Kevättä

Kevättä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


maanantai 26. lokakuuta 2015

Syyshommat maistuu


Nonni, nyt sain taas puutarhatunnelmasta kiinni ja alkoivat pihahommat maistua.
Pitkään luulin jo, että 'tämä nyt oli tässä' ja siirrytään eteenpäin.
Yleensäkin pidän enemmän kevätpuuhista ja syksyllä alkaa olla sitten tarpeeksi tätä puutarhaosastoa.
Mutta viikonloppuna on tullut oltua pihalla enemmän kuin moneen viikkoon.


Puut ovat nyt karistaneet turkkinsa ja pihalla saa haravoida niin paljon, kun mieli tekee.


Mikäs on haravoidessa, kun kauniita koristuksia löytyy vielä pihalta, lumimarjoja ja ruusunkiulukoita. Ja aurinko on jaksanut paistaa useana päivänä.


Lauantaina aloin putsaamaan lavakauluksia. Osan lavoista sain jo tyhjäksi ja peittelin syksyn lehdillä ja hevosenlannalla. Kukkasipuleita olen peitellyt tontille  pari pahvilaatikollista. Vielä odottaa yksi lähetys postista noutoa.



Kanervia olen  kantanut kaupasta ja terassit saavat pikkuhiljaa syyssomistuksensa.


Uutta ideanpoikasta alkaa nyt pukkaamaan. Mitä jos rakentelisi tähän pyöreän terassin. Pitää vähän mallata. Yläpiha on pihan lämpöisin paikka. Siinä voisi ottaa kevään ensimmäiset auringonsäteet talteen. Kyllä se taas tästä lähtee!

maanantai 19. lokakuuta 2015

Osa pelastui


Yöpakkaset yllättivät tänä vuonna. Aikaisempina vuosina yöpakkasia on ollut usein lokakuussa. Mutta en ole siitä juurikaan piitannut, koska pelargoniani ovat majailleet alatalon suojaisalla terassilla. Yleensä pakkasta on ollut yksi tai kaksi astetta, joten ne ovat selvinneet niistä loistavasti. Sen jälkeen on olut monta lämmintä viikkoa vielä edessäpäin ja kukista on saanut nauttia pitkälle syksyyn.


Tänä vuonna asiat olivatkin toisin.
Meillä oli kolme peräkkäistä yötä pakkasta ja lukemat putosivat sinne kahdeksan asteen tietämille.
Joten kaikki eivät selvinneet.


Ensimmäisen yön jälkeen turvaan pääsi valtavan suuressa ruukussa majaileva enkelipelargoniani. Se kukkii vieläkin ainoana pelargonioistani.


Punavaulat pääsivät myös turvaan. Pikkuruukut killuvat nyt porstuan katossa.


Tänään innostuin kantamaan ulkohuusin vierestä pesuastian alustan virkaa tekevät punaiset kaljakorit porstuaan pelargonioiden hyllyiksi.


Sinebrykoff myi 1970-luvulla puiset kaljakorinsa 50 pennillä. Korin sivuissa olevat koffin merkit peitettiin vihreällä maalilla ettei niitä palautettaisi. Palautuskoreista sai neljä markkaa. Silloisen poikaystäväni kaverit sisustivat opiskelijaboksinsa noilla laatikoilla. Sittemmin aloitimme yhteiselämän noiden laatikoiden keskellä ja maalasimme osan punaisiksi.


Innostuin samalla laittamaan porstuaa uuteen uskoon. Tuo pöllötaulu on anopin peruja. Sen on nikkaroinut Pentti Asikainen Mainos TV:n "Tänään kotona" -ohjelmassa vuonna 1979.


Sisareltani saamani viime vuoden joululahja sai kunniapaikan porstuan ovessa. Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin haluan ympärilleni vahvaa punaista väriä.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Taas haaste


Bloggaajilla on nyt kesän jälkeen laarit täynnä energiaa. Tunnustuksia ja haasteita pukkaa harva se viikko. 


Tuulikki haastoi minut Kukkia ja koukeroita -blogissaan Liebster Awardilla.
Kiitos Tuulikille!

Kysymykset tulevat tässä:
1.Onko blogisi muuttunut alkuajoista. Jos on niin miten?
Kävin kurkistamassa noita ensimmäisiä postauksia vuodelta 2010. Ensimmäinen huomio oli, että kuvat olivat pieniä. Toinen huomio oli, että kirjoitin silloin enemmän tapahtumista ja ulkomaanmatkoistani. Sittemmin olen keskittynyt enemmän pihaan ja puutarhaan. Mutta huomaan myös toistavani itseäni.


