Kuuma pääsiäinen

 

Kuumat kelit ovat olleet vallitsevana tänä pääsiäisenä. Elohopea kipusi kahteenkymmeneen asteeseen. Pääsiäistä on vietetty lähes tulkoon ulko-ovet avoinna. Jäät lähtivät  lammista ja nurmikot alkavat vihertää. Siis ne nurmialueet, mitkä säilyivät entisellään putkiremontin jäljiltä. Ne alueet, jotka eivät selvinnet olivat tämän pääsiäisen kunnostuksen kohteena.

Tytär tarttui jyrsijään ja kunnosti yliajetut lumimarja- ja rusopajuangervopenkit. Muutama rodokin joutui kaivurin kitaan. Entisistä pensasistusalueista tulee kevään kuluessa nurmialuetta. Maisema vaihtuu kotipihassa. Muutos omassa lähielinpiirissä tuntuu vaikealta. Ehkä pitäisi oppia näkemään se mahdollisuutena. Nyt raivaantuu vanhaa kasvustoa väljempiin näkymiin.

Jotain sentään säilyy tontilla. Ruttojuuret - kevään airueet. Etelän ruttojuuri pukeutuu punaiseen kukintoon ja japanin ruttojuuret keltavihreisiin kukintoihin - kuin lamput olisivat syttyneet rinteeseen.

 Kevään kylvöksistä osa alkaa jo olla ihan kunnon kokoista. Värinokkosia asettelin museotalon wc:n ikkunalaudalle, kun putkiremontin jäljiltä pääsin huonetta hienosäätämään.

 Orvokkeja on mukava asetella eri astioihin. Ne selviävät hyvin vaikka kelit kylmenisivätkin.

Nuorin pääsiäisen viettäjä, neljän kuukauden ikäinen Saima-tyttönen oppi kääntymään. Uutta taitoa sitten harjoiteltiin riemullisesti.

Pääsiäistä!

Tänään saatiin Vironperälle uudet vesiputket vedettyä. Ihanaa - viikon "leirielämä" on nyt ohitse. Pesukone hyrisee ja sauna lämpiää. Pääsiäisenä voi laitella sisätiloissa paikkoja kuntoon ja nurmikon laittamisessa menee tietysti vähän pidempään.
On hienoa, että vettä tulee hanasta ja pääsee lämpimään suihkuun.
Jälkikasvu suunnistaa Vironperälle pääsiäisen viettoon. Ihanaa viettää taas aikaa yhdessä.
Toivotan kaikille lämpimiä kevätpäiviä ja rentouttavaa pääsiäisenaikaa!

Vesi, tuo ihmeellinen vesi

Lumi sulaa ja valuu lampiin. Vesi syöksyy putkia pitkin seuraavan lampeen. Sillä on valtava voima. Sitä on lähes hypnoottista katsoa. Toivon, että vesi syöksyy myös hanoistani kun avaan kraanan. Olen jo neljä päivää sinnitellyt ilman vettä. Huumori alkaa loppua. Alussa oli ihan kivaa leikkiä leiriolosuhteita. Sisällä on kyllä lämmin, mutta veden puute hankaloittaa suuresti arkea. Oletin, että tätä kestää vain pari päivää ja varauduin vesikannuin ja -pulloin sen mukaisesti. Tilanne jatkuu yllättävästi edelleen. Ai, miksikö?

Meillä etsitään tontilla vanhoja vesiputkia. Valtava kone on jo kaivanut talon etelä- ja länsipäädyn. Ensi viikolla ilmeisesti on vuorossa itä- ja pohjoispuoli. Vanhoissa taloissa ei löydy piirrustuksia putkitöistä, joten kaivetaan sitten koko piha auki.... ja siis puutarha.

Suurin osa kukkapenkeistä on kuitenkin jäljellä. Vaikka nurmikko menetettiinkin.

Museotalossa on ollut vesiongelmia koko talvi. Nyt saatiin ensimmäinen vesivahinko kuivatetuksi ja uusi lattia asennettua, kun seuraava vuoto paljastui ja on nyt kuivatuksessa. Joten viime tingassa päätimme uusia vesijohdot. Uusia johtoja on jo maahan ja taloon vedelty, mutta vanhat pitäisi löytää, että ne saataisiin katkaistua.

Jotakin mukavaa on myös sisältynyt tähän lauantaipäivään: Uusi lämpökompostori!