista. Päätimme ottaa vihjeestä vaarin ja käänsimme auton nokan kohti Luneburgia. Sieltä löysimme Lunen luostarin.

Harmi, että luostarin kahvilan oli vallannut joku turistiryhmä. Luneburgin torilta ostimme eväiksi kilon luumuja ja pähkinöitä. Siellä myytiin myös perennoja. Tuo iki-ihana valkea syysvuokko olisi pitänyt vaan ostaa, mutta en tohtinut vielä näin alkumatkasta.

Luneburgista sitten toiseen pikkukaupunkiin, Celleen.

Cellestä löysimme salaattibaarin. Mieskin suostui syömään salaattia. Olihan vielä lounasaika.
Illaksi ajoimme pienen pieneen kaupunkiin Hamelniin etsimään pillipiiparia. Mies muisteli, että oli pikkupoikana käynyt tuossa kaupungissa. Pillipiiparia ei löytynyt, mutta kävelimme tuon kuuluisa joen ylitse ja illastimme kaupungin vanhimmassa kestikievarissa, Rattenkellerissä. Siellä oli seinille maalattu erilaisia tapoja rottien hävittämiseksi.

Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan Amsterdamiin. Luin opaskirjasesta, että kaupunkiin ei kannata tulla omalla autolla. Päätimme hankkia majapaikan läheltä Amsterdamia, Hilversumista. Jätimme auton Hilversumiin ja hyppäsimme aamulla paikallisjunaan ja ajoimme Amsterdamiin. No, siellä olikin koulujen loma-aika. Perheitä ja nuorisoa oli liikkeellä valtavat joukot. Reijksmuseon ulkopuolella kiemurteli kaksi sadan metrin pituista jonoa. Teimme nopean tilannearvion ja päätimme, että unohdamme museohaaveet tällä reissulla ja keskitymme tutkimaan kaupunkia vesibussien eri linjoilla.

Kanavissa asutaan toinen toistaan erilaisimmissa kelluvissa asumuksissa.

Kukkatorilla myytiin kransseja, kukkasipuleita, ruusunippuja, hortensioita, heiniä, bonsaipuita....

Olisin saanut kulumaan kokonaisen päivän pelkästään kukkatorilla, mutta lopulta alkoi hämärtää ja oli palattava junalla Hilversumiin.

Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan kohti Tanskanmaata. Tarkoituksena oli ajaa Odenseen. Tutkittuani netistä mielenkiintoisen puutarhan aukioloaikaa, havaitsin sen jo sulkeneen ovensa tältä syksyltä. Päätimme sitten ajaa samantien Tanskan läpi Skåneen, koska siellä on niin paljon mielenkiintoista nähtävää. Joten siis ajoimme yhdessä päivässä Hollannin Hilversumista Ruotsin Landskronaan. Seuraavan päivän vietimme huikean kauniissa maisemissa, kolmessa puutarhassa, joista kerron tarkemmin myöhemmin. Aamukahvilla tutkimme yöpymisvaihtoehtoja huolimattomasti, koska buukkasimme itsemme Visingsöhön. Myöhemmin meille selvisi, että paikka onkin saari keskellä Vätterniä. Olimme vastarannalla vasta iltaseitsemän jälkeen pilkkopimeässä ja odotimme lauttaa. Opastaulussa oli lukemat, että puuskissa tuuli on 19 metriä sekunnissa. Aika tavalla jännitti, koska lautta heittelehti ja automme kastui myös aivan läpimäräksi. Tiesimme, että kukaan ei ole meitä vastassa ja meidän pitää vielä löytää jostakin saarelta yöpymispaikkamme vastaanottorakennus, jonka oveen on teipattu huoneemme avain. Olimme helpottuneita, kun kirjekuori löytyi. Sisällä oli kartta, johin oli piirretty rykelmä taloja. Huoneemme oli talossa numero kymmenen yläkerrassa. Pimeässä oli vaan vaikea noita erottaa, mutta viimein pääsimme oikeaan vuoteeseen. Huh, huh! Sitten päätimme lopettaa tämän seikkailun ja hakeutua mitä pikimmiten kohti Tukholmaa ja Vikinglinen lauttaa. Juuri ja juuri ehdimme Gabriellalle, koska Visingsöstä kulki aamulla lauttoja harvakseen ja lautan kansi täytettiin aina ensin paikallisten kulkuvälineillä.

Miten ihmeen ihanan hiljaista ja rauhallista kotona onkaan!