Toisaalta, voisiko ulkomaisista puutarhoista olla liikaa postauksia? Kuva on otettu naapurimaasta, Sofierosta,  parin syksyn takaa.

2. Mitä piirteitä arvoistat muiden blogeissa.
Arvostan omaleimaisuutta. Se näyttäytyy eri blogeissa eri tavoin. Jotkut ovat paneutuneet lähes tutkijanomaisesti eri kasvillajeihin. Toiset ottavat järjettömän kauniita kuvia. Osa bloggaajista kertoo mukaansatempaavia tarinoita. Muutamat bloggarit havainnoivat arkea tarkasti ja humoristisesti.

3. Suositko suomalaista?
Enimmäkseen seuraan suomalaisia blogeja. Mutta seuraan myös naapureita. Tosin itänaapurista en ole yhtään blogia löytänyt. En kyllä osaa kieltäkään. Voisihan sitä talven pimeinä iltoina surffailla enemmänkin noita ulkomaan blogeja.

4. Suurin muutos elämässäsi?
Mitään suurta draamaa ei ole tapahtunut elämässäni. Suurinta muutosta en osaa nimetä. Kun pitää pientä jatkuvaa muutosta arjessaan, niin ei tarvitse tehdä kerralla mitään suurta.
Laskin huvikseni, että olen asunut 12 eri kodissa. Kaikki ovat olleet Etelä-Suomessa, suurin osa pääkaupunkiseudulla.


5. Millainen on unelmakotisi?
Unelmakotini on kotini, jossa tunnen oloni rakastetuksi.


Kodissa on hassunhauskoja esineitä ja paljon kukkia.



6. Mitä et voi sietää?
En voi sietää kylmyyttä.




7. Lempiherkkusi?
Ruoka, joka on tehty konstailemattomista ja tuoreista raaka-aineista. Pidän kasviksista ja salaateista.


8. Millaisissa tilanteissa olet parhaimmillasi?
Projekteissa, joista inspiroidun ja innostun.



9. Mikä musiikkikappale sopii parhaiten tämän hetkiseen elämääsi ja tunnelmiisi?
Haloo Helsingin Kuussa tuulee.


Kuuntele se alla olevan linkin kautta. Alussa olevan vaihtuvan mainoksen voi ohittaa.

https://www.youtube.com/watch?v=cwBi91muvVg


10. Auringonnousu vai auringonlasku?
Kotona auringonnousu ja matkoilla auringonlasku.



11. Mitä haluaisit toivottaa lukijoillesi?
Kaunista ja lämmintä syksyä!


Nyt en taida enää jatkaa tätä haastetta.

tiistai 6. lokakuuta 2015

Ruskaa


Tontin koivut ovat jo pudottaneet keltaiset lehtensä. Mutta pähkinöissä on vielä kaikki lehdet tallella. Etualan mantsurian jalopähkinä kellertää kokonaan ja sen takana pitkänhuiskea japanin siipipähkinä on vielä vihreä.

Mantsurian jalopähkinään paistaa aurinko hyvin koko päivän ja se näkyy hyvin alatalon olohuoneen ikkunasta. Siinä on mukava lepuuttaa katsettaan.


Alatalon länsinurkan molemmin puolin kasvaa rusokirsikat. Niissä on upea punainen ruska.


Alatalon sisääntulossa kasvaa pilvikirsikka, joka on alkanut nyt punastua latvasta alkaen. Taaempana kasvaa pari suurta vaahteraa.


Ups, pilvikirsikan viereen on ilmestynyt pari kasaa. Myyrät siis ovat muuttaneet taas tontille.


Ylätalon saunapäädyn peittää edelleen villiviini.


Keväällä oli suunnitelmissa leikata villiviini pois, että päästäisiin maalaamaan ikkunoita. Siinä se nyt hehkuu ehkä viimeistä syksyään. Ensi vuonna uusi yritys?


Amaryllikset ovat viettäneet kesää saunan ovipielessä. Ne on nyt kerättävä jo sisään.


Vaahteran alle on ilmestynyt taas uusi rakennelma. Mies tykkää noita pystytellä.


Eri värisiä astereita löytyy kukassa pihalta.


Onneksi ehdin viikonloppuna kerätä kukkia sisällekin.


Nämä daaliat ovat kukkineet pitkään ja runsaasti tänä kesänä. Viime yön pakkanen teki nyt tehtävänsä ja juurakot saa kohta nostaa sisätiloihin talvehtimaan.


Syksyllä kodin väriasteikko muuttuu kesän pastelleista taas vahvoihin väreihin. Löysin Kyllikin kätköistä Anja Terhon suunnitteleman Virvatuli-kuosin. Spektrin molemista päistä tummaa punaista ja violettia. Siinä on jytyä, joka sytyttää.