Ruusu ja puutarhan lehtimuotoja

Olin eilen ystävättärien kanssa Birger Kaipiaisen näyttelyssä EMMAssa. Ihastelimme kilvan Kaipiaisen vahvoja ja samalla hyvin herkkiä ja sadunomaisia töitä. Meillä on tapana vähintään kerran vuodessa kokoontua yhteen ja käydä tutustumassa vanhan kotikaupunkimme EMMAn tarjontaan. Koskaan emme ole pettyneet. Espoossa on ehkä parasta juuri EMMA. Lohjalle päästyäni löysin Vironperältä yhden Kaipiaisen työn. Ruusu-seinälautanen on hänen myöhäistuotantoaan vuodelta 1980.

Vihdoinkin maltoin kantaa viimeiset pelargonit ja verenpisarat sisätiloihin. Suuret ruukut keskipihalta olen siirtänyt jo aiemmin, mutta terassin lämmössä viihtyneet kukat oli nyt vaan saatava turvaan tulevilta kylmiltä keleiltä.

Omenapuut kellastuivat viikonloppuna. Aurinko kirkastaa maiseman kauniiksi. Ja pähkinähakit jatkavat riekkumistaan pihassa.
Uusimmassa kukkapenkissäni kukat tuottavat jo siemeniä kuten kuvan jättiverbenat. Muutoin keskityn ihastelemaan perennojen lehtimuotoja.

 

Kuinka monta perennaa näistä seitsemästä tunnistat? Kerro, mitä ne ovat?

Lämmin syyspäivä

Ihanan lämmintä on ollut. Öisinkin on ollut varmaan kymmenen astetta. Lämpöisistä lattioista olen nauttinut sisällä. Joko kehoni on asettunut syksyyn tai sitten olotilaani selittää lämpötila.

Puutarha on pukeutunut ruskaan.  Jalopähkinäni ovat jo lehdistään luopuneet täällä Pohjan perillä. Mutta kotimaiset puuvartiset kantavat vielä keltasävyistä lehvästöään.
Viljelylaatikot ovat jo suureksi osaksi tyhjillään.  Yhdessä laatikossa kasvaa mansikkaa ja pari kukkaa vielä puskee jostakin laatikosta. En saanut tänä vuonna mitään huippumääriä satoa. Kesä oli kuiva ja laatikkoviljely vaatii säännöllistä ja runsasta kastelua. Muutama tomaatti kypsyy vielä keittiön pöydällä.
Ikuisena kukkien ystävänä on pariin vihanneslaatikkoon kylvetty kukkien siemeniä syyskylvönä.

Tämän päivän olen putsannut rikkaruohoista yhtä kukkapenkkiä. Mäkimeirami oli vallannut tuon penkin. Siirsin siihen muutaman valkoisen malvan, istutin takaisin nukkapähkämöt, muutamia uusia kukkasipuleita ja siemenestä kasvattamiani keijunkukkia.

Keijunkukat kasvoivat koko kesän parissa suuressa ruukussa, johon keväällä heitin myös jaloleinikin sipuleita. Ne eivät koskaan nousseet, mutta yllätys, yllätys, nyt niiden vauvaisia taimia löytyi keijunkukkien keskeltä. Ajattelin istuttaa ne huomenissa johonkin ruukkuun. Voivatko ne jatkaa kasvuaan vielä... kenties porstuan viileässä lämmössä?

Päivä oli hauska. Seurustelin pähkinähakkien kanssa. Ne olivat vallanneet pihan valtavan tammen. Valtava koilotus ja rääkyminen jatkui koko päivän ja ne heittelivät kilvan tammenterhoja maahan. Onneksi eivät ihan osuneet minuun. Kun kärräsin rikkaruohoja kengänpohjat ratisivat terhojen päällä.

En muista, että minään vuonna piha olisi peittynyt terhoihin näin perusteellisesti.
Tilhiä oli myös liikkeellä. Ja punarinnan kanssa tuijottelimme pitkään toisiamme.

Ympäristötaidetta

Edellisessä postauksessa esittelin tekemääni hetkellistä ympäristötaidetta, joka on viikonloppuna saanut unohduksen harson päälleen. Se makaa nyt argervohakkeen alla.
Tässä perheessä on myös muita ympäristötaiteilijoita. Nuorimmaiseni rakensi joitakin vuosia sitten ystävänsä O:n kanssa diskodekoja puutavarasta ja langasta. Lanka hohtaa ultraviolettivalossa. Dekot ovat vierailleet ihan oikeissa diskoissa. Kun kaverukset ohittivat kiihkeimmän diskovaiheen, taideteokset päätyivät Vironperän navettaan.

Pojat suunnittelivat kuviot itse. He rakensivat ensin puukehikon. Sitten he naputtelivat valtavat määrät nauloja ja pujottelivat lankoja nauloista toisiin. Tämä teos on nyt saanut uuden kodin ja se lähtee tänään Espooseen.